Valo ja Pimiä kohtasivat

Tositarina kertoo seuraavan episodin:

Eräässä rakennusalan yrityksessä oli työnjohtaja Pimiä. Ilmeisesti Pimiä oli kuullut nimestään sen verran paljon, että liipasinsormi oli sopivasti herkistynyt.

Eräänä aamuna työmaalle saapui asentaja Valo asentamaan työmaalle tilattuja kalusteita. Suomalaiseen tapaan käsipäivää sanoen Valo esittäytyi: ”Valo, XY Oy:stä.” ”Ulos! Tämä pelleily saa riittää!” kerrotaan Pimiän karjaisseen.

Tunnin kuluttua työnjohtaja Pimiä sai puhelun XY Oy:stä: ”Olkaa hyvä ja ottakaa asentaja Valo työmaallenne – tai muutoin kalusteet jäävät asentamatta.”

Eilen Valojen yön teeman äärellä kertomus palautui mieleeni oikeastaan kahdessa mielessä.

Ensinnäkin siinä mielessä, että myös näissä hengellisissä asioissa saattaa käydä (tai todennäköisesti käykin), että ”Pimiä” suuttuu Valon saapuessa paikalle. Kysymys ei ole edes väärinkäsityksestä, vaan oikeinkäsityksestä: ”Pimiälle” Valo on uhka. Silloin kun Valo tulee paikalle, pimeän on väistyttävä.

Toiseksi hengellisessä elämässä Valolla on arvovalta olla paikalla sanoi – tai raivosi – ”Pimiä” mitä ja kuinka kovasti hyvänsä.

Evankeliumeissa kohtaamme tämän vastakkainasettelun paitsi kertomuksissa Jeesuksen läsnäoloon reagoineista pahoista hengistä, myös kertomuksissa, joissa ihmiset, joille Valo ei oikein valjennut ts. he eivät ymmärtäneet sitä, kuka Jeesus oikeasti oli, hermostuivat Jeesukseen, Hänen opetukseensa pahanpäiväisesti. Jeesus tuntui viettävän aikaa väärien ihmisten seurassa, julistavan Jumalan valtakunnan vapautta väärille henkilöille, väärissä paikoissa, asioissa ja väärään aikaan. Pahamaineiset ihmiset tai suorastaan pahuuden riepottelevat ihmiset eivät ansainneet saada vapautta – ei etenkään sapattina. Eikä millään voinut olla mahdollista, että toivoton tapaus saisi avun (muistamme ihmisten nauraneen tytön kuolinvuoteella).

Vai oliko sittenkin? Jeesuksen toiminta puhui omaa kieltään. Selitykset valuivat hiekkaan. Jäljelle saattoi vain jäädä spekulointi – oliko oikein parantaa sapattina tai millä valtuuksilla Jeesus toimi.

Kerroin eilen illalla seurakuntien yhteisessä tilaisuudessa pätkän etsinnästäni ja löydöistäni. Tietäni kuvaa hyvin ajatus siitä, että olen halunnut vakuuttua, en ole purematta niellyt kaikkea, mitä markkinoidan Jumalan tai Hänen Henkensä nimissä. En kutsuisi tuota epäuskoksi, vaan haluksi vakuuttua, että se, jonka kanssa teen tuttavuutta, on oikeasti Herra. En usko kaikkiin markkinointiyrityksiin, joissa kerrotaan ihmeistä ja merkeistä. Kaikki ei aina ole kohdallaan edes noissa ”ihmeissä ja merkeissä” (ne voi hyvällä syyllä laittaa noissa tapauksissa lainausmerkkeihin) – tai niiden kulisseissa. Aitouden tulee löytyä kirjaimellisesti pohjaa myöten.

Yhtä lailla kokemustani kuvaa, että kun Herra on elämässäni tai asioissani ilmestynyt, ainakaan itselleni ei ole jäänyt epäselväksi se, kuka on asialla. Olen tämän asian ilmaissut niin, että Herra puhuu sitä kieltä, jota ihminen ymmärtää. Toki Hän on salattu Jumala. Samalla Hän on Kristuksessa lihaksi tullut Jumala ja Jumala joka puhuu Sanansa kautta. Hän on myös elävä ja toimiva Jumala. Hän käyttää ihmisiä, olosuhteita, jne.

Niin – ja kun Hän ilmestyy elämämme ”pimiä” väistyy ja valo saa tilaa. Siunattua viikkoa!

Posted in: Ilmiöitä

Tagged as: ,

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s