Skip to content

MAF:stakin vähäsen

Sain vastottain erinomaisen arkisen opetuksen moottoritekniikan saralta.

Autoamme on hämmästellyt sen historian aikana yksi ja toinen autoalan ammattilainen. Kun autolla ensimmäisen kerran ajoin, kummastelin, että sillä pitää ajaa tavallista pienemmällä vaihteella. Ensin ajattelin, että asia kuuluu auton luonteeseen. Olihan se painava ja kooltaankin isompi kuin se, millä tavallisesti olin ajanut.

Mieheni alkoi asiaa selvittämään. Löytyi asiaan perehtynyt alan harrastaja, joka osasi kertoa, mikä autoa vaivaa: MAF, ilmamäärän tunnistin. Siinä oli kuulemma jokin vikana. Alan liikkeet ehdottelevat useimmiten vastaavassa tukkoisessa olotilassa turbon vaihtoa, tms. Ilmamäärän tunnistin kuluu huonoksi eikä osaa mitata ilmanmäärää oikein. Vaikka osa on ulkoisesti kunnossa, se ei välttämättä toimi. Siksi moottoriin tulevanpolttoaineen määräkään ei ole oikea.

Auto kyllä kulkee eteenpäin – mutta ei ollenkaan niin terhakkaasti kuin sen pitäisi. Kaikki on kiinni pienestä putkenpätkää muistuttavasta osasta.

Joskus hengellisessä elämässäkin asiat ovat pienestä kiinni.

Nimenomaan tuo ”ilmajuttu” alkoi puhuttelemaan. Tarvitsemme sopivan määrän ”ilmaa”, vapautta hengittää myös hengelliseen elämäämme ja palvellaksemme toisia. Tosin – aivan niin kuin tuo automme – voimme tulla toimeen myös ahtaissa oloissa.

 

Työterveyshuollossa juttelimme työstä ja työssä jaksamisesta. Työterveyshoitaja totesi: ”Luovalla alalla, jossa olet, jaksaminen on erityisen tärkeää.” Luovalla alalla… Enpä ollut asiaa tuolta kannalta tullut ajatelleeksi.

Olen tekemisissä elävien ihmisten kanssa. Tätä työtä ei voi tehdä liukuhihnamaisesti ja/tai mekaanisesti. Tässä on tavalla tai toisella oltava mukana ihmisenä, persoonanakin. Tässä on mukana myös kutsumus, lahjat ja armoitus. Ideaali on, että nämä yhdistyvät.

Kari Uusikylä kirjoittaa luovuudesta – tai pikemminkin luovuuden pyöveleistä. Sama, mikä koskee työyhteisöä, koskee myös seurakuntaa. Näin uskon.

Luovuuden pyöveleitä ovat muun muassa

  1. Isoveli valvoo

  2. Kilpailu

  3. Rajoitetut toimintamahdollisuudet

  4. (Aika tai muut)paineet

  5. Kilpailevat klikit

  6. Yksipuoliset kannusteet

Ihminen rakastaa mukavuutta. Kukapa nyt köniinsä ottaisi – turhan päiten?

Jos yhteisö (työyhteisö tai seurakunta) on sairas, siinä toimivat sairaat mekanismit. Yksi näistä mekanismeista voi liittyä johonkin tai joihinkin luovuuden pyöveleihin. Koska ihmisinä rakastamme mukavuutta ja vältämme epämukavuutta, opimme pian, mikä kannattaa ja mikä ei. Opimme ”tavoille”. Erityisen nopeasti opimme, jos emme näe muuta vaihtoehtoa selviytyä kuin pysyminen yhteisössä (työyhteisössä tai seurakunnassa).

Erityisesti, jos näitä luovuuden pyöveleitä on useampi, olo muodostuu väistämättä tukalaksi ja stressaavaksi.

Luovuus ja hengellisyys, työssäkin, kukoistavat sopivan vapaassa ympäristössä, jossa luovuutta ja/tai hengellisyyttä ei yritetä kontrolloida ja suitsia.

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: