Olemme viettäneet viikon Hollannissa. ”Prinsessatalossa”, joksi majapaikkaani kutsun.

Ennen kuin menen ”itse asiaan” on pakko sanoa jotain Hollannista. Maa näyttää näin suomalaisen silmin olevan hassu sekoitus uutta ja vanhaa. Hollantilaiset naiset näyttävät rakastavan kaikkea pientä ”tilpehööriä”. Ei niin pientä parveketta tai pihaa, jotta ei olisi puutarhaa, kukkia, kiviä, enkeleitä, tinakannuja, tms. – tai ainakin kaksi kynttilää (suuren kerrostalon ainoa parveke, jossa ei ollut puutarhaa…). Tämä selittää myös tämän ”prinsessatalovaikutelman”. Kukkia pöydällä odottamassa vieraita. Kynttilöitä illallispöydässä, jne.

Hassu sekoitus uutta ja vanhaa… Hassu on varmasti liian kevyt sana ilmaisemaan sitä, mitä ihmiset täällä ovat kokeneet muutama vuosikymmen sitten.

Olimme eilen sotamuseossa, jonka työntekijä kertoi menettäneensä isoisänsä tämän veljen sekä yhden muun lähisukulaisen keskitysleirillä. Sota tyhjensi maan asukkaiden varastot ruuasta. Ne kuulemme otettiin väkisin valloittajan käyttöön. Sodan jälkimainingeissa raha menetti arvonsa, kun se korvattiin uudella rahalla. Monet olivat menettäneet kotinsa ja joutuivat aloittamaan alusta – kirjaimellisesti vain vaatteet päällään.

Surullista kuultavaa.

Niin myös nk. punaisten lyhtyjen alue, jonne mekin ”eksyimme” etsiessämme erästä kirkkoa. Alueen laidalla huomasin kerrostalon ylimmän kerroksen seinään kirjoitetun tekstin: ”Jesus loves you” – ja sama tietenkin hollanniksi. Lisäksi tuulimyllyjä hämmästellessämme törmäsimme herrasmieheen, joka jakoi eri kielillä painettua lehtistä, jossa hyvä sanoma matkailijalle. Kirjan kansi oli kullanvärinen ja siinä oli teksti, joka suomenkielisessä versiossa kuului: ”Puhdasta kultaa”. ”It is free – for you …Tämä ei maksa mitään – Tämä on sinulle”, herrasmies sanoi.

Sotamuseossa törmäsimme toiseenkin tarinaan. Kuvassa oleva puku on hääpuku, jonka erään iäkkään rouvan lapset meinasivat heittää roskiin. Nainen pelasti puvun viime hetkessä. Puku oli hänen hääpukunsa ja se oli tehty tämän rouvan hengen pelastaneesta sateenvarjosta.

Opin näistä hajanaisista hollannin historian ja nykypäivän palasista ainakin kaksi asiaa:

– Mekin voi(si)mme heittää pois asioita arvottomina, ellemme tiedä/tietäisi niiden arvoa tai tarinaa niiden taustalla.

– Jumala näkee tarinamme taakse. Hän näkee puhdasta kultaa myös siinä (tai usein nimenomaan siinä), missä me näemme arvotonta, mitätöntä, mitäänsanomatonta – tai kartettavaa.

Jeesus loves you -teksti Punaisten lyhtyjen alueen kulmalla muistuttaa siitä, että Jeesus rakastaa jokaista kolkkaa ja jokaista ihmistä myös tuossa kaupunginosassa. Katsoessaan myös tuota kaupunginosaa Hän näkee puhdasta kultaa, niin kuin näkee sinussa ja minussa. Hän ei heitä pois arvottomana, mitättömänä, mitäänsanomattomana tai kartettavana.

Hän sanoo: ”It is free – for you. Tämä on ilmaista – Tämä on sinulle”.

Asiayhteyteen sopii hyvin Jesajan kohta:

Kuulkaa, kaikki janoiset! Tulkaa veden ääreen!
Te, joilla ei ole rahaa, tulkaa,
ostakaa viljaa ilmaiseksi, syökää,
ottakaa maksutta viiniä ja maitoa!
Miksi punnitsette hopeaa maksuksi siitä, mikä ei
ole leipää,
vaihdatte työstä saamanne palkan
siihen, mikä ei tee kylläiseksi?
Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvin,
te saatte nauttia parhaista herkuista. (Jes. 55: 1,2)

About the Author

Pauliina Kuikka ()

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: