Haavoittunut usko- Haavoittumisen taustana pettymys

Haavoittunut usko- Haavoittumisen taustana pettymys

"Haavoittuneella uskolla" tarkoitan tilannetta, jossa uskova on syystä tai toisesta   haavoittunut uskossaan. Usein taustalla on pettymys: Kaikki ei ole mennyt niin kuin piti tai niin kuin uskova odotti.

Kirjoitukseni ovat yksi näkökulma aiheeseen. Kokemuksistasi ja taustastasi käsin sinä voit löytää toisenmoisia sävyjä.

Pieleen mennyt markkinointi voi johtaa pettymykseen

On luonnollista, että iloisina kerromme siitä, mitä usko on tuonut elämäämme; kerromme myönteisiä, hyviä asioita.  - Tässä ei ole mitään outoa tai väärää.

Vinoon uskosta kertominen menee, jos torjumme elämän haasteet, markkinoimme pelkästään hyvän puolen ja teemme tuosta hyvästä standardin, joka on täytettävä. Oikein pahasti pielessä ollaan silloin, jos reaalielämä ei pidä yhtä kerrotun kanssa.

Uskosta tällaisen kuvan saanut uskova voi pahastikin hämmentyä, jos/kun omassa elämässä ei kaikki tapahdu jetsulleen samalla tavalla kuin on kerrottu muille tapahtuneen: Elämä on haastetta haasteen perään, ratkaisujen tekemistä, taisteluja ja kipuiluja – eikä Jumala näytä vastaavan samalla tavoin kuin tuolle toiselle uskovalle. Voi herätä kysymys: Mikä vika minussa on, kun Jumala ei noin toimi minun kohdallani?

Välttämättä ei mitään vikaa! Kertojakin voi olla ollut aivan vilpitön huippukokemustensa kanssa. Rehellistä olisi toki valmistaa uskovaa myös kohtaamaan haasteita, ratkaisuja ja taisteluita.

Erisävyinen jae

”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan. Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? Kuinka voit sanoa veljellesi: ’Annapa kun otan roskan silmästäsi’, kun omassa silmässäsi on hirsi?Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä.” (Matt. 7:1-4)

Voimakkaista opillisista korostuksista etäisyyttä otettuani aloin lukemaan Raamattua korostuksia ympäröivien Raamatun jakeiden ympäriltä. Tajusin varsin pian, että laajempi näkökulma oli hyödyllinen. Useissa tapauksissa asiayhteydestään irralleen repäisty lause näytti eri sävyiseltä, kun sen luki asiayhteydessään. Tässä on yksi näistä ”erisävyisistä”.

Kun luet”tuomiokohdan” lisäksi kaksi seuraavaa jaetta huomaat, että kokonaisuutena jakeissa puhutaan väärin perustein tehdystä arvioinnista ja mittaamisesta.

Vieläkin laajemmin lukiessamme huomaamme Jeesuksen puheen taustan: Kuulijoissa oli muun muassa kirjanoppineita ja fariseuksia. He keskittyivät väärän suuruusluokan asioihin. He saattoivat niuhottaa tillinipusta annetuista kymmenyksistä ja unohtaa (tai käskeä unohtamaan) laupeuden ja vanhhurskauden tai lasten velvollisuuden huolehtia vanhemmistaan; he ”siivilöivät hyttysen ja nielaisivat kamelin”.

Johanneksen evankeliumin 7. luvun jakeessa 24 Jeesus käskee tuomitsemaan oikein!

Rehellisyyttä vai pää puskaan?

Tuomitsemisessta meille tullee mieleen lakitupa. Kreikan kielen κρινω [krino]-sanalla on laajempi merkitys. Se on käännetty muun muassa ´tuomita, päättää, tuomita, käydä oikeutta, kyseenalaistaa, laittaa arvojärjestykseen´1). Sanalla on myös sävyt: ´olla jotakin mieltä, ajatella ja valita´.

Kun luemme jakeet ”tuomiokohdan” ympäriltä, tuomitseminen saa oikeat mittasuhteet: Jeesus puhuukin oikeasta mitasta ja siitä, että arvioimme myös itseämme, omia pimeitä katveitamme, katsomme hirttä ja kamelia ennen kuin alamme etsiä roskaa ja hyttystä.

Sama mittaaminen pätee tähän uskosta puhumiseen. Uskosta puhumisen tulee olla      itselle ja toiselle rehellistä puhetta. Elämässä on uskovanakin vaikeuksia,        vastamäkiä ja haasteita. Siitä emme pääse yli emme ympäri. Tämän todellisuuden     keskellä voimme puhua siitä, kuinka nämä asiat ovat elämässämme ratkenneet.        Tämä rehellisyys antaa toivoa ja rohkeutta paljon enemmän kuin vaikeuksien edessä  pään puskaan työntäminen ja asioiden todellisen tilan kieltäminen.

1) KJV

Vastaa