Tänään mielessäni on katkelma Markuksen evankeliumin 6. luvusta:

”Hän sanoi heille: ”Lähtekää mukaani johonkin yksinäiseen paikkaan, niin saatte vähän levähtää.” (Mark. 6: 31)

Katkelmaa edeltää kertomus apostoleista, jotka Jeesuksen käskyn ja valtuutusen mukaan lähtivät matkaan:

”– ja julistivat, että kaikkien tuli kääntyä. He karkottivat monta pahaa henkeä sekä voitelivat öljyllä sairaita ja paransivat heidät.”

Voit vain kuvitella opetuslasten tunteen: ”Hyvänen aika, ME TOSIAAN TEEMME SAMOJA TEKOJA KUIN JEESUS!”

Seuraus oli se, että

”Ihmisiä näet tuli ja meni koko ajan, eivätkä opetuslapset ehtineet edes syödä.”

Eivät ehtineet syödä fyysisesti eivätkä hengellisesti.

Tämän kiireen Jeesus halusi katkaista kutsuessaan seuraajiaan kanssaan levähtämään.

Hengellisessä työssä, teimme sitä palkattuina työntekijöinä tai vapaaehtoisina, tarvitsemme aikaa, jolloin lepäämme, ruokimme itseämme hengellisesti ja myös fyysisesti.

Niin tärkeää kuin työ onkin, on tärkeää etsiytyä hetkiin Herran seurassa, jotta voi levätä ja ladata akkuja.

Huomaathan kirjoitukseen liittämässäni kuvassa on kaksi tuolia: sinulle (minulle) ja Jeesukselle. Jeesus haluaa viedä sinut (minut) kanssaa levähtämään.

Uskon, että tuossa levossa Herrallasii (Herrallani) on myös asiaa sinulle ja minulle. Kuulemme sen paremmin, kun suostumme lepoon, edes hetkeksi.

About the Author

Pauliina Kuikka ()

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: