Olen tämänkertaisesta aiheesta kirjoittanut ainakin kaksi kirjoitusta, jotka valmiiksi blogini kätköistä kaivelin. Aiheeni liittyy nk. vastarukouksiin. Hassu termi. Aihe kylläkin on vakava.

Karismaattisuuden liepeille on pesiytynyt salakavala (esi)rukouksen muoto, jossa rukoillaan ”vastaan”. Esimerkiksi niitä vastaan, joiden koetaan vastustavan tehtyä työtä. Kuulostaa vanhurskaalta ja oikealta. Sitä rukous ei kuitenkaan ole.

http://pauliinakuikka.wordpress.com/2012/12/06/no-johan-on-termi/
http://pauliinakuikka.wordpress.com/2013/07/03/mika-virka/

Perustelenpa miksi.

Ensinnäkin siksi, että Raamattu ei opeta rukoilemaan ketään vastaan. – Raamatussa kyllä on (esimerkiksi Psalmeissa) koston rukouksilta näyttäviä rukouksia. Kun niitä tarkemmin tarkastelet, huomaat, että rukouksissa ei rukoilla kostoa ihmisen oman katkeruuden tähden, vaan niissä vedotaan syyn ja seurauksen ajatukseen, että nämä ihmiset ovat koskeneet Jumalan omaan/voideltuun ja niittävät siitä satoa.

Huomaa: Jumalan omaan ja voideltuun, ei sellaiseen, joka luulee itseään Jumalan voidelluksi. Olen aikanaan kuullut useaan otteeseen kuulijoita peloteltavan Ananiaan ja Safiran tapauksella ja Mirjamin kohtalolla. Ananias ja Safirahan vajosivat kuolleina maahan yritettyään pettää alkuseurakuntaa ja Mirjam sairastui spitaliin asetuttuaan Moosesta vastaan. Näitä kohtia lukiessa on äärettömän tärkeä huomata, että niissä oikeasti oli kysymys Jumalan voideltuun kajoamisesta, ei siitä, että joku väitti olevansa voideltu. Näillä kahdella on ero!

On järkyttävää, miten ihmiset pönkittävät kostonhimoaan ”rukoilemalla” vastustajikseen kokemiaan vastaan, kun esimerkiksi Jeesus ja Stefanus rukoili heidät kuolemaan toimittaneiden ja apostolit heidät pieksäneiden puolesta!

Vanhasta testamentista Mirjamin kohtalo on oiva esimerkki ihmisen väärin arvioinnista. Mirjam ei ymmärtänyt Jumalan suunnitelmaa Mooseksen kohdalla, ja hänen matkansa pysähtyi hetkeksi spitalin vuoksi. Minusta kuva on mainio. Myös meidän on muistettava, että väärässä kohdassa vastakkainasettelu voi pysäyttää oman matkamme. Myöskään siksi ”vastaanrukoukset” eivät ole kovin viisaita enempää kuin minkäänsortin taklausstrategiakaan. Viisasta on rukoilla, että omat ja toisen silmät avautuisivat JUMALAN SUUNNITELMALLE, mikä ikinä se onkaan. On mahdollista, että välillä itsekin erehtyy. On parempi, ettei pistä itseään Jumalan tahdon mittariksi.

About the Author

Pauliina Kuikka ()

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: