Avaimia parantumiseen – Luottamus (osa 1)

Avaimia parantumiseen – Luottamus (osa 1)

Suosittelen lukemaan ajatuksella viime kesäisen kirjoitukseni Orpoudesta lapseuteen http://pauliinakuikka.wordpress.com/2012/08/10/orpoudesta-lapseuteen/

Yksi parantumisen avain on luottamus. Luottamus ennen muuta Parantajaan, Kristukseen.

Luottamus on haavoitetulle vaikeaa. Haavoitettu karttaa haavoittamista, pettynyt pettymystä. Myös korjaustoimet tuppaavat sattumaan. Siksi kipeää paikkaa suojellaan, ettei taas sattuisi.

Parantumisprosessissa luottamus on A ja O.

Yksi lapsuuden muistoistani: Paul(iin)asta ja ”Vanhasta pojasta”. Vanha poika oli noin 30-vuotias muhkea noin 30 cm korkea majesteettinen kaktus, jossa oli 1,5 cm pitkät piikit. Minä kerkiävänä tyttönä otin 3-vuotiaana painiottelun kaktuksen kanssa sillä seurauksella, että käsissäni oli maksimimäärä niihin sopivia piikkejä. Erittäin kivulias kokemus tuo kohtaaminen – mutta vieläkin kivuliaampi oli piikkien nyppiminen. Kumma kyllä. Itkustani ja hädästäni huolimatta suostuin siihen, että isä otti piikkejä pois – yksi kerrallaan.

Lähtökohtana hoidettavaksi suostumiselle on luottamus. Luottamus siihen, että pitkittyneessäkin hoitoprosessiss takana on hyvä. Isä haluaa hyvää lapselleen. On terveellistä ja elämää eteenpäin auttavaa, että elämässämme kerääntyneet piikit otetaan pois yksi kerrallaan.

Voimme pelätä hetkellistä kipua ja elämän pysähtymistä niin paljon, että emme suostu/suostuisi hoidettaviksi. Tämän logiikan mukaan piikki käpälässä on parempi kuin kivulias poisto-operaatio.

Yksi syy tähän piikkien kanssa elämän jatkamiseen voi olla vääristynyt opetus tai tottumus.Esimerkiksi opetuksellinen korostus, jonka mukaan usko ja uskoontulo ratkaisee kaikki ongelmat. Näin ei ole.

Olemme – kyllä vain – Jumalan lapsia. Emme hetkessä ole täysi-ikäisiä tai aikuisia – sen sanoo logiikkakin. Tarvitsemme kasvua ja aikaa kasvuun. Odotettavissa on myös kasvamisen kipuja. Herra on parantajamme. Ihan itsestään parantaminen/parantuminen ei tapahdu. Sanoisin näinkin: Jeesuksen(kin) on vaikea parantaa meitä, jos juoksemme koko ajan pakoon – tai emme näe tarvetta parantumiselle/parantamiselle.

Meidän on suostuttava pysähtymään ja näkemään, että tarvitsemme Parantajaa. Meidän on uskaltauduttava luottamaan, että Parantaja tahtoo parastamme.

Vastaa