Aukomisapua ongelmaryppääseen +  terävyyttä visioon + (ammattitason valokuvilla) keulaa markkinointiin - LUE LISÄÄ SINULLE TÄRKEÄN OTSIKON ALTA!

Tulikivenkatkua

Surullista tämä tulikivenkatku on myös sen vuoksi, että tuollainen tulikivenkatku on omiaan karkottamaan ihmiset luotaan. Lopulta on vain itseään viimeisinä valittuina voideltuina pitämien joukko, jotka manaavat vihollisiaan vielä paatin käännyttyä ympäri. Pelastuvenekään ei tunnu kelpaavan, kun HE ovat oikeassa, ja kaikki muut ovat väärässä.

Uskon, että Jumalan valtakunta menee eteenpäin tulikiven katkun hälvettyä ja sen jälkeen, kun tajuamme, että meidän pitäisi rukoilla ja tehdä työtä yhdessä, toisiamme tukien ja toistemme puolesta rukoillen, ei toisiamme vastaan.

Vapaapäiväni ratoksi olen kahlannut kirjastosta hakemaani kirjapinoa. Erityisesti olen viihtynyt rukouksen aihepiirin äärellä.

Väkisinkin peilaan ajatuksiani taas kerran karismaattiseen kaaokseen, jota näkee muun muassa vapauttamista, hengellistä sodankäyntiä ja esirukousta koskevan opetuksen liepeillä. Korostan, että kaaos ei ole karismaattisuuden kokokuva. Karismaattisuudessa on paljon hyvää ja rakentavaa, kristillisyytemme kannalta tarpeellista. Pyhä Henki kuuluu olemuksellisesti kristillisyyteen.

Kaaos ei ole kokokuva eikä kaikki ole kaaosta

Karismaattisuusallergian takana on useimmiten huonot kokemukset ja niiden jälkimainingit. Olen esimerkiksi törmännyt moneen otteeseen ajatukseen siitä, että armolahjat ja kokemukset ovat sielullisia tai peräti sielunvihollisesta sillä perusteella, että samantyyppisiä ilmiöitä esiintyy ei-kristillisissä uskonnoissa. Samaan tapaan on perusteltu sitä, millainen musiikki tai soittopeli on kristillistä.

Totesin eilen illalla miehelleni yhtä kirjaa silmäiltyäni, että tämähän on samaa kuin alkaisimme välttää riisiä sillä perusteella, että niitä on tapana käyttää ruokana ei-kristillisessä ympäristössä.

Käymättä sen enempää uskontotieteen syövereihin kaksi perustelua uskontojen yhtäläisyydelle:

1. Olemme ihmisiä ja koemme uskon/uskonnon ihmisen tavoin. Reagoimme tunteella tunnepitoiseen ainekseen riippumatta oli se kristillinen tai ei-kristillinen. Siinä mielestäni selitys sille, miksi tietyt tunnetilat löytyvät eri uskonnoista yhtä lailla.

2. Jos lähdemme peruslähtökohtaisesti liikkeelle hyvä-paha, sielunvihollinen-Jumala -akselista tarkastelemaan aitoa ja väärennöstä, päädymme todennäköisesti kristittyinä johtopäätökseen, että Jumalan ”juttu” on alkuperäinen, sielunvihollisen väärennös/muunnos. Eikö olisi loogista ajatella niin, että jos Jumala kerran edustaa aitoa ja oikeaa ja paha/sielunvihollinen väärennöstä ja väärää, niin väärenös ja väärä ei tee tyhjäksi aidon ja oikean olemassaoloa – eikä etenkään tee sitä vääräksi. Perustelu, jonka mukaan tiettyjen uskonnollisten ilmiöiden esiintyminen ei-kristillisessä ympäristössä, sulkee pois esiintymisen mahdollisuuden kristillisyydessä, on liian pitkälleviety.

Oma kantani asiaan on, että sama ilmiö tai tunne voi esiintyä niin kristillisessä kuin ei-kristillisessäkin asiayhteydessä/ympäristössä. Kristilliseksi tai ei-kristilliseksi sen sävyttää lähde, ei sen ilmentymä. Tähän lähteeseen pyydän kiinnittämään huomiota – ja myös toiminnan seurauksiin, hedelmiin.

Kaaoksesta poimittua opetusta

Minua ei lakkaa hämmästyttämästä outo opetus rukouksesta. (Jos et ole moiseen törmännyt, asia voi kuulostaa hullulta. Tosiasia on, että tämäntyyppistä opetusta esiintyy Suomessakin, muusta maailmasta puhumattakaan.)

Keväällä 2007 mieheni kertoo istuneensa tilaisuudessa, jossa puhuja voimakkain äänenpainoin varoitti kuulijoitaan asettumasta auktoriteettia vastaan, koska muutoin saattaa käydä hullusti. Hän viittasi kahden itseään vastaan asettuneen miehen kuolemaan. Samainen julistaja oli myöhemmissä vaiheissaan uhannut erästä itseään kritisoinutta henkilöä seuraavasti: Minulla on valta lähettää pimeyden voimat kimppuusi.

Pyytäisin tämäntyyppisen opetuksen omaksuneita lukemaan uudestaan Raamattunsa. Lukeeko siellä tosiaan niin, että Kristus antoi omilleen vallan käskeä ja komentaa henkivaltoja ihmisten kimppuun ja/tai rukoilemaan näille kuolemaa, onnettomuuksia ja vaikeuksia sillä perusteella, että näitä rukoilijoita oli loukattu?

Kristus antoi seuraajilleen valtuudet mennä kaikkeen maailmaan, julistaa evankeliumia, parantaa sairaita, vapauttaa pahan/pahojen henkien sitomia, kastaa, opettaa, jne. (Riippuu luemmeko tämän tehtävänannon Matteuksen vai Markuksen evankeliumeista)

Missään kohdassa ei lue sellaisista valtuuksista, että ihmisiä tai heidän olosuhteitaan piti sitoa. Ihmisiä ei ”sidottu” onnettomuuksiin, sairauksiin tai köyhyyteen, vaan heidät vapautettiin niistä – eikä heidän ylleen julistettu tämmöisiä asioita enempää kuin hajaannusta heidän joukkoihinsa.

Yhtä omituisia ovat käskemis- ja komentamisrukoukset. Vastottain kirjoitin rukkasista loukkaantuneesta herrasta, joka komensi toisen miehen kanssa avioitunutta ihastustaan tulemaan hänen luokseen ”takaisin”. Tällä herralla ei ole vähäisintäkään oikeutusta komentamisrukouksiinsa, koska asia ei edennyt ihastusta pidemmälle. Tällä naisella oli täysi oikeus ratkaista tuo avioitumisasia niin kuin hänestä itsestään tuntui soveliaalta – huolimatta tämän herran ”kokemuksista”, ”profetioista” tai ”visioista”. Jos tuo komentamisrukous toteutuisi, se rikkoisi naisen avioliiton.

Mielestäni tuommoiset tuhon ja hajaannuksen rukoukset toimittavat varkaan eikä paimenen virkaa. (Joh 10:10).

Taustalla on usein loukkaantuminen ja katkeruus, joka puetaan hienosti hengelliseltä näyttävään pakettiin ja näin saadaan ”vihollisiin” kohdistuvat rukoukset yms. näyttämään oikeutetuilta. Sääliinkin voidaan vedota, vaikka soppa olisi omin käsin keitetty. Revanssia soppatykin äärellä haetaan auktoriteettiin ja/tai voiteluun vedoten.

Jos oikein tarkasti luemme Uutta testamenttia, löydämme sieltä Jumalan valtakuntaa eteenpäin vievät rukoukset. Ydinkysymys oli, että Herra antaisi Sanan julistamisen vapauden ja että Hän olisi mukana työssä siihen sitoutuen. Tulikivenkatkuisia kosto-vihollisille -rukouksia emme löydä.

Surullista tämä tulikivenkatku on myös sen vuoksi, että tuollainen tulikivenkatku on omiaan karkottamaan ihmiset luotaan. Lopulta on vain itseään viimeisinä valittuina voideltuina pitämien joukko, jotka manaavat vihollisiaan vielä paatin käännyttyä ympäri. Pelastuvenekään ei tunnu kelpaavan, kun HE ovat oikeassa, ja kaikki muut ovat väärässä.

Uskon, että Jumalan valtakunta menee eteenpäin tulikiven katkun hälvettyä ja sen jälkeen, kun tajuamme, että meidän pitäisi rukoilla ja tehdä työtä yhdessä, toisiamme tukien ja toistemme puolesta rukoillen, ei toisiamme vastaan.

Have any Question or Comment?

One comment on “Tulikivenkatkua

Vastaa

4U SOMESSA

%d bloggaajaa tykkää tästä: