Aukomisapua ongelmaryppääseen +  terävyyttä visioon + (ammattitason valokuvilla) keulaa markkinointiin - LUE LISÄÄ SINULLE TÄRKEÄN OTSIKON ALTA!

Kurottauva usko

Mielessäni on ollut kuluneella viikolla ajatus ”kurottautuvasta” ja ”tarrautuvasta” uskosta. Ajatuksen taustalla on Luukkaan evankeliumiin, 8. lukuun tallennettu kertomus, jossa verenjuoksua sairastanut nainen uskossa kurottautuu Jeesuksen viitan liepeeseen ja ajattelee, että jos hän vain saa koskettaa Jeesuksen viitan tupsua, hän voi parantua.

Kertomuksen äärellä meidän on otettava huomioon tapahtuman tapahtumapaikka. Mooseksen lain mukaan nainen oli vaivansa vuoksi saastainen. Jos joku koski häneen tai hän itse johon kuhun, tämä ”joku” tuli myöskin saastaiseksi. Vrt. 3. Moos 15. Vaiva oli naiselle rasittava, kiusallinen ja hänen elämäänsä kaikin tavoin rajoittava (jos luet Mooseksen lain kohdan, voit kuvitella, miten monimutkaista naisen elämä oli…).

Lisäksi naisella ei tuntunut olevan fyysisesti tai uskonnollisesti tilanteesta mitään poispääsyä. Hän ei päässyt vaivastaan, minkä jälkeen hän Moooseksen lain mukaan olisi voinut lain määrämin uhrimenoin päästä fyysisesti ja hengellisesti normaaliin elämään kiinni, puhtaaksi, ilman Mooseksen lain rajoituksia.

Muistat Luukkaan olleen lääkäri. Oliko siinä eräs syy, miksi juuri hän kiinnitti huomion tähän ”potilaaseen”?Huomaat, että kertomuksessa ei kritisoida lääkäreitä eikä kielletä menemästä lääkäriin (niin kuin jotkut aikanamme tekevät), vaan Luukas toteaa naisen olleen lääkärin nk. toivoton tapaus. Lääkärit, parhaatkaan heistä, eivät kyenneet häntä auttamaan. 12 vuoden aikana nainen oli kuluttanut epätoivoisessa etsinnässään omaisuutensa lääkäreihin.

Nainen oli umpikujassa. Tässä umpikujassaan hän kuuli Jeesuksesta, joka julisti Jumalan valtakuntaa ja paransi sairaita. Naisen heräsi toivo. Entä jos Jeesus voisi auttaa häntä.

Nainen toimi epätoivoisessa tilanteessa, umpikujassaan uskosta käsin.

”–Sen, joka astuu Jumalan eteen, täytyy uskoa, että Jumala on olemassa ja että hän kerran palkitsee ne, jotka etsivät häntä.” (Hepr. 11: 6b)

Luukas toteaa lyhyesti ja ytimekkäästi:

”Hän tuli Jeesuksen taakse ja kosketti hänen viittansa tupsua, ja verenvuoto lakkasi heti.”

Meille jää arvoitukseksi miksi nainen halusi parantua ”salaa”. Ajatteliko hän vaivan häpeällisyyttä? Vai ajatteliko hän, että hän ei ehkä olisi Jeesukselle niin tärkeä, että julkisesti häntä vaivaisi? Emme tiedä. Meille kerrotaan vain, että hän kurotti Jeesuksen viitan tupsuun.

Seuraavaksi Luukas kuvaa Jeesuksen ja naisen kohtaamisen. Jeesus näyttää halunneen kohdata naisen julkisesti.

Miksi? Luulen, että Jeesus halusi – jälleen kerran – osoittaa, että Hän ei säikähdä vaikeita tilanteita, umpikujia – eikä sitä, mitä me ihmisinä kavahdamme ja/tai pidämme saastaisina. Ei edes sitä, mitä pyhä Jumala pitää kammottavana (lain pyhyysmääräyksiin oli aikanaan syynsä). Jeesukselle mikään tilanne ei ole liian vaikea, monimutkainen, saastainen tai kamala.

”Kun nainen huomasi, ettei hän voinut pysyä salassa, hän tuli vavisten esiin ja heittäytyi Jeesuksen jalkojen juureen. Kaiken kansan kuullen hän kertoi, miksi oli koskenut Jeesukseen ja miten hän heti oli tullut terveeksi.
Jeesus sanoi hänelle: ”Tyttäreni, uskosi on parantanut sinut. Mene rauhassa.”

Esitän näiden rivien äärellä itselleni – ja sinulle, lukijani – kysymyksen: Mitä kertomus puhuu sinulle? Mikä on sinun toivoton tilanteesi? Missä sinä olet umpikujassa? Missä sinä kurottaudut Jeesuksen puoleen – jospa edes Jeesus…?

Rivien äärellä sinulla (ja minulle) on lohdullisia uutisia: Kurottautuminen Jeesuksen puoleen kannattaa. Hänen lapsinaan me voimme rohkeasti lähestyä häntä – niin ja vaikka rohkeus ei riittäisikään – voi kosketus ”viitan tupsuun” riittää.

Tänään keskustelimme eräiden ystävien kanssa Herran johdatuksesta. Keskustelussa tuli esille se, että Herralle ei ole mikään asia liian pieni. Eilen kerroin artikkelissani arkisesta varjeluksesta siinä, että avasin vain vähän auton ovea – väistäen ison rysäyksen.

Vuosien takaa on kerrottavana kertomus todella pienestä asiasta, josta Herra tuntui olevan kiinnostunut. Kerroin vastottain tilanteesta, jossa jouduin seisovilta jaloiltani leikkaukseen kesken toukotöiden vuonna -92. Leikkauksesta toipuessani minusta ei ollut toukotöissä enää auttamaan. Isäni taisteluharjoituksissa peräkärryn rasvanipan kanssa isäni hartiavoimat veivät voiton ja rasvanippa meni rikki. Hyvin pian selvisi, että rasvanippoja ei talosta löytynyt. Minä en pystynyt ajamaan autoa, joten rasvanippojen haku jäi sikseen. Maanviljelijällä ei moisissa asioissa ole vara odottaa, kun on kysymys työhuipusta. Yhtäkkiä ”koin”, että minun pitää katsoa porankoneterälaatikosta. Hölmöin mahdollinen ajatus! Eihän rasvanippoja sellaisessa säilytetä. – Katsoin kumminkin – ja siellä totta tosiaan oli yksi rasvanippa, joka pelasti tilanteen.

Herra on kiinnostunut epätoivoisista tilanteistamme noin senttimetrin mittaisesta rasvanipasta vaikkapa Mount Everesteihimme, joita kohtaamme työmme, taloutemme, kutsumuksemme tai terveytemme alueella.

Uskalla kurottautua!

Have any Question or Comment?

One comment on “Kurottauva usko

[…] Yksi näkökulma aktiivisen uskon ilmentymään artikkelissa Kurottautuva usko http://pauliinakuikka.wordpress.com/2013/07/28/kurottatuva-usko/ […]

Vastaa

4U SOMESSA

%d bloggaajaa tykkää tästä: