Käki ja kananpoika (osa 3 – seuraus)

Kahdessa edellisessä kirjoituksessani olen kirjoittanut aihepiiristä Käki ja kananpoika. Olen viitannut käenpoikasen tapaan pudottaa pesästä kaikki muut, jotta sille itselle jää mahdollisimman paljon tilaa. Kananpoikamentaliteetti tulee kuvaan siinä, jos/kun emme uskalla tarttua tilanteeseen. Tässä kirjoituksessani tarkastelen käen toimien seurauksia.

Käki puhdistaa pesän muista. Erityisesti niistä, jotka uhkaavat sen asemaa tai hyvinvointia. Joskus tapahtuu kuten luonnossa: pesän täystyhjennys.

Seurakunnan perusteisiin, Jeesuksen seurakunnalleen antamaan käskyyn ja valtuutukseen, kuuluu ajatus kasvusta.

Kasvu on kahtalaista:

  • Tavoitteena on tavoittaa uusia ihmisiä Kristukselle ja
  • Tavoitteena on kasvattaa jo uskossa olevia syvempään Kristuksen tuntemiseen.

Lukijoissani on eri seurakunnista ja kirkoista olevia ihmisiä. Näin ollen lukijoillani voi olla toisistaan poikkeava käsitys siitä, miltä seurakunta/kirkko näyttää. Toiselle se on ihan nimikkeelläkin kirkko. Tämmöinen lukija ei vierasta kirkkoa sananakaan. Toiselle kirkko sanana edustaa kauhistusta, ellei jopa luopumusta. Näiden väliin mahtunevat ne, jotka ovat omaksuneet jonkin vapaan kristillisyyden näkemyksistä seurakuntanäkemyksekseen. Yritän tässä etsiä sitä, mikä meitä yhdistää – en lähde kiistelemään seurakuntanäkemyksestä. Käytän tässä kirjoituksessani lukijaa helpottaakseni sanaa ´yhteisö´. Sanan paikalle voit oman seurakuntanäkemyksesi mukaan laittaa sanan kirkko/seurakunta/paikallisseurakunta/rukouspiiri tms.

Oli seurakuntanäkemyksesi minkämoinen tahansa, lienet yhtä mieltä siitä, että yhteisösi (seurakuntasi/rukouspiirisi/kirkkosi) ei ole olemassa ilman ihmisiä. Me uskovina/kristittyinä muodostamme yhteisön (seurakunnan/kirkon/rukouspiirin). Myös tämän yhteisön (seurakunnan/kirkon/rukouspiirin) rakentamiseen Kristus tarvitsee ihmisiä.

Tässä käenpoikamentaliteetti on kohtalokas. Jos yhteisöön on pesiytynyt käenpoika, joka hamuaa jotain/joitain seuraavista valtaa, asemaa, näkyvyyttä/kuuluvuutta, tärkeyden tunnetta, omaa mukavuutta, tms. tämä käenpoika raivaa pesästä kaiken, mikä uhkaa häntä. Näemme perimmäisenä motiivina itsekkyyden ja itsekeskeisyyden. Näin siitä huolimatta, että käenpoikamme pukisi asian hengellisemmältä kuulostavaan muotoon.

Tässä tulee vastaamme melkoinen paradoksi: seurakunnan kasvu vs. käenpoika. Ne eivät mahdu samaan pesään, vaikka kuinka yrittäisi.

Olen nähnyt liian monta käenpojan valtaamaa pesää, yhteisöä, jopa omin silmin saatika toisten kokemuksia kuunnellessani.

Yhteisö odottaa, rukoilee ja julistaa – joskus käenpoika etunenässä – herätystä ja uusia, aktiivisia ihmisiä. Kun nämä ihmiset tulevat mukaan ja/tai kasvavat siihen pisteeseen, että voisivat ottaa vastuuta erilaisista tehtävistä tai työmuodoista, heille ja heidän lahjoilleen ei ole tilaa. Usein heidät hivautetaan yli laidan hyvin toisarvoisilla perusteilla: Vetäistään episodi menneisyydestä (asioista, jotka on anteeksipyydetty ja anteeksiannettu niin ihmisten kuin Jumalankin edessä) tai nykyisyydestä (olkoon nyt esimerkkinä vahingossa väärin kirjoitettu ilmoitusteksti). Ilmeisesti rakennetaan täydellisten ihmisten seurakuntaa, jossa mittarina on käenpoikasen ”täydellisyys”. Vanha leili ottaa kiinni ja pysäyttää uuden tulemisen.

Mikäli yhteisössä on käenpoikanen, joka jollain tapaa pääsee toteuttamaan missiotaan, se näkyy selkeimmin siinä, että yhteisö ei ikään kuin pääse eteenpäin eikä kasva normaalisti. Kaikki yhteisössä pysähtyy siihen, mihin käenpoikanen laittaa rajan. Kysymys voi olla joukon valtuutetusta johtajasta (usein päässyt käenpoikamentaliteetilla tehtävään) tai ”piilojohtajuudesta”, jolloin joku tekee käenpojan missiotaan ikään kuin selän takana – usein ainakin joiden kuiden ”siunaamana” (ts. toimet näkevät eivät puutu siihen mitenkään).

”Siunaajia” käenpoika tarvitseekin. Jos porukka toimisi toisin – näkisi ja puuttuisi epäreiluuteen – käenpojan missio olisi menetetty. Tapaamani käenpojat ovat eteviä näkemään, keistä voi tulla hyviä ”siunaajia”, ja heidät hän toivottaa auliisti tervetulleeksi.

Mikäli ilmiö ei ole sinulle tuttu, voit käyttää mielikuvitustasi – ja voit varmasti yhtyä toteamukseeni: Mikäli yhteisössä on kuvaamani kaltainen ilmapiiri, se on samalla keinottelun ja pelien ilmapiiri, jossa kaikki joutuvat pelinappuloiksi, haluavat sitä tai eivät. Valitettavasti hengellisessä yhteisössä itsestään hengellisyydestä/Jumalasta/pyhästä jne. tulee samalla tavoin pelinappuloita ja keinottelun väline. Aito ja terve herätys, uudistus ja kasvu eivät voi syntyä/jatkua tuollaisessa ilmapiirissä.

Ne, jotka ovat puhtaasta sydämestä ja vilpittömästi mukana, kärsivät – ja usein ainakin sisimmässään ihmettelevät, mikä kumma yhteisössä oikein on vikana. Vikaa he etsivät usein ensin itsestään. Opetus usein tukee tätä itsensä tutkimista ja parannusta. Jos ei ”jubileeraa”, syy on oman nutun alla. Silloin, jos yhteisössä on jokin vinossa, se heijastuu väkisinkin ilmapiiriin. On äärimmäisen tärkeää hahmottaa oikea syy, ennen kuin muutos tapahtuu.

Vaihtoehtoja on kolme, ja vaihtoehtojen edellytyksenä, että asioihin oikeasti puututaan:

  1. Käenpoika parantaa perustavanlaatuisesti tapansa ja yhteisö pääsee eheytymään. Tämä tietenkin on ideaali.
  2. Käenpoika joutuu lähtemään ainakin asemastaan, usein myös koko yhteisöstä. Muutoin ei pudokkaat tule loppumaan.
  3. Pudokkaiden on pakko jatkaa muualla. Kurjin ja surullisin vaihtoehto. Silloin ainoa mahdollinen, jos kukaan ei suostu tarttumaan käenpoikaongelmaan.

Käenpoikasia pohtiessani tuli väkisinkin mieleen, että yhteisöjemme heikkous ei ole pimenevän maailman syytä, vaan useimmiten meidän nk. kristittyjen hajanaisten yhteisöjen omaa aikaansaannosta. Vainottuja seurakunnat/kirkot kasvavat ympäri maailman. Entä jos yksi syy on siinä, että käenpojat eivät itsekkyydessään ja itsekeskeisyydessään edes pyri vainotun yhteisön jäseneksi? Ei heitä houkuta vaino vaan valta (tai jokin muu vastaava). Vainojen keskellä on pakko pitää yhtä. Tällaisessa ilmapiirissä tapahtuu myös aitoa kasvua.

1 thought on “Käki ja kananpoika (osa 3 – seuraus) Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s