Aukomisapua ongelmaryppääseen +  terävyyttä visioon + (ammattitason valokuvilla) keulaa markkinointiin - LUE LISÄÄ SINULLE TÄRKEÄN OTSIKON ALTA!

Sekaannuksien syitä – Profetia osa 3

Käsissäni siis Olavi Kokkosen kirja Profetoimisen lahja.

Tässä kirjoituksessani käsittelen sekaannuksen syitä suhteessa profetoimisen lahjaan.

Supistettu profetia

Kokkonen viittaa samaan, mihin viittasin Ajatuksen avartelua – Profetia osa 1 -kirjoituksessani: Profetia voidaan ymmärtää liian suppeasti. Profetiana voidaan pitää ”Näin sanoo, Herra” -tyyppistä ja/tai ekstaattista julistusta, joka saa väreet kulkemaan selkäpiissä (kärjistän tahallisesti). Seurakunnassa voidaan rukoilla profetoimisen lahjaa, vaikka vastottainen saarna olisi ollut jollekin kuulijalle ”niin ja amen”, häntä juuri tuossa hetkessä puhutteleva.

Kokkosella on vähän erikoinen metafora kuvaamaan hengellistä elämää. Varovasti sanoisin: Ota seuraavasta ajatuksesta, mikä hyvä on. Kuva on oikeansuuntainen, mutta ei missään tapauksessa liian tiukasti tai kirjaimellisesti tulkittava. Itse käyttäisin jotain muuta kuin moottoriteiden kaista -kuvaa. Paremman kuvan puutteessa siteeraan Kokkosen ajatusta.

Korostuksia

Kokkonen kuvaa hengellistä elämää moottoritienä, jossa on kolme kaistaa: ryömintäkaista, tavallisen nopeuden kaista ja ohituskaista. Kokkosen mukaan ryömintäkaista on kuva luonnollisista kyvyistämme, kuten ihmistuntemuksesta, koulutuksesta, kyvyistä ja taidoista. Näillä taidoilla pääsemme eteenpäin. Tavallisen nopeuden kaista on kuva siitä, minkä yleensä liitämme hengelliseen elämään, uskoon, Sanan opetukseen, kypsyyteen, jne. Ohituskaista on se, mikä ylittää ymmärryksemme. Sinne sijoittuvat armolahjat.

Hyvää Kokkosen ajatuksessa on korostus, jonka mukaan jokainen näistä kaistoista on tarpeellinen ja käytännöllinen tietyissä tilanteissa. Näin vältymme kaistojen arvotukselta. Hyvää on myös korostus, jonka mukaan tarvitsemme kaikkia näitä kaistoja elääksemme tasapainoista hengellistä elämää. Jatkuva ohituskaistalla (pahimmillaan ylikierroksilla) kaahaaminen ei ole tarkoituksenmukaista. Se on koko ajan olemassa tiettyä tarkoitusta varten niin kuin muutkin kaistat. Kokkosta enemmän korostaisin sitä, että elävässä elämässä emme elä näin tiukkarajaisesti. Elämme uskoamme ja elämäämme kokonaisina ihmisinä, samanaikaisesti eri tasoilla emmekä aina kykene (ja tuskin on tarpeenkaan) erottamaan, onko tapahtunut luonnollisten kykyjemme vai Jumalan antamien yliluonnollisten kykyjen tuloa. Kokkosen moottoritiemetaforan etu on se, että siinä vältetään karismaattisuudessa liian usein esiintyvä luonnollisen ja yliluonnollisen vastakkainasettelu.

Vain ennustamistako?

Yksi muoto supistetusta profetiasta on ajatus, jonka mukaan profetia rajoittuu pelkästään ennustamiseen.

Profetia voi kyllä avata näkökulmia tulevaisuuteen, mutta sen ei ole tarkoitus päästää omaa harkinta- ja päätöksentekokykyämme pysyvästi vapaalle, vaan elämän (kriittisissä) käännekohdissa rohkaista oikeaan suuntaan. Joskus profetian tehtävä on varoittaa vaarasta, jota emme itse tajua. Profetian tehtävä on aina eteenpäin vievä, elämäämme ja Jumalan valtakuntaa rakentava.

Varo arkipäiväisyyksiä!

Kokkosen kirjassa oli mainio esimerkki aasi-ilmapuntarista. Ilmapuntari asetettiin ulos. Seuraavasta selviääkin, kuinka aasi-ilmapuntari tulevaisia säitä ennusti – reaaliajassa:

Kun häntä on kuiva – Kaunista
Kun häntä on märkä – Sadetta
Kun häntä heiluu – Tuulta
Kun häntä on valkoinen – Lumisadetta
Kun häntä on huurteessa – Kylmää
Kun aasi-ilmapuntari on pudonnut maahan – Maanjäristys

Kokkonen toteaa: Pyhää Henkeä ei tarvita huomaamaan, mitä ihminen itsekin havaitsee. Sellainen ei ole profeetallisuutta. (s. 62) Eikä tuollaisen ”toden” sisältämä profetia anna mitään takuita profetian oikeellisuudesta tai sen oikeasta lähteestä.

Eksymistä

Olen pohtinut näkemäni karismaattisen kaaoksen ilmiöistä muun muassa sitä, miten on mahdollista, että profeetan käytöksen ja sanoman välillä voi olla hurja ristiriita. Tätä on selitetty muun muassa sillä, että profetian on armolahja, jolla ei välttämättä ole mitään tekemistä profeetan luonteen kanssa. Profetian henki ikään kuin ottaa henkilöstä otteen ja tämä profetoi. Toinen selistys on se, että profeetta ja profetiat ovat vajavaisia.

Kokkonen nostaa mielenkiintoisia perusteluita Raamatusta ja niiden avulla etsii ratkaisua pohtimaani kysymykseen.

Kokkosen ajatuksenjuoksy lyhykäisyydessään:

Profetian taustalla on joko Pyhä Henki, ihmisen oma sisin/minä tai persoonallinen paha (pahat/eksyttävät henget).

Kokkosen ajatus siitä, että paha voi matkia Pyhää Henkeä, pitää kristillisesti paikkansa Raamatun kokonaisuuteen peilaten. Tämä näkyy niin Vanhan testamentin kuin Uuden testamentinkin kuvauksissa väärennöksestä. Väärennöksessä ihminen on enemmän tai vähemmän persoonallisen pahan välikappale.

Ihmisen mieli on siitä veikeä suodin, että se värjää ja suodattaa sen, mitä kuulemme ja myös sen, mitä ajattelemme. Tämä vaikuttaa myös profetiaan. Tuomme profetian oman elämänkokemuksemme ja uskonnäkemyksemme filtterin läpi. Sinällään siinä ei ole mitään pahaa tai väärää. Tämän huomaamme esimerkiksi Raamatun kirjoista ja niiden kirjoittajista.

Ongelma syntyy, jos filtteri värjää tuotoksen aivan eri näköiseksi kuin se todellisuudessa olisi. Tyypillinen esimerkki on profetiaan puettu mielipide. Näistä ei aina edes tiedä, mikä on tietoista ja mikä tiedostamatonta.

Esimerkiksi pelko, toista vastaan koettu vastenmielisyys, ahdistus tai opillinen näkemys, voi värjätä profetiaa liiankin räväkin sävyin.

Se, mikä itseäni on kyselyttänyt matkan varrella, on joskus tällaiseen värjäytyneeseen (tai läpinäkyvästi väärään) profetiaan liittynyt kielilläpuhuminen. Mistä ihmeestä on kysymys? Henkilö puhuu kielillä ja tuntuu selittävän kielensä – päin mäntyä -tyyliin!

Vastaus löytynee edellisistä. Missään tapauksessa kielilläpuhuminen, näky tai uni (tms.) ei ole ainoana merkkinä merkki oikeasta profetiasta.

