Valojen yötä vietetään useissa Suomen kaupungeissa syksyn pimeyttä uhmaten. Niin kotikonnuillamme tänään. ”Valoa meijjän iltaan” -tilaisuutta ajatellen mieleeni nousi kohta Johanneksen evankeliumista:

”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo. (Joh. 8: 12)

Vaikka Raamatun väitän kohtuullisesti tuntevani, en ollut aikaisemmin kiinnittänyt huomiota siihen, missä asiayhteydessä sana on. Sitä edeltää kertomus nk. aviorikkojanaisesta, joka raahattiin Jeesuksen jalkojen juureen, jotta tämä saisi Herralta tuomion. Toisin kävi. Jeesus alkoikin kirjoittaa tomuun. Tomuun kirjoittaminen jo sinällään, koska naista kohti syyttävää sormea heristäneet fariseukset tiesivät Kirjoituksissa olevan kohdan, jossa sanotaan, että ”heidän syntinsä kirjoitettaisiin tomuun”. Ehkäpä Jeesus oikeasti kirjoitti syyttäjien syntejä yksi kerrallaan niin, että näiden täytyi noiden sanojen edessä todeta, että ei heistä ollut heittämään ”niinä, jotka ovat synnittömiä” ensimmäistä kiveä.

Viimein jäljellä oli vain Jeesus ja nainen. Ei yhtään syyttäjää. Vain Jeesus, joka julistaa naiselle: ”Sinun syntisi on annettu sinulle anteeksi. Mene, äläkä enää syntiä tee.” Niin, älä enää sotke elämääsi…

Maailman Valo, Jeesus, paljastaa ja riisuu syytöksistä ja selityksistä; Maailman Valo, Jeesus, osoittaa poispoikkeamisen, synnin; Maailman Valo, Jeesus, osoittaa myös vanhurskauden ja armon. Maailman Valo, Jeesus, ei jätä paljaaksi, vaan pukee täydelliseen puhtauteen; Maailman Valo, Jeesus, ei jätä rypemään menneisyyteen, vaan antaa uuden alun.

Seuraus on täysin uusi asema: Se, jolla on Maailman Valo, Jeesus, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.

About the Author

Pauliina Kuikka ()

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: