Kiusaavia kärpäsiä

Kiusaavia kärpäsiä

Syksyn tulon ja sateen siivittäminä päätti huusholliimme muuttaa muutama kärpänen. Inhotukset lensivät kuin tokkurassa. Lämmön perässä halusivat istahtaa vuoroin käsivarrelleni, vuoroin tietokoneelleni. Aloin melkein uskoa, että niillä on yhtä monta henkeä kuin kissalla uskomuksen mukaan. Eliminointiyrityksistäni huolimatta niitä tuntui olevan yhtä tuhti määrä. Vaikka pieniä tihulaisia ovat, ovat perin kiusallisia. Yritä siinä sitten keskittyä, mitä olet tekemässä!

Kiusaavat kärpäset puhuivat omaa kieltään elämän varrelle osuvista kutsumattomista kyläilijöistä. Tuskinpa kukaan omin ehdoin toivottaisi tervetulleeksi ongelmia, vastoinkäymisiä, hankalia ja loukkaavia ihmisiä ja tilanteita. Välillä olo voi olla niinkuin minulla syksyisessä taistelussa muutamaa kärpästä vastaan, että noilla elämämme kutsumattomilla vierailla on yhdeksän henkeä; kutsumattomat vierailijat putkahtavat joko samanmoisina tai hieman eri muunnelmina hätistely-yrityksistämme huolimatta.

Rauhanrikkojat

Kun Raamattuamme luemme, näemme että nuo rauhamme rikkojat eivät kuuluneet Jumalan alkuperäiseen suunnitelmaan. Syntiinlankeemuksen myötä maailmaan tuli monenmoinen vaiva, synti, sairaus ja kuolema. Raamatusta löydämme Uudesta testamentista vahvan julistuksen Herrasta Jeesuksesta synnin, sairauden ja kuoleman voittajana. Uusi testamentti todistaa myös, että osan tästä voitosta saamme osaksemme jo nyt. Voimme kiittää synnin, sairauden ja kuoleman Voittajaa jo nyt ja turvata Häneen elämämme kutsumattomien vierailijoiden kohdalla ja uskoa, että Hänen tahtonsa on elämä ja rauha. Lopullisen voiton näistä saamme Raamatun mukaan ikuisessa elämässä Hänen kanssaan.

Rohkeaa vetoamista vai suostumista – siinä vasta pulma

Tällä asetelmalla ”jo nyt – ei täydellisesti vielä” on sanottavaa elämämme ylle.

Saamme rohkeasti vedota Herramme täytettyyn työhön ja Hänen Sanaansa.

Jotkut elämämme kutsumattomista kyläilijöistä väistyvät Hänen ja Hänen valonsa tieltä. Esimerkiksi syyllisyys saa jättää otteensa täydellisen anteeksiannon tieltä.

Joitakin häiritseviä asioita saatamme joutua tarkastelemaan eri puolilta ennen kuin ne jättävät meidät rauhaan. Sisimmän, eheytymistä vaativat haavat, ovat tuonkaltaisia. Eheytyminen ottaa aikaa.

Kärsimys paras opettaja?

Joskus olen nimittäin törmännyt ”kaikki kärsimys pyhittää -opettajiin”, ihmisiin, joiden mukaan kärsimys on Jumalan keino kasvattaa omaansa. Suora kysymys Uuden testamentin äärellä on: Miksi ihmeessä Jeesus tarttui niin tomerin ottein kaikkeen kärsimykseen liittyvään? Puuttui väärällä tavalla ihmisiä taakoittaviin asioihin, paransi sairaita, avasi sydänten lukkoja, antoi syntejä anteeksi, jne. Tämän ”kärsimys pyhittää -logiikan” mukaan Jeesuksen olisi vain pitänyt lohduttaa ja sanoa: ”Minä rukoilen puolestasi, jotta paremmin jaksaisit tämän ristisi kanssa.” Ei Jeesus tehnyt niin, vaan puuttui kärsimykseen ja sen juureen.
On Raamatussa jaejaksoja, jotka periaatteessa tukevat ”kärsimyksen pyhittävää” vaikutusta. Esimerkiksi Paavalin kertomus saatanan rusikoivasta enkelistä, joka ei väistynyt sinnikkäistä rukouksista huolimatta ja jonka rusikoidessa Herra antoi lupauksen: ”Minun armossani on sinulle kylliksi” tai Pietarin sanat koettelemuksissa aidoksi todettavasta uskosta.

Mittaa on tarkistettava

Nähdäkseni mikään noista kohdista ei tee kärsimyksestä sellaista mittaa, että meidän pitäisi alkaa tavoitella kärsimystä. Päinvastoin kristillisen seurakunnan rukouselämään Jaakobin kirjeen mukaan kuului rukous sairaan puolesta, että hän parantuisi. Kristillisen seurakunnan elämään kuului myös toiminta kaikkea kärsimystä aiheuttavaan puuttuminen oli se sitten vaikka vinksalleen menneet, alistamaan pyrkivät valtasuhteet, autoritäärinen lastenkasvatus, naisten turvaton asema avioerossa, taloudellinen ahdinko, vangittujen tai sairaiden yksinäisyys, jne. Kirkkohistoria kertoo, että peloton taistelu kaikkea kärsimystä ja sen aiheuttajia vastaan oli se, mikä veti ihmisiä kristinuskoon.

Oikeastaan ”kaikki kärsimys pyhittää -opetukseen” liittyvä omituisuus on ”pahan sietäminen”. Voidaan se sanoa Vuorisaarnaa lainaten: ”Käännä toinenkin poski”. Hulluinta, mihin tuota voidaan käyttää on väkivallan mekanismien pönkittämiseen, jolloin ei puhuta enää siitä, jota lyödään, vaan laillistetaan lyöjän oikeus lyödä! – Ei useimmiten (onneksi) suorin sanoin, vaan kääntämällä katse pois ikään kuin ei näkisi, että toista lyödään (sanallisesti tai kirjaimellisesti). Jeesuksen sanat rohkaisevat siihen, että tuollaisessa tilanteessa ei pidä provosoitua tai hakea samalla mitalla takaisin -revanssia. Kysymys ei ole teon oikeuttamisesta eikä myöskään kenenkään pakottamisesta jumalallisella auktoriteetilla kestämään mitä tahansa alistajan hyppysissä tai antamaan viimeisetkin siemenperunat riistäjälle.

Piintyneen pahan probleema – Viisautta kehiin

Uudessa testamentissa on opetusta myös piintyneen pahan (johon ei ohjaus tai nuhteetkaan tehoa) ajamiseksi pois keskuudesta. Usein tahtoo käydä niin, että yhteisöissämme menee tässä asiassa enkelit ja rosvot sekaisin: tulemme ajaneeksi uhrin pois, kun itse ongelman juuri jää yhteisöön. – Jos tarkastelisimme asiaa loogisesti, huomaisimme epäloogisuuden: Miten ihmeessä, jos ”paha” kerran on ajettu pois ( siis oikeasti uhri, joka on saatu näyttämään pahikselta), ongelmat jatkuvat? Miten pitää ajaa kohta ”uusi paha” pois?

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s