Skip to content

Omistava usko (osa 2) – Oikaisuliike

Eilen kirjoitin Omistavasta uskosta tyyliin ”väärä tapa”. Tänään tarkoitus on käsitellä oikeaa tapaa sellaisena kuin sen ymmärrän.

Väärän tavan näkeminen johtaa usein siihen, että tulee sysättyä syrjään oikeakin.

Ongelma: Vääristymän kohtaaminen on tehnyt monet yliherkiksi

Olen tavannut matkan varrella monta kristittyä, jotka ovat tulleet allergisiksi sanayhdistelmälle ”omistava usko”. Taustalla on ollut joka kerta vääristyneen omistavan uskon kohtaaminen – on tässä vääristymässä sitten

  • omisteltu toisen taloa, rahoja tai
  • pyritty vaikuttamaan päätöksiin nk. profetioiden kautta – tai
  • minästä on tullut niin suuri, että muilla siinä ympärillä on ollut hankalaa.

Vääristymässä on nähdäkseni aina kysymys oikean omistavan uskon (sellaisena kuin Jeesuksen & Co opetuksista löytyy) vääristymästä ja/tai vääränlaisesta haltuunotosta.

Se usko, jonka Raamatusta löydän, EI

  • käske omistelemaan toisen omaisuutta tuosta noin vain, kun minusta tuntuu, että se kuuluu minulle ja ansaitsen sen (”Älä himoitse lähimmäisesti omaisuutta…) EIKÄ se
  • käske tyrannoimaan perhettä tai seurakuntaa auktoriteettiin vedoten (”KAITKAA sitä laumaan, jonka Herra on teille uskonut — EI herroina halliten..”) tai edes
  • yrittämään ohjailla ihmisiä profetioilla (Ne ovat JUMALAN johdatuksen ja rohkaisun väline, ei meidän välineemme).

Suomenkielellä – ja varsinkin englannikielellä – löytyy pilvin pimein kirjoituksia, jotka kritisoivat nk. uskon teologiaa (tai menestysteologiaa). Kritiikissä on oikeaa ja hyvääkin.

Ongelma tulee siinä, että monessa kirjoituksessa liipasinsormi on tullut niin herkäksi, että ammutaan kaikkea, mikä viittaa uskoon, uskonrohkeuteen, iloon tai vaikka rohkeaan rukoukseen asioiden tilan muuttumiseksi.

Ratkaisu: Jossittelun sijasta rukoile Jumalan valtakunnan tulemista

Olen tavannut monia rukoilijoita, jotka rukoilevat ensin jotain asiaa (vaikkapa parantumista tai taloudellista helpotusta tilanteeseen) ja heti perään…:

”Jos se on Herran tahto.”

Ymmärrän, että meidän tulee rukoilla:

”Tapahtukoon Sinun tahtosi…”

Samaan hengenvetoon meidän tulee muistaa, kuinka rukous jatkuu:

”Tapahtukoon Sinun tahtosi niin kuin taivaissa” (tai englanninkielisissä versioissa ”niinkuin se on taivaissa”)

Tässä viikko, pari sitten olin pyöräilemässä töihin, kun tajusin, mitä tuo ajatus oikein merkitsee. Siinä ennen se oikeastaan sanotaan: ”

Tulkoon sinun valtakuntasi.

(ja sitten tapahtukoon sinun tahtosi…)!

Rukoilemme JUMALAN VALTAKUNTAA TULEMAAN, HÄNEN TAHTOAAN TAPAHTUMAAN NIIN KUIN TAIVAASSA.

Tämän pitäisi kaiken järjen mukaan merkitä sitä, että rukoillessamme mietimme:

  • Mikä on ISÄN TAHTO TAIVAASSA?
  • Mitä on HÄNEN VALTAKUNTANSA?

Uskon, että kristittynä (uskovana, miten itseäsi nimitätkin) luet ja tunnet Raamattua.

  • Pohdipa lukemasi ja raamatuntuntemuksesi valossa sitä kuvaa, jonka saat Raamatusta Isän tahdosta ja Jumalan valtakunnasta.
    • Pohdi omalle kohdallesi.
    • Rukoile omalle kohdallesi.

Anna Sanan puhua sinulle.

Uskon, että Pyhä Henki nostaa tänäkin päivänä Kristuksen omasta ja jakaa meille. Ajankohtaista, rohkaisevaa, herättävää, kurssin kääntävää Sanaa. Hän tekee niin, kun luemme Sanaa yksin tai tutkimme ystävien kanssa. Hän tekee niin seurakunnassaan luetun ja puhutun Sanan kautta.

Pyhä Henki johdattaa kaikkeen totuuteen. Myös (tai ehkä ennen muuta) suhteessa itseensä Jumalaan Kristuksen kautta. Suhteessa Hänen tahtoonsa ja valtakuntaansa.

Rukous on yksi osa tätä kyselemistä ja löytämista. Rukous on myös yksi osa tämän toteutumista. Jollain salatulla tavalla rukous on omiaan murtamaan esteitä Hänen tahtonsa ja valtakuntansa toteutumisen tieltä niin meidän kuin ympäristömmekin elämästä.

Jumalan valtakunta on nyt – eikä ihan koko mitassaan vielä. Saamme jo nyt olla Hänen lapsiaan ja omistaa sitä valtakuntaa, joka on ollut mille valmistettuna maailman perustamisesta asti. Tulee päivä, jolloin saamme Raamatun todistuksen mukaan omistaa sen täysimääräisesti. Vrt. Matt. 25: 34

Tämä valtakunnan omistaminen näyttää liittyvän läheisesti kahteen asiaan: Ensiksikin suhteeseen Jeesukseen Kristukseen, toiseksi Hänen tahtonsa tekemiseen Hänen neuvonsa ja voimansa mukaan.

3 Comments »

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: