Se luottaminen se vasta vaikeaa on…

Se luottaminen se vasta vaikeaa on…

Harrastimme muutaman päivän ennaltasuunnittelematonta kotimaan matkailua. Välillä en tosiaankaan ymmärtänyt, mitä on meneillään ja miksi kesälomamme sai ennaltasuunnittelemattomia käänteitä, joissa ei äkisti tuntunut olevan päätä ei häntää.

 

Ennaltasuunnittelemattoman kotimaanmatkailumme loppumainingeissa minulla on mielessäni sanat Jesajan 55. luvusta:

”– Minun ajatukseni eivät ole teidän
ajatuksianne
eivätkä teidän tienne ole minun teitäni,
sanoo Herra.
Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan
yllä,
niin korkealla ovat minun tieni
teidän teittenne yläpuolella
ja minun ajatukseni
teidän ajatustenne yläpuolella.

Iloiten te saatte lähteä matkaan,
ja onnellisesti te pääsette perille.
Vuoret ja kukkulat riemuitsevat teidän edessänne,
ja kaikki metsän puut taputtavat käsiään.
Orjantappuran paikalle nousee sypressi ja piikkipensaan paikalle myrtti. Tämä tapahtuu Herran nimen kunniaksi ja on ikuinen merkki, joka ei koskaan katoa. (Jes. 55: 8,9,12,13)

Kun emme tiedä vastausta miksi -kysymykseemme, on välillä todella vaikea luottaa.

Joskus vastaus tulee

  • muutaman minuutin
  • muutaman tunnin, joskus
  • muutaman päivän tai kuukauden – joskus
  • monen vuoden tai jopa
  • vuosikymmenen kuluttua.

”Ai, tämäkö Sinulla, Herra, oli mielessäsi, kun lähetit minut juuri tälle taipaleelle?!”


”Mitä minä sinulle nyt teen, sitä et ymmärrä. Vastedes sinä sen käsität.”

Tällaiset sanat sain sairaalan vuoteessa leikkauksesta toipuessani keskellä kiireisen työrupeman -92; 20 vuotta myöhemmin tajusin, että Herra tiesi minun lähtevän taipaleelle, jossa elämästäni karisi itseriittoisuutta ja vääränmoista oikeassaolemisen tunnetta.

  • Olen tarvinnut koulun oppiakseni edes joitain läksyistä.
  • Olen kerrannut jokusen kurssin.”Kertauskurssit” eivät ole Herran seurassa puisevaa jauhamista simputuksesta puhumattakaan. Ne ovat hyödyttäneet niin minua kuin joitain muitakin ympärilläni.
  • Olen matkalla olen kohdannut ihmisiä, jotka ovat sanomaa omassa tilanteessaan tarvinneet.

Tässä se armo onkin: Herra ei pysähdy epäonnistumisiimme, ei edes kovapäisyyteen, vaan armossaan vie eteenpäin – jopa muuttaen nämä itsessään negatiiviset asiat eteenpäinmenoksi silloin, kun kaiken keskellä vaikka pikkiriikkisenkin suostumme Hänen tahtoonsa.

Uskon omallakin kohdallani Jumalan tajunneen ne asiat, jotka voisivat olla minulle tilanteissa liian hankalia. Kiertotie oli omalla tavallaan oikukas, kivulias ja raskas. Se oli kuitenkin viisain tie – Jumalan mielestä. Ymmärrän Jumalan olevan niin armollinen, että Hän johdattaa meitä sen mukaan kuin pystymme ottamaan vastaan ja kantamaan.


Tämä ennaltasuunnittelematon Suomi-tournee oli itselleni episodeineen pieni muistutus siitä, että kannattaa pienimmissäkin asioissa ja yksityiskohdissa luottaa Herraan – ja myös siihen, että Hän varustaa omansa matkaan.

Mieleeni nousivat sanat Psalmista 121:

”Herra varjelee kaikki sinun askeleesi, sinun lähtösi ja tulosi nyt ja aina.”

Olin nousemassa huoltoaseman parkkipaikalla autosta. Avasin oven tavanomaista varovaisemmin – ja tajusin, että nuoren kuljettajan ”ohjastama” auto meni ”liian läheltä ovea” turhan lujaa. (Nuori herra sukelsi sinisen ohjuksensa kanssa kahden parkkiruudun yli ilmeisesti sen enempää edellään parkkiin mennyttä autoa katsomatta…) Ilman tuota pientä arkista varjelusta niin matkamme kuin autommekin olisi muotoutunut toisenmoiseksi.

johdatus-ja-varjelus-ovat-joskus-nain-pienia-ja-arkisia-episodeja-johdatus-varjelus-ja-joissain-tilanteissa-myos-apu-millimetrintarkkaa-mittatilaustyota

Vastaa