Olen Pidä kiinni vapaudestasi -artikkeleissa ja myös sitä seuraavissa artikkeleissa pyrkinyt hahmottamaan mekanismeja, joista toiset pitävät kiinni ”alistajassa” ja alistuneessa olotilassa ja joista toiset auttavat positiivisella tavalla ravistatumaan otteesta irti.

Tämän kirjoituksen teema on nimenomaan tuo irtiravistautuminen.

Olen kirjoittanut paljonkin siitä, kuinka vääränmoinen auktoriteettiopetus ja tuon opetuksen soveltaminen johtaa alistamiseen ja väärään alistumiseen.

Raamatun linja on selkeä: enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmistä silloin, kun nämä kaksi ovat ristiriidassa keskenään. Tosin, on muistettava myös se, että kaikki mitä luulemme Jumalan tahdoksi ei välttämättä sitä ole. Tässä mielessä on tärkeä pitää kädessä karttaa ja kompassia – Jumalan kirjoitettua Sanaa Hänen Henkensä avaamana niin yksilölle yksilönä kuin Hänen seurakunnassaankin.

Silloin kun tukeudumme karttaan ja kompassiin ja pyrimme kaikin tavoin kasvamaan syvemmälle Kristukseen ja Hänen Sanaansa, huomaamme vähitellen entistä herkemmin asiat, jotka eivät kuulu asiayhteyteen. Meitä ei heitellä opintuulissa eikä eksytyksen juonissa. Meitä ei hetkauta ihmisten mielenliikkeen ja -ailahdukset, enempää kuin ”profetioiksi” nimitetyt niiden johdannaiset. Meitä ei hetkauta pelottelu – aikä edes henkseleitään paukutteleva auktoriteetiksi (pastoriksi, profeetaksi tai evankelistaksi) itseään tituleerava tulija. Ymmärrämme sen, että Jumalan tahtoa toteuttavan auktoriteetin takana on Jumala ja Hänen Sanansa. Sen sijaan ”auktoriteetti”, joka vie meitä pois Jumalasta jää toiselle sijalle Jumalan rinnalla.

Vaan on se kumma, miten herkästi luovumme omasta arviointikyvystämme ”profeetan” tai ”auktoriteetin” sanellessa elämämme sävelet. Sinun paikkasi on täällä tai tuolla… Tai pahimmillaan annamme profetioiden ohjata valintojamme ihmissuhteidemme tai taloudenhoitomme kohdalla.

Haloo! Vanhan testamentin profeetan virka voi toimia noin. Uuden testametin seurakunta on paljon monisyisempi; Paavali vertaa sitä ihmisruumiiseen, jossa on monta jäsentä. Uuden liiton seurakunnassa ei ole päällepäsmärinä profeetta eikä pastorikaan (vaikka muodollisesti johtaisikin seurakuntaa esimerkiksi yhdyskuntajärjestyksen tai ohjesäännön, tms. mukaan.). Kristus on seurakunnan pää – ja jokainen meistä Hänen jäseniään.

Seurakunta on monimuotoinen seurakunta, jossa ideaalisti jokainen toimii tehtävänsä mukaan. Käsi ei määrittele jalan paikkaa tai ohjaa jalkaa – eikä päinvastoin. Ei edes avioliitossa mies laita vaimoaan purkkiin – eikä päinvastoin! Kumpikin saa elää omaa elämäänsä myös hengellisesti omineen, yhteydessä Kristukseen. Jos tällaisessa suhteessa on kontrollointia ja manipulointia, myöskään yhteinen suhde Herraan ei toimi. Olo ei ole vapaa, jos on kyräilyä, kontrollointia tai alistamista. Aito rukous estyy. Aito yhteys estyy.

Erityisesti niille lukijoilleni, jotka eivät ole avioituneet vielä, on seuraava kysymys: Kuvitellaanpa, että tapaat ihanan ihmisen, joka pyrkii rajoittamaan sitä, mitä Jumala on sisimpääsi laskenut. Ihan heti tuo ei tule julki. Muutaman viikon, kuukauden kuluttua kylläkin. Hän alkaa rajoittaa ihmissuhteitasi. Hän näyttää kaapinpaikan – ja myös sen, kuinka vakavissaan hän on Herran kanssa. Hän tekee näyttävästi parannusta. Joskus hän on täynnä ”pyhää vihaa”. Saattaa hajottaa ”kiusaavia” esineitä. Kunnioitat. Toisaalta pelkäät. Hän kertoo nähneensä näyn, että olet hänen puolisonsa. Hän profetoi muutenkin. Pohtimistasti mutkistaa se, että jotkut ystävistäsi pitävät hänestä – jotkut eivät. Saat näiltä hänestä pitäviltä profetioita kauniista tulevaisuudesta.

Onko hän se oikea?

Mietipä kerta ja toinenkin. Haluatko tosiaan elää henkilön kanssa,joka toimii ristiriitaisesti suhteessa sinuun? Haluatko elää henkilön kanssa, joka ei 100-%sti jaa näkyä ja unelmaasi?

Uskon vakaasti siihen, että Jumala ei ole näillä alueilla tarkoittanut meitä taistelemaan vuodesta toisee tai vuosikymmenestä toiseen! Jumala on tarkoittanut meidät vapaast palvelemaan Häntä. – Ja jos saamme tilaisuuden etsiä ja odottaa lähintä työtoveriamme, odotetaan niin kauan kuin asiat oikeasti natsaavat. Muuten olemme kirjaimellisesti 30 vuoden (tai enemmänkin!) sodassa!

Jos pelkäät toista, mieti kaksi kertaa, haluatko elää tuossa pelossa.

Kokonaan toinen asia on se, jos elät jo avioliitossa. Monet pulmat ovat ratkaistavissa. Ihan tyyntä tuskin on kellään. 🙂

Sen sijaan, jos asiat ovat aivan hullusti. Tuo edellämainitsemani kontrollointi on huipussaan ja joudut mahdollisesti pelkäämään henkesi edestä, sinun on harkittava sitä, mitä Jeesus tekisi. – Sanoisiko Hän (niin kuin joskus hengelliseen kaapuun pukeutunut alistaja väittää): Kunnes kuolema teidät erottaa…, kun sinua oikeasti uhataan?

Samaan tapaan, jos olet muun uskoon vetoavan auktoriteetin alla. Yhteisössä, seurakunnassa, joka edellyttää ehdotonta kuulaisuttaa tai muuten käy huonosti. Yhteisössä, seurakunnassa voivat olla käytössä seurustelu- ja avioliittoesimerkkini käytänteet. On varoittavia kertomuksia, kuinka käy, jos joku uskaltaa tehdä toisin. Voidaan pelotella henkivalloilla. Voidaan näyttää, kuinka Liisan tai Matin kävi, kun… (esimerkiksi elävä demonstraatio, jossa Liisa tai Matti menetti paikkansa yhteisössä tai seurakunnassa…), jne.

Jos uhkaajasi Häntä kuuntelisi, hän kuulisi voimakkaan ravistelun: Jätä tämä tyttäreni (joskus … poikani… sillä alistaja voi olla myös nainen) rauhaan! – Mutta uhkaajasi ei kuule tai ole kuulevinaan. Silloin Hän puhuu sinulle: Tyttäreni, ole turvallisella mielellä. MINÄ olen sinun kanssasi. MINÄ olen sinun lunastajasi. MINÄ en järky. MINUN rauhanliittoni ei järky.

… Ja Hän sanoo myös:

”Herää, Siion, herää,
pukeudu voimaasi,
pue yllesi loistavat vaatteet,
pyhä kaupunki, Jerusalem!
Koskaan enää ei katujasi polje
ympärileikkaamaton eikä epäpuhdas.
Nouse, ravista tomu yltäsi, istuudu valtasi istuimelle, Jerusalem! Irrota kahleet kaulastasi, vangittu tytär Siion!

Näin sanoo Herra:

”Ilmaiseksi teidät myytiin orjuuteen, ja ilman rahaa teidät myös lunastetaan vapaiksi.”

Ystävä, missään tapauksessa älä alistu. Ravistaudu, jos pystyt, IRTI! Ainakin henkisesti. Ala elää sitä elämää, jonka Herra on sinulle varannut.

Kokemuksesta voin sanoa, että tie ei ole helppo ja mutkaton. Kontrolloivat ihmiset eivät tykkää (mieto ilmaus – he vihaavat sitä!), että et ole heidän hyppysissään. Entäs sitten – entä jos itse Herra mielistyy vapauteesi ja nauttii siitä, että SINÄ ELÄT HÄNEN ELÄMÄÄNSÄ SINUSSA?!

Minulla ei ole kovin monta radikaalia yliluonnollista kertomusta kerrottavana, mutta useimmat näistä yliluonnollisista kertomuksista liittyvät rajuun irtiottoon elämäni alistajiin.

Yksi näistä tapahtui vuosia sitten yhdessä elämäni tiukimmista hetkistä, kun mietin, olenko tehnyt jotain aivan hullua, otettuani välimatkaa taustani ihmisiin. Jouduin noissa vaiheissa ottamaan avukseni myös asianajajan, kun omat aivoni voimista puhumattakaan eivät riittäneet asioita prosessoimaan. Lähikaupungissa rahaa parkkiautomaattiin tunkiessani huomasin vierelläni moottoripyöräilijän, joka hymyili ystävällisesti. Ajattelin, että menen jututtamaan moottoripyöräilijää heti, kun olen laittanut rahan automaattiin (sisälläni oleva evankelista ajatteli, että tuo henkilö saattaisi olla kiinnostunut Jeesus-jutusta…) Käänsin selkäni ja laitoin 2 €:n kolikon automaattiin. Käännyin, ja henkilö oli tiessään (Eihän ihminen voi kadota 20 sekunnissa?!). Valtava rauha laskeutui sisimpääni. Enkeli vai Jeesus? En tiedä, kumpi mahtoi olla.

Minulle tuo – ja nuo muutkin radikaalit ”ilmestymiset” (ihmiset oikeaan aikaan oikeassa paikassa, tms.) – olivat osa sitä rohkaisua, jota tarvitsin elämäni vaikeimmissa hetkissä: HERRA osoitti, että on kanssani.

About the Author

Pauliina Kuikka ()

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: