Uuteen

Uuteen

Tänä keväänä minulla on ollut mielessä ajatus siitä, että vanhan on annettava tilaa uudelle.

Ajatus on ollut oikeastaan vielä radikaalimpi: Vanhan KASVUN on annettava tilaa uudelle KASVULLE.

Luonnossa näemme tähän vuoden aikaan uuden kasvun vanhassa oksassa. Näemme uuden kasvun jopa vanhan läpi (esimerkiksi kuloheinikko). Näemme kauniiden ”talventörröttäjien” pian maatuvan ja uuden kasvun tulevan tilalle.

Tämä kuva vanhasta kasvusta tuo esiin sen, että aina asiat, joita kohtaamme, eivät ole olleet negatiivisia. On ollut myös (pahimmassakin sotkussa) hyviä hetkiä – tai nuo hyvät hetket ovat edeltäneet vaikeuden aikoja. Myös nämä hyvät hetket voivat muodostua kasvun esteiksi, jos jäämme niihin kiinni.

Uuden syntyminen on yleensä kivuliasta. (Kysykää vain keneltä vain äidiltä ;)…)

Uuden syntymiseen sisältyy myös toivottomuuden hetkiä.

Ehkä ulkopuolisesta tilanne voi näyttää toivottomalta. (Katsokaa vain kuivaa oksaa tai kurttuista perunaa…)

Kipu tai entisen kuoleminen kuuluu uuteen kasvuun.

Joskus elämä ihmisineen ja olosuhteineen pakottaa uuteen.

Mielessäni on ollut kuva myös siitä, että jos entinen lähde kuivuu (eikä tilanne rukouksella muutu), todennäköisesti Jumala on johdattamassa johonkin uuteen.

Onnellisia ne, jotka saavat voimansa sinusta,
ne, jotka kaipaavat pyhälle matkalle.
Kun he kulkevat vedettömässä laaksossa,
sinne puhkeaa virvoittava lähde,
ja sade antaa heille siunauksensa.
Askel askeleelta heidän voimansa kasvaa, ja he saapuvat Siioniin Jumalan eteen

.

Psalmin 84 kuva lähteiden puhkeamisesta ei ole staattinen, paikallaanpysyvä. Siinä kuvataan kulkemista ja vaeltamista, eteenpäin menoa. Siinä on kuva Jumalan huolenpidosta matkalla.

Paimentolainen olisi hölmö, jos jäisi kuivan lähteen luo odottamaan uutta vettä. Hän on viisas, jos lähtee johtamaan laumaa ja itseään eteenpäin etsien uutta. Vastaan tulee uusi lähde – tai aikanaan sade. Molemmat hoitavat saman tehtävän. On vettä ja pian laidunta.

Hengellisenä kuvana kysymys on myös johdatuksesta.

Herra on minun paimeneni,
ei minulta mitään puutu.
Hän vie minut vihreille niityille,
hän johtaa minut vetten ääreen,
siellä saan levätä.
Hän virvoittaa minun sieluni,
hän ohjaa minua oikeaa tietä
nimensä kunnian tähden. (Ps. 23: 2-3)

Vastaa