Edellisen kirjoituksen aiheeni oli irtiravistautuminen. Nyt kirjoitan kiinnipysymisestä – kynsin hampain, tuli mitä tuli.

Älkää päästäkö itseänne veltostumaan, vaan seuratkaa niiden esimerkkiä, jotka ovat uskoneet ja kärsivällisesti odottaneet ja sen tähden saavat omakseen sen, minkä Jumala on luvannut.

Antaessaan Abrahamille lupauksensa Jumala vannoi omaan nimeensä, koska ei ollut ketään suurempaa, jonka nimeen hän olisi vannonut.
Hän lupasi: ”Minä siunaan sinua runsain määrin ja annan sinulle runsaasti jälkeläisiä”,
ja kärsivällisesti odotettuaan Abraham sai, mitä hänelle oli luvattu. (Hepr. 6: 12-15)

Abraham piti kiinni Jumalan lupauksesta – vaikka välillä yrittikin auttaa Jumalaa, kun vastausta ei kuulunut (muistat Haagarin ja Ismaelin).

Jumala toteutti kuin toteuttikin lupauksensa.

Samaan asiayhteyteen liitän Efesolaiskirjeen 3. luvun jakeen 20:

” Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella,
olkoon ylistys seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja ikuisesti.”

Monin verroin enemmän. Kohdassa käytetään kaksi kertaa sanaa υπερ [huper] ´yläpuolella, enemmän, yli´sekä niiden vahvistuksena sanaa εκ [ek] ´jonkun ulkopuolella´. Hmm… Jumalan vastaus on siis ”enemmänkin yli”.

Vanhassa testamentissa on ajatus siitä, että Jumalan tiet kulkevat meidän teitämme korkeammalla ja ajatukset ovat meidän ajatuksiamme ylempänä.

Uskallanko (uskallatko) luottaa silloinkin, kun vastaus/lupaus tuntuu viipyvän – ja tulee sitten toisella tavalla tai toisesta suunnasta kuin olin (olit) ajatellut?

Toki voimme uskoen ja luottaen suunnata askeleitamme siihen suuntaan, johon Jumalan uskomme meitä kuljettavan. Samalla kannattaa kuitenkin olla varuillaan saman kiusauksen suhteen kuin, mikä oli Abrahamilla: yrittää itse järjestää asioita Jumalan toteutumisen suuntaan sen sijaan, että luottaisi Jumalan aikatauluun, järjestelykykyyn ja viisauteen. Jos alamme itse järjestellä asioita, tiemme todennäköisesti mutkallistuu niin kuin Abrahamilla. Kertomus kuitenkin osoittaa: Siltikin Jumala on uskollinen – ja usein Hän laskee käsiimme sakkolenkkimme jälkeen sen oikean, Hänen tavallaan toteutetun lupauksen.

About the Author

Pauliina Kuikka ()

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: