Aitoa öljyä

Kesällä 2013 ajoimme Hollantiin. Yhteinen mielenkiinnon kohteemme on valokuvauksen lisäksi sotahistorialliset museot. Museosta otettua kuvaa katsellessani mieleen palautuu kaksi tarinaa:

Museo on ainoa paikka, jossa pystyn konkreettisesti koskettamaan jotain isäni omaa: maahansyöksyssä tuhoutuneen lentokoneen sirpaleita.

Museokäynti on osa lentäjän pojan surutyötä.

Onko tämä aitoa öljyä?

Kysyy puolalainen veteraani kyynelet silmissä koskettaessaan lentokoneen hylystä yhä valuvaa öljyä

Konkretia helpottaa asioiden kohtaamista. Ilman kohtaamista ja konkretiaa asiat jäävät kuin puoli tiehen käsitellyiksi, ilmaan roikkumaan ja saattavat putkahtaa oudoissa tilanteissa pintaan.

Minua puhutteli tämän puolalaisen veteraanin omistautuneisuus aidolle öljylle.

Onko sinulla tai minulla samanmoinen hinku aidon perään?

Ajatuksia aiemmin aiheesta olen kirjoittanut artikkelissani Himoita saa – kun himoitsee oikeaa asiaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s