Taustapeilinäkymä

Taustapeilinäkymä

Alkuviikosta jaoin Facebook sivullani https://www.facebook.com/pages/Pauliina-Kuikka-Puhtaiden-vesien-lintu tarinan toiselta WordPress -bloggaajalta Born to win http://ikoaamblessed.com/2013/05/05/kiss-the-past-goodbye/ (Voit lukea koko tarinan sieltä!)

Tarinassa kaksi buddhalaista munkkia kävelee vuolaan virran luo tarkoituksenaan ylittää se. Virran rannalla on kaunis japanilainen nainen kimonossaan. Nainen pelkää virtaa. Näiden buddhalaisten munkkien lupauksiin oli kuulunut, että he eivät saaneet edes katsoa naista saatika koskettaa häntä. Siitä huolimatta toinen munkeista puhuttelee naista ja kantaa tämän virran poikki. Illan tultua toinen munkeista ottaa naista auttaneen munkin puhutteluun ja kysyy syytä tämän tekoon. Naista kantanut munkki vastaa: ”Minä laskin naisen maahan virran toisella puolella. Sinä olet kantanut häntä mukanasi koko päivän.”

Blogin kirjoittaja haastoi lukijansa seuraavilla kysymyksillä:

”Oliko menneisyytesi huippuinnostava vai loukkaava, uskomaton vai shokeeraava pettymys, muistiin painuva vai kauhistuttava?”

Blogisti heittää perään hurjan väitteen:

”Ei sillä väliä, mitä vastaat. On aika sanoa menneisyydelle heipat.”

Ihanko tosi? Meneekö se tosiaan niin, että SILLÄ EI OLE VÄLIÄ, MITÄ SINÄ JA MINÄ OLEMME KOHDANNEET?

Olen kirjoittajan kanssa prikulleen samaa mieltä. Aiempia kirjoituksiani lukeneista voi tuntua, että nyt Kuikka on tehnyt 180 astetta käännöksen, kun olen aiemmin kirjoittanut haavoista ja haavoittamisesta – joidenkin mielestä siihen sävyyn, että heidän mielestään teen täsmälleen niin kuin tuo munkki, joka kantoi naista sydämessään ts. roikun kiinni tapahtuneessa ja toisten tekemisissä.

Blogini on ollut ilmiöiden ja tapahtumien kuvausta, tapahtumien, jotka tavalla tai toisella toistavat itseään myös nykyisyydessä. Herätteenä on monesti ollut jonkun kertoma pätkä elämästään, joka vaikuttaa tutulta, kun kurkistan omaan taustapeiliini, tai kuulemani opetus, joka läheisesti muistuttaa minun kohtaamaani.

Menneisyyteni on niitä askelia, joita olen ottanut tullakseni tähän päivään. Tapahtunutta todellisuutta, jota ei voi hypätä yli tai pyyhkiä pois. Tässä todellisuudessa on ihmisiä ja tapahtumia, jotka ovat rakentaneet ja vieneet eteenpäin. Siinä on myös tapahtumia, joiden vaikutus on peruslähtökohtaisesti ollut toisenlainen.

Tämän hetken kysymys on: Miten annan menneisyyteni (ja miksei nykyisyytenikin) vaikuttaa minuun?

Pyörittelenkö menneisyyttä (tai miksei nykyisyyttä) edes takaisin, jossittelenko ja mietinkö, miten toisin asiat voisivat olla jos…? Jos aikakone olisi keksitty, jotain voisi asialle tehdä. Totuus kuitenkin on, että en (etkä sinäkään) saa menneisyyttä toisenmoiseksi. Kysymys on siitä, millaiseksi ihmiseksi annan/annat menneisyyden tehdä sinut tänään ja huomenna.

Menneisyys voi vaikuttaa täydelliseltä sivuluisulta, katastrofilta, jossa kaikki mahdollinen on mennyt pieleen.

On hetki, jolloin tuollaisen sivuluisulle ja katastrofille voi sanoa heipat.

Elämä voi olla katastrofin jäljiltä mustelmilla, haavoilla. Tapahtunut voi raivostuttaa, masentaakin. Silti katastrofille voi sanoa heipat – ja aloittaa elämän rakentaminen siitä, mitä on.

Mieheni rukous on ollut: ”Kiitos, mitä meillä on.” Minusta se on hyvä rukous.

On katto pään päällä. On vähin erin eheytyvä elämä. On vähin erin avautuvat uudet tiet. On… (luetteloa voi jatkaa) On tulevaisuus ja toivo, Kristuksessa, joka todellakin voi muuttaa (suurimmankin) sotkun siunaukseksi ja sanomaksi, taistelun (uudeksi) teräksi, vihollisen yritelmät voitoksi.

Born to win -blogisti kirjoitti osuvasta:

”Huolimatta menneisyytesi kokemuksista, sinun täytyy jättää menneisyytesi taaksesi, mikäli haluat harpata eteenpäin elämässäsi.”

Blogisti viittaa siihen, kuinka epäkäytännöllistä on yrittää vilkuilla taustapeiliin samaan aikaan kuin ajaa eteenpäin. Edessä on kaksi vaihtoehtoa: Joko emme peiliin koko ajan vilkuile – tai sitten joudumme hidastamaan vauhtia. Muutoin on riski, että huomiomme on taustapeilissä ja rysäytämme jonnekin, minne ei pitäisi (vaikkapa pientareelle)
Jokainen autoilija osaa loogisesti päätellä, mikä näistä vaihtoehdoista on järkevin, mikäli haluamme eteenpäin.

Vastaa