Mikä tuo siunauksen?

Mikä tuo siunauksen?

Helmikuussa kirjoitin Siunauksen salaisuudesta

http://pauliinakuikka.wordpress.com/2013/02/12/siunauksen-salaisuus/

Viime aikojen sattumukset ovat uudestaan haastaneet, suorastaan härnänneet, minua aihepiirin äärellä.

Yksi väittää kantavansa siunausta ja herätystä matkalaukussaan. Kun hän tulee paikkakunnalle tai toiseen maahan, niin hups herätys on siellä. Toisella on jokin muu perustelu (esimerkiksi ihmeet, parantuneet, uskoontulleet,…tai vaikkapa vaino ja vastustus)

Periaatteessa väitteet tuntuvat raamatullisilta.

Mikä estäisi kutsumasta seurakuntaan julistajan, joka tuo mukanaan uusia tuulia, jota seuraavat ihmeet ja merkit, jolla on ehkä mainetta ja meriittiäkin?

Valitettavasti – liian monta kertaa – näissä mainoslauseissa haisee omakehu. Raamatussa sanotaan: Kehukoon sinua toinen, ei oma suusi.

Ei Jeesus enempää kuin Hänen seuraajansakaan toitottaneet tekemistään ihmeistä. Niistä kertoivat ihmeen kokeneet.

Ei Jeesus enempää kuin Hänen seuraajansakaan tarvinneet lisätä mitään tapahtuneeseen. Kun ihme oli aito, sitä ei niin vain vesitetty tai pois selitetty. Ei heillä ollut mainoskampanjoita eikä lentolehtisiä. Maine kiiri tapahtuneen ja vakuuttuneisuuden myötä. Tosin herätti myös vastustusta niissä, joille ”liika oli liikaa” – etenkin kun asiat eivät tapahtuneet ihan perinteisellä tavalla ja heidän kauttaan.

Kyllä me saamme käyttää 2000-luvun mainosvälineitä ja -kanavia. Hienoa, jos/kun kirkko/seurakunnat sanomansa kanssa pääsevät mediaan. Hienoa, että internet on olemassa. Jne.

Kuitenkin näissä kanavissa ja kaikissa teoissamme meidän pitää olla aitoja. Oma kehu – liioittelu vielä vähemmän – ei tuo siunausta. Pyrkiminen olemaan jotakin, mitä ei ole, kuuluu samaan kastiin.

Karismaattisessa kentässä helposti houkuttavat profetiat ja ihmeet. Maailma on pullollaan ihmisiä, jotka väittävät olevansa profeettoja ja omistavansa Jumalan tahtoa koskevan tiedon avaimet. Olen kertonut nettiprofeetasta, joka sähköpostilla markkinoi palveluitaan. On myös ihmisiä, jotka väittävät tekevänsä ihmeitä ilman määrää.

Osan näistä armolahjaa/ armoitusta uskallan epäillä – vaikka joku saattaa syyttää minua Pyhän Hengen pilkasta tai sammuttamisesta. Perusteluna minulla on se, että näiden ihmisten jäljillä on paljon porua, mutta vähän villoja.

Aito profetia tai ”ihme” näyttää toimivan päinvastoin, jopa huomaamattoman eleettömästi, tuoden siunauksen sinne, missä sitä eniten tarvitaan – sinne, minne eivät porun kanssa tulevat profeetat ja ihmeiden tekijät mene (siellä kun ei ole hyötymomenttia eikä näkyvyyttä) teille ja aitovierille, syntisten ja toivottomien keskelle. Aito profetia tai ”ihme” ei tuo itseään tyrkylle, vaan ilmestyy sinne, missä sitä tarvitaan. Häly syntyy vasta jälkikäteen, kun ihme on tapahtunut.

Ihan oma rotunsa ovat ne, jotka ovat onnistuneet pilaamaan entiset kalavedet, ja kaipailevat sen myötä uusille vesille.

Mielessäni on useampikin julistaja, joiden jäljiltä on arpisia lampaita runsain mitoin, ja silti he jaksavat leikkiä suuria paimenia ja evankelistoja julistaen suurta herätystä ja antaen ymmärtää olevansa suuria Jumalan ihmisiä. Miten ihmeessä he perustelevat suuren uuden tehtävänsä, kun entinen tehtävä on fiasko? Miten he väittävät astuneensa uudelle tasolle, kun ensimmäinen taso on puolitiessä?

Ei edes hengellisessä elämässä mennä ohi kasvun vaiheiden. Suurempiin saappaisiin kasvetaan pienempien saappaiden kautta. Suurempiin tehtäviin kasvetaan sitä myötä, että ollaan uskollisia pienemmissä. Eteenpäin mennään välietappien kautta. Uuteen tehtävään sitä myötä, kun on selviydytty edellisestä.

Miten minä voisin luottaa paimeneen, joka jättää lampaansa ja etsii uutta suurempaa paimenen tehtävää? Miten voisin luottaa paimeneen, jonka lauma on kuihtunut kuihtumistaan? (En puhu nyt tilanteesta, jossa pappi/paimen/työntekijä siirtyy paikkakunnalta toiselle. Näitä siirtymisiä ja siirtoja tapahtuu. Puhun tilanteesta, jossa taustalla on itse pilatut mahdollisuudet ja kalavedet. Joskus myös ahneus.) Jumala on asettanut paimenen paimentamaan ja huolehtimaan laumastaan, ei ajamaan itsekkäästi omaa etuaan ja/tai etsimään parempaa laumaa.

Miten tämä liittyy siunauksen salaisuuteen?

Väitän, että pysyvä, kestävä siunaus tulee siitä, että itse kukin on omalla, oikealla, Jumalan tarkoittamalla paikalla eikä haahuile jonnekin muuanne, minne ei ole tarkoitettu.

Vastaa