Omassa mielessäni on karmiva kuva erään hengellisen tilaisuuden alttarihetken viimevaiheista. Siellä perheen aviomies ylisti voimakkaasti kielillä ja todisti Jumalan uudistaneen rakkautensa aviopuolisoaan kohtaan. Tilanteeseen liittyi ”ilmiönä” vartalon keinuttelu ylistyksen tahtiin (jota tämä henkilö piti Pyhän Hengen työnä). Samana yönä kodista soitti hätäinen vaimo: Mies oli sohinut vaimoaan veitsellä. Samaiseen tapaukseen liittyy aiempi ”Hengen ilmoitus”, jolla mies kiristi vaimoaan tunnustamaan uskottomuuden. Mies oli sanojensa mukaan nähnyt unen, jossa vaimolla oli suhde toiseen mieheen. Suuri kysymysmerkki tämän unen suhteen oli, että vaimo ei ollut ikinä nähnyt unen kuvaamaa miestä ”livenä”. (Todellinen salasuhde) Ajan päästä mies tunnusti vaimolleen, että hän oli keksinyt koko jutun saadakseen selville, oliko vaimo uskollinen vai ei.

Kertomus on äärimmäinen esimerkki siitä, että karismaattisuus/profetia voi olla täysin raiteiltaan suistunutta ja väärinymmärrettyä. Itselleni tämäntyyppiseen raiteiltasuistumiseen törmääminen on ollut kurja – ja herättävä kokemus – koska lähtökohtaisesti olen luottanut kaikkeen Jumalan nimissä puhuttuun. Näkemäni jälkeen kyselen ja arvioin.

Kurjaa tuollainen väärinkäyttö on niiden kannalta, joihin jopa edellä kuvatunlaista painostusta kohdistuu nk. Jumalan nimissä. Ihmisen voi olla mielettömän vaikea puolustautua, kun vastaan on nk. Pyhän Hengen ilmoitus vs. ihmisen sana. Tällaisena profetia (tms.) voi olla pahimmanlaatuista henkistä ja hengellistä väkivaltaa.


Puolien ottamista ja valtapolitiikkaa

Puolien ottamisessa ja/tai yhteisön sisäisessä valtataistelussa profetia on riskaabeli väline. Uskon, että Herra voi Henkensä kautta avata lukkoja ja solmuja. Ristiriitatilanteessa kuitenkaan ihmiset saavat harvoin pidettyä päänsä niin kylmänä, etteikö tapahtunut vaikuttaisi heidän rukoukseensa, ajatteluunsa – tai profetioihinsa. Profetia (tms.) on tuolloin ”liian helppo” ase vastustajan lyttäämiseen ja omien mielihalujen toteuttamiseen. Tällaisessa tilanteessa luotettava profeetallinen ohjaus tulee useimmiten ulkopuoliselta taholta – henkilöiltä, joilla ei ole harmainta hajua tapahtumista. Jos jonkun asianosaisen saama profetia toimii avaimena tilanteeseen, avaimen oikeellisuuden hyvä tuntomerkki saattaa olla se, että ratkaisu ei aina ole tavanomaisin ja/tai se tuottaa terveellisen leikkauksen kipeään tilanteeseen niin, että tilanne laukeaa. Profetia yleensä ei ota puolia eikä sotkeennu valtapolitiikkaan.

Kokemuksesta, on hirvittävän vaikea sanoa, mistä lähteestä profetia tms. on peräisin. Tärkeämpää kuin jälkimetsästys mielestäni on se, että opimme tuntemaan Paimenen äänen muiden äänien joukosta. Itse näen asian niin, että ihmiset ymmärtävät, että nyt puhuu Jumala – ja että he tulevat autetuiksi syvimpien kysymystensä kanssa. Profetia myös johtaa ihmiset tunnustamaan, että Jeesus Kristus on Herra (Pyhä Henki kirkastaa Kristusta, ei kiillota ihmistä tms.).

Teksti/kuva ©Pauliina Kuikka

Have any Question or Comment?

Vastaa

4U SOMESSA

%d bloggaajaa tykkää tästä: