Oman uskon lukkiuttama?

Uskaltautuminen lukemaan erilaisia kirjoja on ollut avartavaa. Osa on liittynyt työhön, osa opiskeluun, osa on johdattunut tielle tai vetänyt puoleensa ihan muuten vain.

Ymmärtämisen edellytys 1

Uskontotieteestä on käteen jäänyt ajatus siitä, että ennen kuin ymmärtää toisen uskoa ja ajattelua, on ymmärrettävä mahdollisimman pitkälti se, mistä lähtökohdista tämä ajattelu nousee. Sanat ja asiat voivat merkitä hyvinkin erilaisia asioita eri (ja erilaisista taustoista tuleville) ihmisille. Kuvaava esimerkki tästä on kirjoituksessani Hengellisyys vs. uskonnollisuus.

Kykenemättämyys kuulla ja kuunnella

Osa ympärillemme latelemista tuomioista juontaa juurensa siitä, että emme ymmärrä toisen ihmisen uskoa ja ajattelua. Joskus olemme niin lukkiutuneet omaan, oikeana pitämäämme, uskoon, että emme edes osaa kuunnella, mitä toisella on sanottavaa.

Muistan tapauksen, joka tapahtui minulle nuorena, aloittelevana evankelistanalkuna. Varmaan juuri tuosta syystä episodi jäi lähtemättömästi mieleeni. Jouluaamun saarnassa luin Raamatustani 1. Tim. 4:9-10:stä seuraavasti:

”–Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja–”.

Kuulijoiden joukosta nousi mies ylös, sanoi kipakasti:

”Ja Jeesus on varsinkin uskovien Vapahtaja!”

  • ja poistui ovet paukkuen. Olin juuri tulossa jakeen loppun, jossa sanottiin tuon miehen mainitsema ajatus: ”–varsinkin uskovien.” Miehen suuttumus oli lukunopeuttani nopeampi.

Ymmärtämisen edellytys 2

Toinen ymmärtämisen edellytys juontuu tuosta aiemmin mainitsemastani: Jotta oikeasti ymmärtää, on mentävä riittävän lähelle. Jos mielii ymmärtää toisen uskoa ja ajattelua, on kuunneltava, mitä toinen sanoo, kirjoittaa ja ajattelee kokonaisuutena. Toisen käden lähteet eivät anna riittävää kuvaa. On kuultava ihmistä itseään juttelemalla, lukemalla tai kuuntelemalla.

 

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: