Aukomisapua ongelmaryppääseen +  terävyyttä visioon + (ammattitason valokuvilla) keulaa markkinointiin - LUE LISÄÄ SINULLE TÄRKEÄN OTSIKON ALTA!

Epäaitouden koukeroista (osa 4) – Vain totuus (tosi) kestää

Vain aito kestää. Jumalan testin – ja pitkän päälle myös ihmisen näkevän silmän. Totuus pukkaa pintaan – ennemmin tai myöhemmin, Jumalan ja ihmisten edessä.

Vuosien mittaan minua on puhutellut Hesekielin 13. luvun kohta. Siinä on suorastaan tuikeaa tekstiä niille, jotka eivät suostu elämään aidosti Jumalan ja ihmisten edessä. Lukua lukiessa tulee mieleen, että he eivät vain ole petettyjä, jotka ovat hairahtuneet polulta, vaan että he myös tietoisesti pettävät muita ympärillään.

Hesekiel puhuu jopa keksityistä näyistä. Voiko näky olla keksitty? – Kokemuksesta voin sanoa, että voi olla. Joillakin on kanttia puhua – ei ainoastaan oman päänsä tuotteita (tarkoitan sellaisia, joita omat mielipiteet tai mielikuvitus synnyttää. Arkinen esimerkki on pimeällä metsätaipaleella tuleva tunne, että metsässä varmasti on ”joku/jokin”. Myös hengellisessä elämässä toiveet, pelot ja mielipiteet voivat ruokkia tuntemuksia, jotka voimme pukea ”profetiaan”, tms. aina sitä itse tajuamattamme.), vaan peräti aivan itse keksimiään asioita.

Olen kyllä joutunut kysymään tällaisen tietoisen harhaanjohtamisen äärellä, että miten ihmeessä jolla kulla on kanttia ja uskallusta tehdä tuommoista?! Valitettavasti tämmöiseen törmää jopa meidän aikanamme.

Hesekielin sanoma tämmöisen äärellä on vakavan varoittava: Epäaito luhistuu epäaitouteensa.

Kun ensimmäisen kerran luin Hesekielin tekstiä, tajusin, että – hyvänen aika – siinähän on samoja elementtekä kuin kahdessa Jeesuksen puheen pätkässä, jotka on tallennettu evankeliumeihin.

Ensimmäinen on Jeesuksen nuhde fariseuksille. Siinä hän viittasi valkeiksi kalkittuihin hautoihin. Toinen on Jeesuksen puhe siitä, että myrskyn tullen ainoastaan kalliolle rakennettu kestää.

Sanojen äärellä meidän on muistettava, että juutalaisessa ympäristössä viittauksella Vanhaan testamenttiin oli ”poweria” yhtä lailla kuin Raamattunsa tuntevat kristityt ymmärtävät heti, mistä on kysymys esimerkiksi siinä, että pitää rakentaa talo kalliolle…: ”Ahaa, se on se juttu, jossa Jeesus puhui siitä hiekasta ja myrskystäkin,…”

Siis, mistä olikaan kysymys Hesekielin sanomassa:

1) Oman päänsä mukaan (ilman että Jumala on puhunut) ennustavat ”profeetat” ovat mielettömiä. (j. 3-4)

2) He laiminlyövät todellisen tehtävänsä, joka on kahtalainen: a) Muurien paikkaaminen ja varustusten rakentaminen – jotta kansa kestäisi taistelussa. b) Väärästä varoittaminen. (j. 5)

3) (Näin ollen) He ovat johtaneet kansaa harhaan.

4) (Tässä asiayhteydessä) asiaintilan kaunistelu on ollut yksi asia väärien asioiden joukossa. Kun (valheellinen) muuri on valmis – ei siinä kaikki, vaan nämä ”profeetat” valkaisivat muurin kalkilla (peittääkseen ”muotovirheet”?).

Mitä tahansa on Jumalan käsi (olosuhteet, jotka osoittavat sanomat vääriksi; asia, joka herättää kuulijat; ravistelu, joka kohdistuu profeettoihin), lopputulos on:

On aika, jolloin ei ole valheellista muuria, ei valkoista väriä – ei edes väärin puhuvia ”profeettoja”.

On Jumalan aito totuus, ihmisten katseltavana.

Have any Question or Comment?

One comment on “Epäaitouden koukeroista (osa 4) – Vain totuus (tosi) kestää

Vastaa

4U SOMESSA

%d bloggaajaa tykkää tästä: