Aukomisapua ongelmaryppääseen +  terävyyttä visioon + (ammattitason valokuvilla) keulaa markkinointiin - LUE LISÄÄ SINULLE TÄRKEÄN OTSIKON ALTA!

Huolettomuus – KAIKESTA huolimatta

Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. — Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.(Matt. 6: 28b, 33)

Jeesuksen opetus huolettomuudesta esimerkiksi vaatetuksen ja ruuan suhteen tuntuu yliampuvalta. Uskon, että Jeesus ei kritisoinut työntekemistä ja/tai elinkeinosta ansaitsemista, vaan pikemminkin ylenmääräistä keskittymistä näihin asioihin.

Minulle kohta aukeni hengellisen kentän taustaa vasten. Voimme myös hengellisessä työssä hairahtua asioihin, jotka muuttuvat hyvän sijasta vastakohdakseen. Alamme kukin juosta ”oman huoneemme”, nimemme, maineemme, tms. eteen – liian usein muista viis -tyyliin. Unohdamme, että kysymys on loppuperin Jumalan valtakunnasta, ei ”meidän huoneestamme”, nimestämme, dynastiastamme – tai edes maineestamme.

Uskallan sanoa, että monet murheet ja taistelut olisivat vähempänä, kun lopettaisimme ”minun”/”meidän” -korostuksen.

Totta ihmeessä on hyvä arvostaa juuriaan ja kuulua johonkin, mihin ymmärtää voivansa sitouta. Meidän on tarkoitettu konkreettisesti liittymään Kristuksen ruumiiseen, jolla on myös paikallinen ilmentymänsä, seurakunta. Tämä seurakunta useimpien meidän mielissämme kulkee jonkin nimikkeen alla: ortodoksinen, katolinen,luterilainen, vapaaseurakunta, helluntaiseurakunta, jne. jne. Puhumme tunnustuksellisuudestakin. – Ja totta ihmeessä meidän pitää rakentaa sitä, mihin kuulumme.

Sen sijaan on mieletöntä nähdä tämän rakentamisen tapahtuvan niin, että toista mollataan – ja kurjimmassa tapauksessa (näistä olen kirjoittanut ajan mittaan paljonkin) rukoillaan itselle menestystä muiden kustannuksella. Ikään kuin Kristuksen ruumis jyrsisi itseään!

Silloinkin, kun/jos on eri mieltä toisenlaista uskoa edustavan kanssa – tai omasta mielestä toinen on peräti harhaoppinen – tuhon toivominen/rukoileminen ei pitäisi tulla kuuloonkaan. Mieluummin tulisi rukoilla, että Herra ohjaisi niin, että se, joka harhassa, palaa tielle. Se on kokonaisuuden (Kristuksen kokonaisen ruumiin) etu, ei suinkaan se, että tuolla ”toiselle” (toisin uskovalle) käy köpsäkästi.

Oikeassaolemisen tunne ei aina merkitse edes sitä, että itse on oikeassa. Itse olen joutunut toteamaan muutamassa mutkassa, että MINÄ joka luulin olevani oikeassa, en niin oikeassa ollutkaan.

Kesäkuussa kirjoitin artikkelin Ei niin turhantärkeä http://pauliinakuikka.wordpress.com/2013/06/24/ei-niin-turhantarkea/

Täydellinen rakkaus karkoittaa niin pelon kuin turhantärkeydenkin – ja sen, että ottaa itsensä turhan vakavasti. Kun tietää, että on täydellisesti rakastettu, ei tarvitse yrittää kontrolloida elämää ympärillään tai ottaa turhan vakavasti sitä, jos asiat eivät mene niin kuin itse on ajatellut. Täydellisen rakkauden tunteminen vapauttaa myös herkkähipiäisyydestä esimerkiksi itseen kohdistuvan kritiikin suhteen. Voin/voit levätä Kristuksessa myös, kun epäreilut arviointistandardit satuttavat – ja jopa silloin, kun arvostelu osuu oikeaan. Täydellisessä rakkaudessa on myös täydellinen armo, anteeksiantamus, vapautus ja uusi alku.

Niin, eikä meidän tarvitse enää YRITTÄÄ olla “jotain” (suurta, tärkeää, tms.), koska tiedämme, keitä olemme Kristuksessa.

Samalla vapaudumme oikeanmoiseen huolettomuuteen: Koska olemme (ja tiedämme olevamme) Kristuksessa Taivaallisen Isän rakastamia, voimme olla levossa ja huoletta – tilanteessa kuin tilanteessa.

Vapaus ”turhantärkeydestä” merkitsee myös sitä, että osaan (osaat) laittaa kohtaamasi taistelut ja vastukset oikeaan lokeroon.

Jeesus ilmaisi asian jopa näin radikaalisti:

Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.
Varpusia saa kolikolla kaksi, mutta yksikään niistä ei putoa maahan, ellei teidän Isänne sitä salli.
Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu.
Älkää siis pelätkö. Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset. (Matt. 9:28-31)

Toivon mukaan sinun, ei ole tarvinnut pelätä kirjaimellisesti ”henkesi edestä”. Yhdessä elämäni hetkessä olen kohdannut tuommoisen hädän – ja tiedän, että se ei ole hauskaa, vaikka se oli (ainakin hädän aiheuttaneen henkilön mukaan) tarkoitettu ”vain pelotteluksi”. Jos tuommoista on kohdannut, Jeesuksen sanat voivat tuntua kohtuuttomilta. Sellaisia ne eivät kuitenkaan ole. Jeesuksen viesti on yksinkertainen: Vaikka elämäsi olisi kuinka tiukalla tahansa painostuksen, pelon (tai jopa pelottelun) edessä, vaikka ihmiset, olosuhteet tai pahuus (tai peräti pahuuden voimat) tuntuisivat olevan irti elämässäsi, sinun kanssasi on Hän, jolla ON elämän ja kuoleman avaimet. Elämäsi ON Hänen kädessään. Hiuskarvakaan ei putoa päästäsi Hänen sallimattaan. Sinä ja minä – Hänen lapsinaan – olemme paljon arvokkaammat kuin kaikki varpuset. Olemme yhtä lailla ”oikeutettuja” Isän huolenpitoon kuin kedon kukat tai taivaan linnut.

Have any Question or Comment?

Vastaa

4U SOMESSA

%d bloggaajaa tykkää tästä: