Aukomisapua ongelmaryppääseen +  terävyyttä visioon + (ammattitason valokuvilla) keulaa markkinointiin - LUE LISÄÄ SINULLE TÄRKEÄN OTSIKON ALTA!

Erityisen syntinen

Eilen lupasin kirjoittaa sunnuntaina pitämäni puheen/todistuksen auki tänne blogiin. Tässä se onkin ydinkohdiltaan. Tosin, koska puhuttu tilanne on perusteiltaan toisenmoinen, tässä vain ”raamattuosuus” osin syvempään porautuen kuin sunnuntaisessa tilaisuudessa.

Luukkaan evankeliumin 7. luvusta löydämme ”murretun” todistuksen.

Kertomuksen keskushenkilö on nainen, jonka elämää kuvataan sanoilla ”vietti syntistä elämää”. Sana, jota kohdassa käytetään voi tarkoittaa myös ´erityisen syntistä ts. jotakin, mikä ylitti tavallisen mittapuun syntikysymyksessä´. Tämä ”erityisen syntinen nainen” tuli kuokkavieraaksi fariseuksen Jeesukselle järjestämälle aterialle. Kertomuksen äärellä on muistettava, että ”kunnon” juutalainen ei keskustellut vieraan naisen kanssa puhumattakaan siitä, että olisi tuollaisen erityisen syntisen naisen antanut koskettaa itseään.

Eräs fariseus kutsui Jeesuksen kotiinsa aterialle, ja hän meni sinne ja asettui ruokapöytään. Kaupungissa asui nainen, joka vietti syntistä elämää. Kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen luona, hän tuli sinne mukanaan alabasteripullo, jossa oli tuoksuöljyä. Hän asettui Jeesuksen taakse tämän jalkojen luo* ja itki. Kun Jeesuksen jalat kastuivat hänen kyynelistään, hän kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä.

Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, näki sen ja ajatteli: ”Jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee. Nainenhan on syntinen.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Simon, minulla on sinulle puhuttavaa.” ”Puhu vain, opettaja”, fariseus vastasi.

”Oli kaksi miestä”, sanoi Jeesus. ”He olivat velkaa rahanlainaajalle, toinen viisisataa, toinen viisikymmentä denaaria. Kun heillä ei ollut millä maksaa, rahanlainaaja antoi molemmille velan anteeksi. Miten on, kumpi heistä nyt rakastaa häntä enemmän?” Simon vastasi: ”Eiköhän se, joka sai enemmän anteeksi.” ”Aivan oikein”, sanoi Jeesus. Hän kääntyi naiseen päin ja puhui Simonille: ”Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän kasteli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka kun tänne tulin. Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä. Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän.” Ja hän sanoi naiselle: ”Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.”

Pöytävieraat alkoivat ihmetellä: ”Kuka tuo mies on? Hänhän antaa syntejäkin anteeksi.” 50 Mutta Jeesus sanoi naiselle: ”Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa.”

Naisen asenteessa Jeesusta kohtaan on mistään muusta välittämätöntä kurottautumista Jeesuksen puoleen. Nainen ei ajatellut sitä, mitä ihmiset hänestä ajattelivat. Naisen ainoa toivo oli Jeesus. Ehkä Jeesus voisi auttaa häntä hänen asiassaan.

Kallis hajuvoide ja katumuksen kyyneleet oli se, minkä nainen tilanteeseen toi.

Fariseuksen asenne oli ynseä ja epäuskoinen: Jos Jeesus tosiaan oli se, mikä Hän sanoi olevansa, profeetta, Hän kyllä tietäisi, millainen tuo nainen on eikä antaisi tuon naisen koskettaa itseään vaan häätäisi pois.

Kuten kertomuksesta näemme, Jeesus kertomuksellaan halusi saada fariseuksen näkemään sen, että erityisen syntinen menneisyys ei Hänelle ollut ollenkaan ongelma. Hänellä, Jeesuksella, oli valta antaa kaikki synnit anteeksi. Tämän naisen särkynyt todistus puhuttelee meitä pari vuosituhatta tapahtuman jälkeen.

Kertomuksen selkeä viesti on: Ei tarvitse pelätä rikkinäisyyttä, synnin tahraamaakaan elämää. Ei Jeesuskaan pelkää – eikä Hän pelkää tulla syntisen koskettamaksi.

Ongelma on pikemminkin siinä, jos ei suostu särkymään ja/tai tunnustamaan syntiä ja rikkinäisyyttää elämässään. Ei suostu syntisenä koskettamaan Jeesusta. Ihminen voi olla ”liian hyvä” koskettamaan Jeesusta niinkuin fariseus oli (hän ei edes tuonut Jeesukselle pesuvettä…).

Juuri tuo kosketus, kyyneleet ja kallis voide ovat asiat, jotka nainen muistetaan.

Psalmi 103 on puhutellut minua kovasti:

Hän antaa anteeksi kaikki syntini

Sillä niin kuin taivas on korkea maan yllä,
niin on Herran armo suuri
niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä.
Niin kaukana kuin itä on lännestä,
niin kauas hän siirtää meidän syntimme.

Tuon ajan mittaamismenetelmillä taivaan korkeus ja/tai lännen ja idän välinen etäisyys jäi mittaamatta. Eivätkä parantuneetkaan mittausmenetelmät pysty kumpaakaan mittaamaan. Armo on ääretön, mittaamaton armo. Psalmin 63 sanoin:

Pyhäkössä saan nähdä sinut,
kokea sinun voimasi ja kirkkautesi.
Suurempi kuin elämä on sinun armosi. Minun huuleni ylistävät sinua.

Mekin saamme olla mittaamattoman armon mittaamia.

Vaikka sitten ”erityisen syntisinä” koskettaisimme Jeesusta, saamme armon ja anteeksiannon.

Olemme Hänen edessään ihmisiä ”vailla menneisyyttä”. Elämässämme on synnin kohdallakin valkoista sen jälkeen, kun Jeesus on saanut elämäämme koskettaa. Jos kuvaamme tapahtunutta paperilla, paperimme on valkoinen, puhtaan valkoinen.

Juuri tämä oli se, mitä Jeesus fariseukselle ja naiselle itselleenkin halusi kertoa: Anteeksianto on täydellinen.

Have any Question or Comment?

One comment on “Erityisen syntinen

[…] Artikkelini aiheesta voit lukea “Erityisen syntinen” http://pauliinakuikka.wordpress.com/2013/07/23/3282/ […]

Vastaa

4U SOMESSA

%d bloggaajaa tykkää tästä: