Syöksykierteestä korkeuksiin

Syöksykierteestä korkeuksiin

Tällä kirjoituksellani haluan herätellä ja rohkaista erityisesti niitä, jotka ovat perääntyneet kokemiensa vastoinkäymisten, pettymysten, tms. vuoksi.

Blogissani olen kirjoittanut hengellisen vallan väärinkäytöstä/hengellisestä väkivallasta. Tiedän omasta ja toisten kertomuksien perusteella myös heidän kokemuksestaan, että tilanteen valjettua on typertynyt, epäuskoinen, jopa petetty ja vihainen olo. Se, mihin on luottanut, on pettänyt pahemman kerran – tai sitä, mihin on luottanut, ei ole ollutkaan, vaan se on ollut jonkin sortin illuusio.

Tuon näkeminen syöksee helposti kriisiin.

Uuden paikan löytäminen hengellisessä kentässä ei välttämättä ole mutkatonta. Vapaista suunnista tai herätysliikkeestä lähteneelle ei välttämättä toinen vapaan suunnan seurakunta, herätysliike tai luterilainen kirkko tunnu luontevimmalta vaihtoehdolta.

Oikeastaan pahinta, mitä voin kuvitella, on tilanne, jossa yhteisö, johon haluttaisiin uutta elämää rakentamaan, ei jostain syystä kykene ottamaan tulijaa vastaan – tai tulija kohtaa entisestä yhteisöstään tutut mekanismit.

Olen törmännyt matkan varrella riittävän moneen kiertolaiseksi pakotettuun henkilöön joille ei hyvästä yrityksestä huolimatta tunnu kotia löytyvän.

Lopulta on luovuttanut olo…Hyvä pysyä näin, ihan yksin.

Kyllä Raamatun lupausten perusteella ymmärrämme, että Jeesus on luvannut olla siellä, missä kaksi tai kolme on koolla. Lupaus on mahtava lupaus.

Kuitenkin – yksinkertaisen matematiikan mukaan – kolme enemmän kuin kaksi,jne. Me kaipaamme yhteyttä keskenämme.

Eikä vain niin. Meitä ei ole kutsuttu vain itseämme varten, vaan viemään toisiakin lähemmäksi Kristusta.

Siksikin hengellisen kentän maahansyöksyt ovat surullisia.

Edellämainittua taustaa vasten minulla on kehotus:

  • Pidä kiinni siitä hyvästä perustasta, mikä kaiken seulonnan keskellä löytyy. Vaikeuksienkin keskellä pidä kiinni. Pidä kiinni myös sisimpäsi kutsusta, siitä minkä koet omimmaksesi.
  • Nouse taistelun pölyistä ylös, mene eteenpäin.
  • Kotkavertauskuvaa käyttääkseni: Älä jää edes taistelun nostattamaan pölypilveen, vaan pyri pois – etsimään näkymiä, joita Jumala eteesi avaa.

Seuraavassa ajatus, jonka löysin kotkasta:

”Muut linnut etsivät ukkosella turvaa ja suojaa ladosta tai pesästä. Niin ei tee kotka. Kotka lentää suoraan ukkospilven. Jumala ei salli myrskyjä elämässämme varten sitä varten, että ne tuhoaisivat meidät, vaan siksi, että ne hyödyttäisivät meitä.”

Voit ajatella, että Jumala on julmuri, kun sallii kaiken kummallisen ja karmean. Itse en ajattele niin. Ajattelen seuraavasti: Jumala toki haluaa varjella elämäämme. Hän on antanut niin meille kuin muillekin valinnan vapauden. Kaikki eivät käytä vapauttaa viisaasti, vaan toimivat typerästi, jopa Jumalaa itseään uhmaten. Hengellinen väkivalta ja vallanväärinkäyttö on yksi osoitus kapinasta, jossa ihminen luulee olevansa Jumalaakin suurempi. Meidän valinnanvapautemme on esimerkiksi siinä, että päätämme pyrkiä tuollaisesta typeryydestä pois ja eteenpäin.

Esimerkiksi omat kokemukseni ovat kivuliaisuudessaan osittaneet, että ne ovat olleetkin askelmia eteenpäin, kun olen älynnyt paon sijasta tallata eteeni tulleille kiville.

”Mitä hyötyä on myrskyisistä tuulista? Myrskyisien tuulien ansiosta kotka voi lentää korkeammalla ja näkee siten laajemmin, nousee sotkun yläpuolelle – ja sen tarvitsee ponnistella vähemmän lentääkseen. Tämä taas mahdollistaa nopeamman lennon.” The Way of the Eagles J.R. Garman

Taannoinen turbulenssikirjoitukseni ja ilmiöön tutustumiseni opetti sen, että lentokoneen lento on suora muunnos tästä, mistä kotkan kohdalla kirjoitetaan. Ilman ilmavirtauksia lentokone ei pysyisi ilmassa. Olen sitä mieltä, että meidän pitäisi oppia niin kotkasta kuin turbulenssistakin.

Ei hyvänen aika, pysähdytä tuuliin ympärillämme, vaan jatketaan eteenpäin!

 

Vastaa