Aukomisapua ongelmaryppääseen +  terävyyttä visioon + (ammattitason valokuvilla) keulaa markkinointiin - LUE LISÄÄ SINULLE TÄRKEÄN OTSIKON ALTA!

Näkökulman muutos

Vuosia sitten minulle tuotti päänvaivaa kaksi Raamatun kohtaa, jotka näyttivät keskenään ristiriitaisilta: Toisessa Jeesus kuulostaa tiukan linjan mieheltä, toisessa ymmärrystä tuntuu löytyvän laajemmin:

Joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan, ja joka ei yhdessä minun kanssani kokoa, se hajottaa. (Matt. 12:20)

Johannes sanoi silloin: ”Opettaja, me näimme erään miehen ajavan pahoja henkiä ulos sinun nimessäsi. Me yritimme estää häntä, koska hän ei seuraa sinua meidän joukossamme.” Mutta Jeesus vastasi: ”Älkää estäkö. Joka ei ole teitä vastaan, on teidän puolellanne.” (Luuk. 9:48-50)

Lopulta hoksasin syyn tähän erilaiseen kohteluun: Ensimmäisessä kohdassa (kun luemme kohdan asiayhteydessään) kysymys oli Jeesuksen toimintaan liittyvä kritiikki. Sokea ja mykkä tuli näkeväksi ja puhuvaksi. Toiset pitivät tekoa Jumalan, toiset paholaisen työnä. Toinen kohta liittyy siihen uhkaan, jonka opetuslapset näkivät ”niissä muissa”, jotka näyttivät tekevän samoja tekoja kuin he – eli vapauttavan ihmisiä pahan vallasta – mutta eivät tehneet sitä ”heidän joukossaan”.

Aivan samaan tapaan löydämme opetuslasten loukkaantumisen tilanteessa, jossa heitä (!) ja Jeesusta ei otettu tiettyyn kaupunkiin. Opetuslapset olivat valmiit yrittämään käyttää ”auktoriteettiaan” tuota kaupunkia vastaan. Jeesus ei moisesta innostunut. Päinvastoin hän vastasi: ”Te ette tiedä, minkä hengen vallassa te olette.”

Emmepä ole Jeesuksen seuraajina paljon tainneet muuttua noista ajoista. Helposti vedämme rajan ”minuun”/”meihin” – ”minun”/”meidän” seuraajiin. Raja tulisi kyllä pikemminkin vetää Jeesukseen ja Hänen seuraamiseensa. Jeesusta voi näemmä seurata muutenkin kuin ”minun”/”meidän” joukossa.

Olen kertonut jokuseen otteeseen keskusteluni toista kristillistä suuntausta edustavan henkilön kanssa. Tämä henkilö edusti uskoa, jonka mukaan vain heihin kuuluva pääsee Taivaaseen. Keskusteltuamme siitä, miten meidän uskomme eroaa toisistaan, tämä henkilö totesi: ”Sinä luet Raamattua samoin kuin me. Opetuksemme mukaan et pääse Taivaaseen. Minne ihmeeseen minä sinut pistän?” Uskomme oli pääpiirteissään samanmoinen – Ongelman muodosti se, että tämä henkilö (yhteisö) ei voinut nähdä pelastusta muualla kuin omassa joukossaan.

Viime päivinä minua on puhutellut voimakkaasti Matteuksen 6. luvun loppujakeet, Jeesuksen rohkaisu etsiä ensin Jumalan Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan – ja sitä seuraava lupaus ”– niin teille annetaan kaikki tämäkin.”

Uskon, että jos uskallamme kohottaa katseemme pelkästään ”minusta”/”meistä” – ja alkaa katsoa asioita Jumalan vanhurskaan tahdon ja Hänen valtakuntansa vinkkelistä, monet huolet ovat vähempänä jo pelkästään näkökulman vuoksi. Tajuamme, että me emme kannata juurta, vaan juuri kannattaa meitä. Jumalallakin (!) on osuutensa työssä. Se, mitä saamme Hänen armostaan aikaan, on Hänen – ja Hänen työtään.

Vapauttavaa – ja armoa ja lepoa Hänessä.

Have any Question or Comment?

Vastaa

4U SOMESSA

%d bloggaajaa tykkää tästä: