Virsi, johon palaan uudestaan ja uudestaan, kuuluu seuraavasti:

Käskien et
hallitse, Kristus, et vaatimuksella.
Laupeudella
kosketat, rohkaiset laupeudella.

Miekalla et
työhösi taivuta, painostamalla.
Katseesi alla
taivumme, lempeän katseesi alla.

Säikytä et,
pelkoon et kutsu, kun vastuumme näytät.
Riemulla täytät,
herätät toivon ja riemulla täytät.

Uhkaile et,
varjele hengestä orjallisesta!
Kaipauksesta
lähdemme liikkeelle, kaipauksesta.

Uskomme ja elämämme syntyy ja kasvaa kaipauksesta, kaipauksesta, johon vastaa Jumala itse asettumalla entistä lujemmin taloksi meihin ja elämäämme.

”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.”

Usein olen kuullut tätä kohtaa siteerattavan kutsuttaessa ihmisiä uskoon. Jos luemme tarkasti kohdan, huomaamme, että kohdassa puhuttiin Laodikean seurakunnasta, jossa ihmiset katsoivat olevansa uskovia – jopa siinä määrin, että olivat itseensä varsin tyytyväisiä; he eivät mitään tarvinneet.

Seurakunnan Herran kutsu kuului näille uskoville: osta minulta tulessa puhdistettua kultaa, niin tulet rikkaaksi, osta valkoiset vaatteet ja pue ne yllesi, niin häpeällinen alastomuutesi peittyy, osta silmävoidetta ja voitele silmäsi, niin näet.

Sana on hyvin samankaltainen kuin Jesajan vuosisatoja aiemmin saama:

Kuulkaa, kaikki janoiset! Tulkaa veden ääreen!
Te, joilla ei ole rahaa, tulkaa,
ostakaa viljaa ilmaiseksi, syökää,
ottakaa maksutta viiniä ja maitoa!
Miksi punnitsette hopeaa maksuksi siitä, mikä ei
ole leipää,
vaihdatte työstä saamanne palkan
siihen, mikä ei tee kylläiseksi?
Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvin,
te saatte nauttia parhaista herkuista. (Jes. 55: 1-3)

Jumalan Sana, silloinkin kun siihen sisältyy ojennus, sisältää viestin siitä, miksi Jumala kutsuu: Kutsun sisältö on aina rakkaus.

Käsissäni on Peter Halldorffin kirja Kaipaatko täyteyttä Hengen sen? Halldorf kertoo yhdeksi kohderyhmäkseeen ihmiset, jotka jollakin tavoin ovat saaneet nk. karismaattisuuden nimissä siipeensä. Hän osoittaa, että Jumala ja Hänen henkensä on toisenlainen kuin uskon(non) nimissä esitetyt vaatimukset.

Hän kirjoittaa:

”Vain rakkaus voi saada aikaan todellisen muutoksen.”

Meille ihmisinä on vain vietävän vaikea uskoa tuota. Alamme mieluusti muokkaamaan ihmistä mieleiseksemme. Lisäämään pykälän sinne ja ohjeen tänne.

Olemme juuri siinä leikkauspisteessä, josta luemme evankeliumeista – siitä mikä Jeesuksessa valloitti toiset ja suututti toiset. Tämä valloitus-suututus -piste oli Jeesuksen käsittämätön ihmistä kohtaava rakkaus ja armo – rakkaus ja armo, joka kohtasi nimenomaan elämässään täysin epäonnistunutta, ”onnistuneiden” ihmisten mielestä kehäraakkia ja toivotonta tapausta. Jeesuksen rakkaus ja armo oli käsittämättömän suuri – Sitä oli vaikea ymmärtää.

Nimenomaan tuo rakkaus oli se muuttava voima, joka muutti nämä kehäraakit ja toivottomat tapaukset. Tuon muutoksen seurauksena he jättivät elämänsä sekaisin pistäneet asiat. Heistä tuli Kristuksen seuraajia, jotka viettivät aikaa Hänen kanssaan – jälleen kerran ärsyttäen ”onnistuneiden” ihmisten hengellistä ja moraalista ruuansulatusta.

  • Miten niin pahamaineiset ja huonot ihmiset viettävät aikaa Jeesuksen kanssa? Miten niin… Eikö meidän kuuluisi olla hänen seurassaan?

Kyllä vain – nämäkin ”onnistuneet” olisivat voineet olla Jeesuksen seurassa. Ymmärrän näin, että he eivät olleet sen vuoksi, että he eivät suostuneet päästämään Jeesusta lähelle itseään – saatika sisimpäänsä. He jättivät laodikealaisten tavoin Jeesuksen ulkopuolelle; he eivät ymmärtäneet tarvitsevansa Jeesusta.

About the Author

Pauliina Kuikka ()

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: