Aukomisapua ongelmaryppääseen +  terävyyttä visioon + (ammattitason valokuvilla) keulaa markkinointiin - LUE LISÄÄ SINULLE TÄRKEÄN OTSIKON ALTA!

Huominen

Kesätauon ”välikirjoitus”.

Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin. Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa. (1. Joh. 4:15-18)

Jonkin verran on Suomen hengellisessä kentässä herättänyt huomiota ja huoltakin kaimani ”Pauliinan” profetia/näky, jonka mukaan Venäjä hyökkää Suomeen 13.6. (huomenna). Profetia on julkaistu Jouko Pihon blogissa, ja siihen on kiinnittänyt huomiota myös media.

En voi sanoa profetiaan/näkyyn, onko se oikea vai väärä. Tiedän, että Jumala voi myös meidän aikanamme puhua, varustaa ja varoittaa. Näin on itsellinikin käynyt.

Tosin, mikäli oikein ymmärrän, Jumalan puheeseen voi liittyä suora, terävä varoitus, ja samaan aikaan siihen liittyy myös rohkaisu ikävänkin keskellä.

Olen vuosien varrella kohdannut kaimani profetioiden kaltaista.

Vuonna 1991 olin Helsingissä opiskelemassa. Kävin pienessä karismaattisessa ryhmässä ystävieni suosituksesta. Kovasti vallalla olivat profetiat ja myös Raamatun selitys profeetallisessa valossa.

Kerran ryhmittymän ”piällysmies” julisti, että meidän pitäisi varustautua kuivamuonan yms. kanssa tulevaan. Pelkoon oli aihettakin, koska Irakin sota oli juuri syttynyt.

Menin asunnolleni mietteissäni. Mieleeni tulivat Raamatun sanat: ”Kun näette tämän tapahtuvan, nostakaa päänne…”

Minun ei tarvinnutkaan etsiä kellaria itselleni ja/tai varata ruokaa varastoon. Jumala pitäisi huolta, kävi kuin kävi.

Toisen kerran sain hätäisen puhelinsoiton 2008 tammikuussa, kun olin muuttanut juuri Venäjän rajan tuntumaan, että Venäjä hyökkää Suomeen. Totesin soittajalle, että ei kai Jumala ole virhettä tehnyt siinä, että johdatti minut ihan rajan pintaan.

Samalla tavalla suhtaudun nytkin.

Herra pitää omistaan huolta, oli elämäntilanteemme tai ympäristömme minkämoinen tahansa.

Seuraavassa lainaus piispa Matti Revon puheesta. Puhe käsittelee lähetystyötä – joka suuntautuu enemmän tai vähemmän meistä nähden kauas. Voimme mielestäni soveltaa piispan puheen sisällön koskemaan myös lähetystyön lähempää kehää, sitä ympäristöä, joka on meitä lähinnä:

”Kirkko ei voi olla tekemättä lähetystyötä, koska se on Kristuksen kirkko. Se ei voi olla julistamatta sanomaa Kristuksen rististä, syntien sovituksesta ja kuoleman voittamisesta sekä ikuisen elämän toivosta. Se ei voi olla tuomatta sovitusta ja uutta toivoa ihmisten elämään, koska sen tehtävänä on tehdä Kristuksen tekoja.
– Sanaa ja tekoa ei voi irrottaa toisistaan, koska Jumala itse on Pojassaan Kristuksessa sekä Sana että teko.” 1)

Tehtävämme on julistaa, rukoilla ja rakentaa – ei jäädä peläten paikoillemme.

1) http://www.suomenlahetysseura.fi/index.php?__EVIA_WYSIWYG_FILE=24605

Have any Question or Comment?

7 comments on “Huominen

Parviainen Juha-Pekka

Kirkot on saatanasta! Ompahan nuo eroteltu raamatussaki sanat ja teot monessaki kohti! Ei ole kirkon miehiin luottamista, niinkuin ei heidän isäänsäkään!

Reply

Kiitos kommentistasi, Juha-Pekka.

Voimakkaanoloinen, sanoisin.

Vastakysymys: Onko ”kirkot ovat saatanasta” -väitteen pohjalta ymmärrettävissä niin, että kirkkojen ja seurakuntien työntekijät palvelevat saatanaa?

Eivät kirkot/seurakunnat ole täydellisiä. Blogini kirjoituksista monet käsittelevät väärinkäytöksiä, joita seurakunnissa on tapahtunut. Se ei tee tyhjäksi sitä, että seurakunta/kirkko näyttää olevan osa Jumalan suunnitelmaa tehdä työtään täällä.

Seurakunnan/kirkon tulee olla kuuliainen kutsujalleen. Tässä myös jokaisen kristityn velvollisuus.


Jos,Jukka-Pekka, luit piispan lausahduksen kokonaisuudessaan, huomasit, mihin sanojen ja tekojen yhteenliittyminen oikein liittyi. Kysymys oli ajatuksesta, että tarvitsemme sekä sanoja (julistusta) että tekoja (jotka ovat Sanan mukaisia).

Se mihin viittaat sanojen ja tekojen erottelemisessa Raamatussa on toinen asia. Erotteleminen, mihin viittaat, liittyy nk. tekopyhyyteen ts. puhutaan/julistetaan toista ja tehdään toista. Tähän osuu niin profeettojen kuin Jeesuksenkin kritiikki.

Kirkkojen/seurakuntien elämässä voimme nähdä tieltä poikkeamista, mutta missään tapauksessa kirkkojen/seurakuntien alkuperä ei ole jäljitettävissä saatanaan vaan Kristukseen.

Emme voi vetää johtopäätöstä siitä, kenelle (Jumalalle vai saatanalle) ihminen kuuluu tai onko hän nk. uskossa vai ei sen perusteella, kuuluuko hän kirkkoon (olen ymmärtävinäni kommentistasi rajun väitteen: kirkkoon kuuluva = saatanan palvelija) tai mihin kirkkoon.

Raamattu vetää linjauksen uskon ja Kristuksen -akselille: Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi.

Kasteen ja uskovien yhteyden ymmärrämme eri tavoin sen mukaan, kuulummeko kirkkoihin tai seurakuntiin, joissa kastetaan kirkkoon/seurakuntaan kuuluvien perheiden lapset vai kirkkoihin tai seurakuntiin, joissa kastetaan vasta sitten, kun henkilö itse henkilökohtaisesti uskoo ja haluaa kasteelle. Kaikissa näissä tapauksissa kaste on kaste myös uskovien yhteyteen (yleensä paikallisen seurakunnan yhteyteen).

Tämä uskovien yhteys ymmärretään myös eri tavoin. On kirkkoja/seurakuntia, joissa on virkarakenne, jonka ymmärretään olleen idullaan jo Uudessa testamentissa. Toiset näkevät tämän rakenteen alkuperäisen rappiotilana. Näiden väliin asettuvat vanhimmistojohtoiset kirkot/seurakunnat.

Ymmärsimme miten tahansa, uskovilla näyttää olevan taipumus liittyä yhteen toisten samoin uskovien kanssa. Näin nekin, jotka pitävät kirkkoja ”paholaisen pesinä” organisoituvat, vaikkakin löyhästi. Toteuttavat ymmärtämyksensä mukaan Uuden testamentin ohjeita, jne. Tavallaan he muodostavat kuin muodostavatkin seurakunnan.

Koska itselläni on laaja kokemus eri tavoin näihin asioihin suhtautuvista kristityistä, en helposti lähde ampumaan ”omia”, vaikka he ajattelisivat eri tavoin.

Kritiikkini suuntautuu sinne, missä usko, Jumala, Pyhä, Pyhä Henki (tms) on toisen alistamisen ja/tai oman pyrkyryyden väline. Sellaiseksi mikään edellä mainituista ei ole tarkoitettu.

Paavali kirjoitti:

Minä, joka olen Herran vuoksi vankina, kehotan teitä siis elämään saamanne kutsun arvoisesti, aina nöyrinä, lempeinä ja kärsivällisinä. Auttakoon rakkaus teitä tulemaan toimeen keskenänne. Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys. On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi.

Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste!

Yksi on Jumala, kaikkien Isä! Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa.

Mutta kukin meistä on saanut oman armolahjansa, sen jonka Kristus on nähnyt hyväksi antaa. Kirjoituksissa sanotaankin:

— Hän nousi korkeuteen vangit voittosaaliinaan, hän antoi lahjoja ihmisille.

Eikö se, että hän nousi korkeuteen, merkitse, että hän oli laskeutunut alas, aina maan alimpiin paikkoihin? Hän, joka laskeutui alas, nousi myös kaikkia taivaita ylemmäs täyttääkseen kaikkeuden läsnäolollaan. Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki
seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden, silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita. Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää. Hän liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien jänteiden avulla, kunkin jäsenen toimiessa oman tehtävänsä mukaan, ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa. (Ef 4:1-16)

Tässä yhteydessä meidän pitäisi löytää paikkamme ja toimia rakentaen.

Tärkeä kärki tuossa ylläolevassa Raamatun kohdassa on mielestäni:
Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää.

Reply
Juha-Pekka Parviainen

En mie edelleenkään anna periksi tuosta! Kirkko on seurakunnan väärennös! Se on osa laittomuuden salaisuutta! Kirkkojen alkuperäinen tehtävä on ryöstää sana kansalta ja eksyttää jos mahdollista valitutkin. Ne on hengellisiä päiväkoteja, joissa pyritään ihminen pitämään hengellisesti ”lapsen astella”, tottakai!

Reply

Hmm… Aika erikoinen missio mielestäsi kirkoilla.

– Varmaan tiedätkin, että Uudessa testamentissa käytetty sana ekklesia on käännetty joko sanoilla seurakunta tai kirkko niin suomen- kuin englanninkielisissäkin käännöksissä. Käännös on kääntäjien löytämä ratkaisu/vastine alkukielelle. Meidän on joko siihen tyytyminen tai – toki niin halutessamme – voimme ehdottaa perusteltua käännösvaihtoehtoa.

Mikäli ekklesia ´kirkko (church) tai seurakunta (assembly)´ toimii kuvaamallasi tavalla, se on kyllä hukannut ”mission”, joka välittyy Uuden testamentin sivuilta. Tämän ekklesian alkuperäinen tehtävä ei tosiaankaan ole ryöstää enempää rahoja kuin Sanaakaan ihmisiltä. Ekklesian Herra Uuden testamentin mukaan on Paimen ei ryöväri (vrt. Joh 10:10). Ekklesian ´kirkko (church) tai seurakunta (assembly)´ tehtävä on julistaa evankeliumia (Sanaa), ei ottaa sitä ”pois” ihmisiltä. Oikein toimiessaan ekklesia ei ole lastentarha, vaan se tavoite on kasvu. Vrt. edellisessä kommentissa lainaamani Efesolaiskirjeen kohta.

Koska näkemyksesi on todella voimakkaanoloinen, mieluusti haluaisin kuulla, mihin sen perustat.

Reply
Parviainen Juha-Pekka

”kukaan ei ole niin sokea kuin se joka ei tahdo nähdä!” Eiköhän tuo käyne raamatusta ilmi, kuka sen tahtoo nähdä ja kuka viitsii lukea. Kyllä meillä näitä tarinan iskijöitä ja selittäjiä riittää.

Kirjoitan aiheesta lähiaikoina uudemman kerran. Alustukseksi voitte lukea kirjoitukseni Hengellinen vs uskonnollinen. Raamattu suhtautuu kielteisesti sellaiseen uskonnollisuuteen, joka tavalla tai toisella on menettänyt näkökulmansa uskoon, joka Jeesuksen Kristuksen kautta avautuu. Raamattua lukemalla selviää, että ekklesia kuuluu Jumalan suunnitelmaan. Jos alamme tuota sanaa Raamatusta pois heivaamaan, vääristelemme Jumalan Sanaa.

Parviainen Juha-Pekka

niinmpä niin! On kaksi tapaa keittää kahvia, oikea ja väärä! Toisille aukeaa haikia huominen niinkuin rattopojan vanhuus

Reply

Vastaa

4U SOMESSA

%d bloggaajaa tykkää tästä: