Olen kuullut otsikon sanat lukuisia kertoja – vähän samaan tapaan kuin sanonnan: ”Voittovoimassa?” (Niin, ja siihen piti vastata: ”Amen” tai ”Halleluja”…)

Joskus vastasin ”oikeiden sanojen” sijaan: ”Taistelujen keskellä.”

Mielestäni silloin, kun peitämme sanoillamme, ylistyksellämme tai julistuksellamme elämän ja elämisen tuskan, olemme vaarassa ajautua epäaitouteen ja epärehellisyyteen niin itseämme, toisiamme kuin Jumalaakin kohtaan.

”Oikeat sanat”, ylistys, julistus, tms. eivät ole tarkoitettua laastariksi haavan päälle vaan vastaukseksi Jumalalle kaiken kivuliaankin keskellä.

Psalmin kirjoittajan tunnoin:

”Tuskassani minä muistelen,
miten kuljin temppeliin juhlasaatossa
ilon ja kiitoksen kaikuessa,
juhlakansan suuressa joukossa.
Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani.
Kun masennus valtaa mieleni,
minä ajattelen sinua
täällä Jordanin lähteillä ja Hermonilla,
Misearinvuorella.
Syvyys huutaa syvyydelle,
kun sinun koskesi pauhaavat —
kaikki sinun tyrskysi ja aaltosi
ovat vyöryneet ylitseni.” (Ps. 42: 5-8)

Aina ei ylistytä. Silloinkin voi turvautua Herraan ja luottavaisesti vedota Hänen lupausiinsa. Kerrata Hänen uskollisuuttaan Sanassaan – huolenpidossaan tänne saakka. (Kerroin eilisessä kirjoituksessani tilanteessa, jossa ahdistus päällimmäisenä purin tuntojani ihmisille, joiden tiesin rukoilevan. Turvauduin Auttajaani ja pyysin ”tulitukea” toisilta.)- Näin voi tehdä, vaikka tuntuisi, että itse Jumalan myrskyt olisivat yllämme – tai tuntuisi, että pimeys ja vihollinen yrittäisivät kaikin tavoin hukuttaa.

Paavalin sana hänen kirjeessään Roomalaisille muistuttaa:

Mitä voimme tästä päätellä? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin? Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala — mutta hän julistaa vanhurskaaksi! Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus — mutta hän on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme! Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Tuska tai ahdistus, vaino tai nälkä, alastomuus, vaara tai miekka? On kirjoitettu:
— Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken aikaa, meitä kohdellaan teuraslampaina.
Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut. Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. (Room. 8: 31-39)

Jumalan järkkymättömän rakkauden vakuus on Hänen Poikansa Jeesus. Paavali kysyy: ”Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin?” Tämän jälkeen Paavali luettelee faktoja pöytään:
– Jeesuksessa Kristuksessa meillä on vanhurskaus. Hänessä kelpaamme Jumalalle.
– Jeesuksessa Kristuksessa on sovitus synneistämme ja lunastus iankaikkisesta kuolemasta.
– Hän on kuollut, herätetty ja istuu Isän oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme.
– Hänen rakkaudestaan ei voi erottaa mikään.
– Kaikissa ahdingoissammekin Hän antaa riemuvoiton, Hän joka on meitä rakastanut.

Myös Psalmin kirjoittaja lohduttautui sanoilla:

”Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani.”

Olen monessa elämäni vaiheessa kokenut tämän todeksi: Joka kerta, ahtaimmankin ja oudoimmankin vaiheen, erämaan, taistelun, jne. jälkeen tulee aika, jolloin tuo vaihe on ohi. Olen nähnyt, että kaiken keskellä Herra on johtanut asiat hyvin.

Ihan vastottain sain mahtavan todistuksen siitä, että eräässä elämäni vaiheessa se, että riisuttiin aika rankalla kädellä asioista, jotka tuossa hetkessä tuntuivat tärkeiltä, oli mitä suurin varjelus. Joskus vasta ajan päästä tulee ymmärtämään Jumalan hyvyyden.

Herra on hyvä ja Voittovoimassa eivät ole vain lausumaan pakottavia fraaseja, vaan ne ovat totisinta totta elämän kummallisuudenkin keskellä.

About the Author

Pauliina Kuikka ()

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: