Elämää siellä, missä ei pitäisi

Artikkelikuvina viimeisen viikon aikana on ollut kuvia Sapokasta ja Katariinan meripuistosta Kotkasta. Sekä Sapokka että Katariina ovat olleet ennen entraamistaan eri oloisia. Sapokka saastunut merenlahti ja Katariina käytöstä pois jäänyt öljysatama. Molemmat ovat erinomaisia esimerkkejä siitä, mitä hyvää ihminen saa aikaan tarttuessaan toimeen.

Raamatun todistus on:

Jumala voi tehdä monin verroin enemmän

Jumalan mahdollisuudet ylittävät inhimillisen ymmärryksemme rajat. Tällaista nimitämme ihmeeksi.

Seuraavina päivinä viivähdän kahdessa ihmeessä. Niistä ensimmäinen on tuttu kertomus elämään heränneistä kuolleista luista, Hesekielin kirjan 37. luvun jakeet 1-14:

Herran käsi tarttui minuun, ja Herran henki vei minut kauas pois ja laski minut keskelle laaksoa, joka oli täynnä kuolleitten luita. Hän kuljetti minua yltympäri niiden ylitse, ja minä näin, että luita oli laaksossa hyvin paljon ja että ne olivat rutikuivia.

Herra sanoi minulle: ”Ihminen, voivatko nämä luut herätä eloon?” Minä vastasin: ”Herra, sinä sen tiedät.” Hän sanoi: ”Sano profeetan sana näille luille, sano niille: Te kuivat luut, kuulkaa Herran sana! Näin sanoo Herra Jumala näille luille: Minä annan teihin hengen, niin että te heräätte eloon. Minä panen teihin jänteet, kasvatan ympärillenne lihan ja peitän teidät nahalla, ja minä annan teihin hengen, niin että te heräätte eloon. Silloin te tiedätte, että minä olen Herra.”

Minä puhuin saamani käskyn mukaan, ja minun vielä puhuessani alkoi kuulua kovaa kalinaa, kun luut lähenivät toisiaan ja liittyivät yhteen nivel niveleltä. Minä näin, että niiden päälle kasvoi jänteet ja liha ja että nämä saivat nahan ympärilleen, mutta elämää niissä ei ollut.

Herra sanoi minulle: ”Ihminen, kutsu sanallasi henkeä ja sano sille: Näin sanoo Herra Jumala: Tule, henki, tule taivaan neljältä tuulelta ja mene näihin surmattuihin, niin että ne heräävät eloon.” Minä puhuin niin kuin Herra minua käski, ja luihin tuli henki. Ne heräsivät eloon ja nousivat maasta, ja siinä oli luvuton ihmisjoukko.

Herra sanoi minulle: ”Ihminen, nämä luut ovat Israelin kansa. Kaikki israelilaiset sanovat: ’Luumme ovat kuivettuneet, toivomme on mennyt, me olemme hukassa.’ Sen tähden julista heille: Näin sanoo Herra Jumala: Minä aukaisen teidän hautanne, päästän teidät, oman kansani, haudoistanne ja vien teidät Israelin maahan. Te tiedätte silloin, että minä olen Herra, kun minä aukaisen hautanne ja päästän teidät, kansani, haudoistanne. Minä panen teihin henkeni, niin että te heräätte eloon, ja vien teidät maahanne. Silloin te tiedätte, että minä, Herra, teen sen minkä olen luvannut tehdä. Näin sanoo Herra.”

Näin sanoo profeetta?

Matkan varrella olen törmännyt raiteiltaan hairahtuneeseen profetoimis/julistamisopetukseen ja sen seurauksiin. Tämä opetus antaa ymmärtää, että meidän tehtävämme on julistaa, ja Jumala tekee sitten julistuksemme mukaan. Yksi tämän opetuksen perusteluista ollaan löytävinään näistä jakeista. Sellaista perustelua jakeista ei löydy, vaan ajatus siitä, että profeetta/julistaja puhuu ja tekee niin kuin Jumala sanoo. Aloitteen tekijä tässä(kin) ihmeessä on Jumala. Ihminen puhuu Jumalan sanoja tilanteeseen. [Vrt. Herra/Hän sanoi…] Kysymys ei ollut ihmisen julistuksesta vaan: ”Näin sanoo Herra.”

”Minä puhuin saamani käskyn mukaan”

  • ja seuraus

”ja minun vielä puhuessani alkoi kuulua kovaa kalinaa, kun luut lähenivät toisiaan ja liittyivät yhteen nivel niveleltä. Minä näin, että niiden päälle kasvoi jänteet ja liha ja että nämä saivat nahan ympärilleen — luihin tuli henki. Ne heräsivät eloon ja nousivat maasta, ja siinä oli luvuton ihmisjoukko.”

liittyivät yhteen.

Omatoimisuus ei aina kannata

Toinen kummajainen, mihin olen törmännyt hairahtuneen profetoimis/julistamisopetuksen äärellä on omatoiminen tuomion, tuhon ja/tai kirousten julistaminen, kun asiat eivät mene oman pillin mukaan. Tätä ei Raamatun opetus tue. Silloin(kin) kun profeetta julisti tuomiota Jumalan tahdosta poikkeamisen seurauksena, hän puhui Jumalan hänen sisimpäänsä antamaa sanomaa, ei omaansa. Profetian keskipiste ei ollut profeetta ja hänen loukkaantumisensa, vaan Jumala ja suhde Hänen tahtoonsa. Profetiat eivät lukinneet ihmistä tuomioon, vaan niihin sisältyi aina lupaus: Kun teette parannuksen, pelastutte. Kun teette parannuksen, tilanne muuttuu. – Tai joissakin tilanteissa: Kärsimyksenne aika on täyttynyt. On uuden aika.

Tässä Hesekielin sanomassa on lupaus uudesta. Uudesta, joka näyttää mahdottomalta.

Huomenna tarkastelemme tarkemmin monitahoista lupausta, minkä Jumala Hesekielin kautta antaa kansalleen.

1 thought on “Elämää siellä, missä ei pitäisi Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s