No Comments

Näin sydämissä on laajuutta, mielessä avaruutta ja myötätunnossa syvyyttä. Näin me opimme kantamaan ja kannattelemaan (toisia). Tämä ei ole pelkästään niiden rakastamista, jotka rakastavat samoja asioita tai teorioita kuin me, vaan niiden rakastamista ja vastaanottamista, jotka ”rakastavat Herraamme totuudessa”

”Katso, kuinka hyvää ja suloista on, että veljekset sovussa asuvat!
Se on niinkuin kallis öljy pään päällä, jota tiukkuu partaan — Aaronin partaan, jota tiukkuu hänen viittansa liepeille.” (Ps. 133:1-2)

Meille suomalaisille kristityille puhe pään päällä olevasta – tai partaan (Aaronin partaan) tiukkuvasta öljystä saattaa olla kaukainen, outo ilmaus, joka ei ihan heti avaudu.
Kuva oli Psalmin kirjoittajan aikalaisille tuttu. Niin myös Jeesuksen juutalaistaustaisille seuraajille. Jeesuksen opetus – niin radikaalia kuin se välillä olikin – pohjasi lujasti juutalaisuuteen ja sen Pyhään Kirjaan, jonka tunnemme Vanhana testamenttina. Monet kuvat saavat sävyä ja sisältöä, kun maltamme pysähtyä myös Vanhan testamentin äärellä.

Psalmin kuvaus partaan tiukkuvasta öljystä liittyy kohtaan, jossa Mooses Jumalan käskyn mukaan vihki Aaronin ja tämän pojat tehtävään:
Hän valeli pyhää öljyä Aaronin päähän, voiteli hänet ja pyhitti hänet virkaan. (3. Moos. 8:12, etc.)
Öljyllä voitelun ohella Mooses toimitti Jumalan määräämät uhrit.

Psalmin kirjoittaja jatkaa:

”Se on niinkuin Hermonin kaste, joka tiukkuu Siionin vuorille. Sillä sinne on Herra säätänyt siunauksen, elämän, ikuisiksi ajoiksi.” (Ps. 133: 3)

Tämä toinen psalmin kirjoittajan kuva liittyy Hermonin virvoittavaan kasteeseen, joka virvoittaa Siionin vuoret, Jumalan kansan asuinsijat.

Lainaan tekstiä, jonka löysin C.H.Mackintoshilta, 1800-luvulla eläneeltä Raamatun opettajalta. Teksti on mielestäni ajankohtaistakin ajankohtaisempi myös meidän aikanamme. Oikeastaan suurin kompastuskivi oli yrittää kääntää outoja englanninkielisiä sanoja, joita ei ollut ennen kuullut, selkeäksi suomeksi. Alkuperäisen tekstin voi lukea linkistä: http://www.stempublishing.com/authors/mackintosh/Bk6/DEW_HERM.html

”On aivan toinen asia puhua yhteydestä kuin elää yhteydessä.
Me voimme sanoa pysyvämme Hengen tai ”ruumiin” yhteydessä – mitkä ovatkin mitä arvokkaimpia ja kunnioitettavimpia totuuksia – samaan aikaan olemme todellisuudessa täynnä itsekkäitä taisteluita, puoluemilta ja ”lahkohenkeä”, jotka kaikki ovat yhteyden tuhoisia muotoja.
Elääkseen yhdessä veljien on otettava voitelu Päältä ja virvoittava sadekuuro Hermonilta. Heidän on elettävä Kristuksen todellisessa läsnäolossa, niin että he voivat joutua luopumaan heidän mielipiteistään ja katsantokannoistaan ja kaikki heidän itsekkyytensä voi joutua tuomituksi ja hillityksi, kaikki heidän omat erityiset huomionsa joutuvat syrjään, ja kaikki heidän iskulauseensa ja kävelykeppinsä heitetyksi tuuleen.
Näin sydämissä on laajuutta, mielessä avaruutta ja myötätunnossa syvyyttä. Näin me opimme kantamaan ja kannattelemaan (toisia). Tämä ei ole pelkästään niiden rakastamista, jotka rakastavat samoja asioita tai teorioita kuin me, vaan niiden rakastamista ja vastaanottamista, jotka ”rakastavat Herraamme totuudessa”

Siunattu Pää rakastaa kaikkia (ruumiinsa) jäseniä. Mikäli olemme juoneet Hänen Henkeään ja mikäli opimme Hänestä, me väkisinin rakastamme yhtä lailla. – Tämä rakkaus eroaa täysin siitä, että me rakastamme pelkästään niitä, jotka ovat omaksuneet meidän totuutemme tai meidän erityisen tapamme ajatella.
Kysymys on Kristuksesta, ei meistä. Tämä on se, mitä meidän pitäisi tavoitella, mikäli meinaamme asua sovussa.”

About the Author

Pauliina Kuikka ()

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: