Pidä kiinni – vapaudesta (osa 1)

Pidä kiinni – vapaudesta (osa 1)

Paavali kirjoitti:

Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen. (Gal 5: 1)

ain englantilaiselta Kathyltä, joka on saanut sydämelleen rukoilla niin Suomen kuin minunkin puolesta, merkillisen viestin. Viestille antaa erityisen merkityksen se, että Kathy ei kovin tarkasti tiennyt asioistani. Kathy käski minun etsiä asunnostani ”things”, asioita, jotka liittivät minut väärällä tavalla menneisyyteeni ja ihmisiin, joilla oli ollut tai on voimakas kontrolli elämässäni.

Viesti sai aluksi villani pystyyn, koska ajatus muistutti kovasti sitä demonifobiaa, jota olen kohdannut karismaattisuuden liepeillä. Demoneita tuntuu olevan joka paikassa. Kun joku ei parantunut, syynä pidettiin henkilön heikkoa uskoa tai demonia.

Myös omaa elämääni yritettiin tietyissä vaiheissa oikoa ajamalla demoneita ulos talostani, sen esineistä ja ihmisistä. Ongelmat eivät lentäneet peuransarvien ja/tai veitsien mukana ulos. Päinvastoin, tuntui kuin helvetti olisi päässyt irti.

Olen hämmästelemästä päästyänikin hämmästellyt tarinaa näkemäni kulisseissa. Demoneiden ulosajamiseen osallistunut henkilö on kertonut uskottavan tarinan siitä, kuinka hän on vapautunut ja saanut avun elämäänsä. Toinen henkilö on todistanut uudistuneensa. Jne.

Suuri kysymykseni on ollut:

Mikä on totta? Mikä ei?

Onko jollain kanttia Jumalan nimissä kertoa keksittyä tarinaa? – No, kokemusta minulla kyllä on ihan omasta takaa ja myös sielunhoitokokemuksen kautta, että joillakin on. Ainakin narsistisilla yksilöillä. He voivat kirkkain silmin väittää kokeneensa asioita, joita eivät ole kokeneet.

Toisaalta kaikki eivät ole narsisteja. He vain uskovat olevansa hyvällä asialla. Joskus syvästi petettyinä ja elämässään eksyneinä.

Luulen, että edellämainitut selitykset selittävät omakohtaisesti nähdyn vapauttamissession tehottomuuden.

Yksi ongelma oli siinä, että asiaan liittyneet henkilöt halusivat roikkua ajatustottumuksissaan. Koska näin oli, ei ulkoinen ”ulosajo” (peuransarvien tai veitsien ulosheittäminen) paljon tehonnut.

Olen todennut joissain mutkissa, että emme voi paeta saatanan taakse omia valintojamme. Enempää saatana kuin Jumalakaan ei teetä meillä yhtään mitään. Valinta on meidän. (Raamatun kertomuksissa kontrollin menettäminen liitetään yleensä siihen, että henkilö kirjaimellisesti on demonisoitu…)

Emme voi paeta myöskään menneisyytemme taakse. – Kuulostaa julmalta? – Totta. Siltikään menneisyytemme yksistään ei saa meitä tekemään asioita. (Taustana on ajatuksena omin korvin kuulemani selitys erään herran suusta sille, että tämä huitoi vaimoaan veitsellä. Hänen kätensä oli tottunut käyttämään veistä menneinä vuosina (jolloin hän ei sanojensa mukaan ollut nk. uskossa. Tapa oli hänen mukaansa piintyneesti osa hänen elämäänsä myös nk. uskovana, kun hän oli tottunut siihen aiemmin…))

Meillä on vapaus valita. Vanha liitto asettaa paljon meidän ihmisten varaan. Voimme valita elämän ja kuoleman,Jumalan tahdon tai tottelemattomuuden Jumalalle, siunauksen tai kirouksen. Uusi liitto asettaa eteemme Kristuksen, jossa me voimme olla elämän, siunauksen ja Jumalan tahdon puolella, Kristuksen, jossa meillä on kaikki, mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan.

Näinollen emme voi paeta demoniselityksen emmekä totunnaisuuksien taakse.

Vapauteen Kristus meidät vapautti.

Tässä mielessä edellämainitussa tapauskertomuksessa olisi tarpeen yksi ainoa: Taipua Herran voimakkaan käden alle ja tunnustaa taipumus, joka houkuttelee pahaan.

Tarinani jatkuu seuraavassa kirjoituksessa…

Vastaa