Aukomisapua ongelmaryppääseen +  terävyyttä visioon + (ammattitason valokuvilla) keulaa markkinointiin - LUE LISÄÄ SINULLE TÄRKEÄN OTSIKON ALTA!

Uskalletaan luottaa HÄNEEN

Katsoessamme matkan päästä tuttuja kertomuksia näemme ihmisten räpiköinnin Raamatun sivuilla ja voi tulla muillekin kuin minulle mieleen, että voi, voi… ovatpa nuo ihmiset raadollisia ja onpa heidän uskonsa vähäinen. Jumala tuntuu puhuvat mitä suurimpien ihmeiden kautta ja silti heidän on vaikea uskoa.

Voipa mieleen tulla ajatus, että entä jos Jumala puhuisi sinulle tai minulle mahtavien ihmeiden kautta ja/tai alkaisi johdattaa tulen liekkinä tai pilven patsaana, johdattaisi mahtaviin paranemisihmeisiin tai kävelemään vetten päällä. Entä jos meidän varjomme saisi aikaan saman, minkä Pietarin ja/tai käärmeen purressa sen myrkky ei meihin vaikuttaisi?

Niin, jospa Jumala puhuisi…

Entäpä jos puhuukin?

Kun olen viimeisimpiä kirjoituksiani kirjoittanut, mieleeni on palautunut monia asioita, joissa uskon Jumalan vaikuttaneen yliluonnollisesti pienissä arkisissa asioissa aivan uskoni alkutaipaleella.

Kerroin ”rasvanippaihmeestä” – siitä, kuinka sain ajatuksen katsoa kateissa olevaa rasvanippaa paikasta, jossa sen ei pitänyt kaiken järjen mukaan olla.

Vastaavaan sarjaan kuuluu ”vaientamisihme”. Olimme naisväellä vetämässä Kutsu elämään iltaa -seurakuntatalolla, kun joukkoomme tuli kovasti päihdyksissä ollut mies. Mies oli tunnettu aggressiivisuudestaan. Kerran hän oli hivauttanut kaupan myyjää pullolla päähän, kun myyjä oli jotain poikittaista sanonut. Ei tullut kuuloonkaan, että olisimme häntä alkaneet tilaisuudesta poistamaan – ei edes, vaikka meidän vastuullisten joukko täydentyi kahdella miehellä. Tilanteen teki vielä vaikeammksi se, että miehen seurassa ollut nainen välillä rukoili Isä meidän ja kiroili välillä. – Ehkä kuulostaa tyhmältä… mutta jotenkin näin me suomalaiset tapaamme ajatella: Ei auttanut kuin (?) rukoilla. Tapahtui jotain eriskummallista (meidän mielestämme). Kun tilaisuuden piti alkaa, nainen vaikeni. Kun tilaisuus loppui, puhe sai sijan… Tilaisuuden ajan nainen oli hipihiljaa.

Tai ”lypsikki-ihmeeni” (tai Vuori siirtyy…), josta kirjoitan artikkelissani Ei tehdä tästä liian hengellistä http://pauliinakuikka.wordpress.com/2012/05/09/ei-tehda-tasta-liian-hengellista/

Monia muita vastaavia, arkisia asioita tapahtui, kun tajusin vain (?) rukoilla.

Tilanteessa oli yksi outo piirre: Minä odotin jotain SUURTA (?) ihmettä. Jotain järisyttävää. Vertailin itseäni toisiin, toisten kokemuksiin, enkä tajunnut, että Herra toimi omalla kohdallani juuri noissa arkisissa asioissa.

Olen kirjoittanut myös ”väärin markkinoidusta” uskosta. Termillä olen tarkoittanut uskon ”markkinointia”, jossa kerrotaan, mitä ”oikea” usko on. Ongelma tulee siinä, jos oma uskoni ei täytäkään näitä ”direktiivejä”. En ole riittävä uskova, uskoni ei riitä. Siksi en koe vastaavaa.

Oudoin asia tässä ”väärin markkinoidussa” uskossa on ollut se, että olen tajunnut, että tuo ”usko” ei ole vain minulle jotain, mitä en kykene saavuttamaan, vaan se on saavuttamatonta myös henkilölle, joka tuosta ”uskosta” syystä tai toisesta kertoo. Tuo ”usko” ei toimi markkinoijan elämässä. Kummako se, että se ei toimi myöskään sinun/minun elämässäni. Tuollaisen ”uskon” äärellä on tajuttava, että ei ole Jumalan ”syy” – tai minun uskoni heikkouden syy – se, että tuo ”usko” ei toimi! Vika on siinä, että tuo itsekin (usein itsensä) pettänyt ”markkinoija” ei itsekään elä tuota uskoaan, vaan uskottelee joko itselleen tai toisille, että ”uskossa” on kysymys hänen markkinoimastaan asiasta. Joskus hän tietoisesti uskottelee asiaansa vain toisille.

Voi hyvänen aika millaista hallaa tuo tekee aidolle uskolle! Miten moni on tuommoisen väärän markkinoinnin perusteella hyllyttänyt aidon, Jumalan tarkoittaman uskon?! Miten moni on tuon markkinoinnin perusteella vetänyt (minun tavoin) väärän johtopäätöksen siitä, että hänen uskonsa ei ole riittävä ja siksi hän ei koe ihmeellisiä asioita?!

Ensinnäkin: Herra toimii jokaisen meidän kohdalla persoonallisella tavalla. Huomaamme sen lukiessamme Raamatun kertomuksia. Esimerkiksi profeetoista jokaisella on hieman eri tavoin virittäytynyt sanoma, jossa he käyttävät erilaista kieltä ja erilaisia (kieli)kuvia. Heidän sanomassaan osin näkyy se aika ja tausta, jossa he elävät. Heidän sanomassaan näkyy myös päivittäinen ympäristö, jossa he elävät. Puhumattakaan siitä, että he julistavat omalle ympäristölleen heidän tilanteisiinsa ja heidän kielellään (ja osin suuntautuneena kauemmaksi tulevaisuuteen, meidän päiviimme ja siitä eteen päin saakka).

Samalla tavoin Jeesus kutsuu seuraajakseen kalastajan, Magdalan Marian, varakkaita naisia, veronkerääjän, Samarialaisen naisen, kristittyjen piintyneen vastustajan, oman veljensä jne. Näistä jokaisella on omanlaisensa tehtävä, kutsumus, ja myös sanottava. Heidän persoonastaan voimme lukea esimerkiksi Matteuksen ja Johanneksen evankeliumeista, Johanneksen kirjeistä ja Ilmestyksestä, Jaakobin ja Pietarin kirjeistä, Paavalin kirjeistä sekä Markuksen tai Luukkaan kuvauksista heidän nimeään kantavissa evankeliumeissa ja/tai Apostolien teoissa.

Jeesus kohtasi heidät jokaisen persoonallisella tavalla ja käytti heitä yhtä persoonallisesti.

Niin Hän käyttää sinua ja minuakin.

Uskalletaan luottaa Häneen enemmän – ja ennemmin kuin verrataan itseämme toisiin uskoviin!

Have any Question or Comment?

One comment on “Uskalletaan luottaa HÄNEEN

Vastaa

4U SOMESSA

%d bloggaajaa tykkää tästä: