Aukomisapua ongelmaryppääseen +  terävyyttä visioon + (ammattitason valokuvilla) keulaa markkinointiin - LUE LISÄÄ SINULLE TÄRKEÄN OTSIKON ALTA!

Ajatuksen avartelua osa 1 – Profetointi osa 1

Kirjastosta löysin kirjan Profetoimisen lahja. En voinut olla tarttumatta siihen. Halusin selvittää, millainen käsitys kirjan kirjoittajalla on aiheesta. Onhan profetoiminen yksi niistä osa-alueista, jotka ovat kovasti askarruttaneet itseäni karismaattisen seikkailuni eri vaiheissa – ehkä eniten jälkimainingeissa.

Kirjan on kirjoittanut Olavi Kokkonen. Kokkosen tausta on helluntalaisuudessa. Tämä näkyy muun muassa hänen seurakunta- ja kastenäkemyksessään. Riippumatta siitä, millaista seurakunta- tai kastenäkemystä edustat, Kokkosen kirja kannattaa itse lukea ja arvioida – ja poimia kirjasta potrat jyväset. Mielestäni Kokkonen onnistuu erittäin hyvin avaamaan vapaan ja karismaattisen kristillisyyden maltillisen valtavirran näkemyksen profetiasta ja sen toiminnasta seurakunnassa. Kokkonen käsittelee myös maltillisuuden liepeillä olevia ääriaineksia ja tasapainottomuutta mielestäni tasapainoisesti ja hyvin perustellen. Samoin hän käsittelee ajatusta, jonka mukaan profetointi on lakannut eikä sitä esiinny samassa muodossaan kuin kristinuskon alkuaikoinan.

Muutamia hyviä huomioita Kokkoselta. Asioita, joita olen pohtinut vuosien varrella.

Profetoinnin lakkaaminen

Joidenkin mukaan profetoiminen on täysin lakannut. Perustelu lakkaamisteorialle löydetään Paavalin sanoista

”Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa –”.

Henkilökohtaisesti näen asian niin, että kerran Taivaassa ei ole enää profetiaa enempää kuin kielilläpuhumistakaan. Paavalin sanoin:

”Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista — Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.”

Profetian jatkumo

Jos profetointi jatkuu, niin kuinka? Siinä kysymys, joka on pohdituttanut asiasta kiinnostuneita vuosisadasta toiseen.

Peter Halldorf on tehnyt mielenkiintoisen huomion: Silloin jos kristillinen kirkko on maailmanlaajuisesti tai paikallisesti jumahtanut paikoilleen, ovat nousseet ihmiset, joilla on ollut profeetalliseksi tulkittava sanoma (nimenomaan siinä mielessä, että se on kutsunut muutokseen). Kristillisyyden historiaa lukiessani olen saanut samanmoisen vaikutelman. Karismaattisuus (profeetallisuus mukaan lukien) on kulkenut kristillisyyden valtavirtojen sisällä ja sen uudistusliikkeissä ja/tai pyrkimyksissä.

Ajattelun avartelua

Se, mikä saattaa vaikeuttaa tuon virran näkemistä, on se, että meillä voi olla varsin suppea kuva profeetallisuudesta (tai karismaattisuudesta). Odotamme näkevämme tietyntyyppistä toimintaa tai ilmenemismuotoa. Kun emme sellaista löydä, olemme valmiita sanomaan, että profeetallisuutta (tai karismaattisuutta) ei ole esiintynyt.

Esimerkiksi kohtikäyvä Sanan julistus tai ”sivumennen” saatu rohkaisun sana voi olla yhtä lailla profeetallista kuin se, mitä karismaattisissa tai vapaissa suuntauksissa pidetään profetiana. Saarnaajan profeetallisuus voi ilmetä siinä, että tietyt asiat nousevat ajankohtaisesti käsillä olevista tekstistä. Profeetallisuutta voi olla oikean rukouksen lausumista oikeaan aikaan tai tietyn laulun valitsemista tiettyyn tilanteeseen, jne.

Rajoittamaton Jumala

Vapaissa suunnissa ja karismaattisuudessa, joka esiintyy vapaissa suunnissa ja/tai niiden liepeillä opetetaan usein viittä virkaa ts. seurakunnasta löytyvät apostolit, profeetat, evankelistat, paimenet ja opettajat. Kysymys on ”virasta”/palvelutehtävästä ja ennen muuta kutsumuksesta. Seurakunnassa toimivat myös nk. armolahjat, joita ovat kielilläpuhuminen, kielten selittäminen, profetoiminen, viisauden ja tiedon sanat, uskon, voimatekojen ja terveeksitekemisen lahja, henkien erottamisen lahja.

Vastottain kuulin aika erikoisen teorian nimenomaan karismaattisuuden liepeiltä. Gardnerin moniälykkyysteoriaa mukaellen armolahjoista opettaneet henkilöt väittivät, että tietyntyyppinen älykkyys tukee tietyntyyppisten lahjojen toimintaa. Erikoiseksi asian teki se, että jäin siihen ymmärrykseen opetuksen perusteella, että numeroiden ja tilastojen kanssa hyvä kaveri (esimerkiksi matemaatikko tai tilastotieteilijä) ei voisi olla profeetallinen ihminen, koska hänen älykkyytensä (Gardnerin teoriaan pohjautuen) ei tue tämäntyyppistä toimintaa. Älähdin ääneen kuultuani selityksen. Jos/kun tämäntyyppiset karismaattisuuden opettajat uskovat Raamatusta kumpuavaan opetukseen yliluonnollisesta, käsityskykymme ylittävästä Jumalan ja Pyhän Hengen toiminnasta, niin miksi kummassa he rajaavat matemaatikot (tai muut numeroiden kanssa kaverit) profetoinnin ulkopuolelle? Jos Jumala sai oppimattomat miehet puhumaan vierasta kieltä ja niin viisaita, että ihmiset ympärillä hämmästelivät, miksi Jumala olisi rajoittunut antamaan vaikkapa mainitun paimenen lahjan sosiaalisesti suuntautuneille tai profetoinnin lahjan herkästi tunnetiloja aistiville ihmisille?

Mielestäni myös armolahjojen ja profetoinnin suhteen on kysymys siitä, että on Jumala, joka ylittää tietomme, kykymme ja ymmärryksemme – ja joskus yllättääkin.

Have any Question or Comment?

Vastaa

4U SOMESSA

%d bloggaajaa tykkää tästä: