”Blogin neljässadas”

”Blogin neljässadas”

Luet blogini 400. kirjoitusta.

Liikkeelle

Blogin aloitin 23.11. 2010 teologian opintojeni alkuvaiheessa Itä-Suomen Yliopiston lehtorin Heikki Salomaan blogin inspiroimana. Salomaa piti blogia WordPressissa. Aluksi tarkoitus oli kirjoittaa ja vaihtaa ajatuksia opintoihin liittyen. Samaan aikaan nousi esille myös se, että halusin paitsi selvitellä omaa päätäni uskoon ja elämään liittyvissä kysymyksissä, kysymyksissä, joita olin joutunut perinpohjin ajattelemaan uudelleen, myös auttaa muita vastaavan kokeneita. Syntyi kaksi blogia: omaa nimeäni kantava blogi Pauliina Kuikka ja Armo ja yhteys.

Taustana käänteentekevä kirkkoreissuni 26.1.2010. Silloin marssin Paavo-poikani kanssa pojan rippikoulupisteitä hakemaan – ja tulin taustani ja silloisuuteni pelkojen ja kysymysten kanssa kohdatuksi. Tarinan olen kirjoittanut kirjoituksessani

Käänteentekevät olivat Timo-papin synninpäästön sanat: ”Olet vapaa, vapauta muita; sinua rakastetaan, rakasta muita; sinulle on annettu anteeksi, anna anteeksi muille.” Kirjaimellisesti sanat olivat päästön sanat minulle, joka olin miettinyt, että minulla tuskin enää kovin paljon tekemistä on hengellisessä kentässä. Timon ja hänen Tuulikki-puolisonsa ymmärtämys olivat ensiarvoisen tärkeitä minulle ja miehelleni. He olivat niitä henkilöitä, jotka palauttivat luottamuksemme hengelliseen kenttään kovien kokemustemme jälkeen.

Kirjoitin 16. joulukuuta 2012 seuraavaa

“Turvallisessa kotisatamassa, laineiden hiljaa liplattaessa,
koskaan opi purjehtimaan.
Jos haluat oppia purjehtimaan,
suuntaa elämäsi rohkeasti ja pelkäämättä haasteita, tuulia ja myrskyjä päin.
Usko järkkymättä siihen että sinua kannetaan.
Jeesus on ystäväsi.
Hän tahtoo on kantaa sinua elämäsi tuulissa ja myrskyissä.
Perille asti.
Älä anna peloille valtaa, vaan ole rohkea.
Älä pelkää joutuvasi karille.
Surullisinta olisi jos et pelkojesi tähden uskaltaisi
lähteä Herran kanssa avomerelle.
Lähde rohkeasti kohtaamaan elämäsi haasteita, vaaroja ja riskejä.
Älä valitse kaikkein helpointa, mukavinta,
vaarattominta riskittömintä ja turvallisinta reittiä.
Muista, olet turvallisissa käsissä.” (http://pauliinakuikka.wordpress.com/2010/12/16/aforistisia-ajatuksia/)

Totta tosiaan, en tuossa vaiheessa tiennyt, mihin kaikkeen se, että uskalsin uudestaan liikkeelle, oikein tulisi johtamaan.

Tavallaan surutyötäkin

Tavallaan blogi on ollut etenkin kahtena ensimmäisenä vuotenaan omaa surutyötäni. Siinä olen hahmottanut kokemaani – ja saamani palautteen perusteella myös muiden kokemaa.

27. joulukuuta 2010 kirjoitin kirjoituksessani Surutyö

“Jossain vaiheessa meidän on vain päästettävä irti. Kuljemme kuin vieraan maan halki ja jonain päivänä saavutamme tämän suruksi kutsutun maan rajat. Kulkumme on ollut sankarillista ja se on vaatinut viimeisimmänkin rohkeutemme ja uskomme rippeet.

Saavutamme surumme rajamaat, koska meitä rakastava ja ilostamme iloistva Jumala on asettanut rajan. Entä nyt? Meitä kutsutaan jatkamaan matkaamme. — Minulle kehoitus päästää irti merkitsi astumistaa maahan, jonka nimi oli nauru.” (Jaeger, 2005, 101-102)/blockquote> http://pauliinakuikka.wordpress.com/2010/12/27/surusta-toivoon-eheytymisen-polkuja/


Entä jos…

Tammikuussa 2011 tulin valituksi vs. nuorisotyöohjaajaksi Suomen kaakkoisimpaan kulmaan. Blogi olisi saattanut jäädä sikseen ilman seuraavaa kirjoitusta Kommentti kommenttiin
http://pauliinakuikka.wordpress.com/2011/03/

Vaikutusvaltaiselta taholta tulleen kommentin tarkoitus oli ilmeisesti vaimentaa minut.

Oikeastaan varsin hassua, että juuri kyseisenä aamuna, kun illalla luin blogiini tulleen kommentin, Raamatustani luin seuraavaa tekstiä:

” Sitten Sanballat lähetti vielä viidennen kerran luokseni palvelijansa. Miehellä oli mukanaan sinetöimätön kirje, joka kuului näin: ”Kansojen keskuudessa puhutaan, ja myös Gesem sanoo, että sinä rakennat muuria, koska aiot nousta juutalaisten kanssa kapinaan. Väitetään myös, että sinä pyrit heidän kuninkaakseen ja olet asettanut profeettoja, joiden on määrä huutaa sinut Jerusalemissa Juudan kuninkaaksi. Tämä tulee kyllä kuninkaankin tietoon. Tule siis neuvottelemaan meidän kanssamme.” Minä lähetin hänelle sanan: ”Se, mitä sanoit, on aivan perätöntä. Olet itse keksinyt kaiken.” He tahtoivat vain pelotella meitä, sillä he uskoivat meidän säikähtävän ja jättävän työn kesken. Mutta minä sain tästä lisää rohkeutta.” (Neh. 6: 5-9)

Siitä kiittäminen

Kiitin kirjoitukseni alussa pappeja, Timoa ja Tuulikkia. Kiitoksia kuuluu myös monille muille: Uskoville, jotka ovat osoittaneet sanoillaan ja elämällään, että luottaa voi. Uskoville, jotka ovat puhuneet Jumalan johdatuksessa sanoja oikeaan aikaan. Niille, jotka ovat tuuppineet kaivamaan esiin lapion ja kaivamaan kätkemämme talentit esiin. Tässä Herra on kohdannut minua oman kirkkoni sisällä – ja käyttänyt yhtä lailla helluntai- tai vapaaseurakuntiin kuuluvia – ja myös niitä, jotka eivät samanmoista (kuin me) koettuaan, ole vielä löytäneet hengellistä kotia. Yksinkertaisesti vakuuttavaa, jos viikon sisällä luterilainen pappi ja helluntalainen ”mummu” julistaa saman sanoman sydämelölleni ja/tai evankelista Tuusniemeltä ja Turusta samoin sanankääntein rohkaisee kohti kutsumusta.

Löytöjä matkalta

Matkan varrella on blogiini tallentunut löytöjä, joista seuraavassa muutama:

Tie täyteyteen

Tässä tuleekin se “pullonkaula” tai neulansilmä. Meidän on ensin nöyrryttävä – jopa tyhjennyttävä – jotta Kristuksen voima pääsee vaikuttamaan

(http://pauliinakuikka.wordpress.com/2011/11/25/jumalan-valtakunta-murtautuu-esiin/)

Motiivi

Kaipauksesta lähestymme Kristusta. Kaipauksesta lähtee liikkeelle työmme – kaipauksesta ja rakkaudesta. Silloin ovat asiat kohdallaan. Silloin työmme ja elämämme on – ei orjuutta – vaan palvontaa ja palvelemista.


Liikkeellepaneva voima

“Antakaa rakkauden päästä velvollisuuden paikalle suhteessanne kirkkoon, ja maailma on pian evankelioitu.– Näyttäkää minulle seurakunta, missä on rakkautta, ja minä näytän teille seurakunnan, joka on vaikuttava yhteiskunnassa. — Jos saisimme ihmiset uskomaan, että rakastamme heitä [ja että Kristus rakastaa heitä!!!], niin olisi tyhjiä kirkkoja vähemmän ja kansassamme suhteellisesti vähemmän niitä, jotka eivät milloinkaan anna varjonsa langeta temppelinovelle.” (D.L.Moody, http://pauliinakuikka.wordpress.com/2012/05/20/hakusassa-intohimoinen-hengellisyys/)

Oli niin tai näin, Jumala haluaa lämmittää sydämemme. Tehdä meistä Hänelle eläviä, palavia ihmisiä. Ihmisiä, jotka tekevät parhaita, ensimmäisiä tekoja. (http://pauliinakuikka.wordpress.com/2013/02/20/2253/)

Missä Paimen?

Siellä, missä on pelko, siellä ei ole Paimen.

(http://pauliinakuikka.wordpress.com/2011/09/07/446/)

Luja pohja

Uskossa Kristukseen, Häneen Sanaansa nojautuva (ja toivon mukaan terveen uskovien yhteyden löytänyt) ihminen on lujalla ikuisella – pohjalla.

levosta käsin…

“Ihmisen sydän kaipaa kuulua johonkin. Se harhailee, kunnes löytää tarttumakohdan, jossa voi levätä. Ulkoapäin ohjautuvuus ja jatkuva suorittaminen vaihtuu sisältäpäin kasvavaksi rauhaksi, joka syntyy Jeesuksen läheisyydessä.” (Minna-Sisko Mäkinen, Sydän Karrella, Karas-Sana, 1998)(http://pauliinakuikka.wordpress.com/2012/11/22/yksi-lisays/)

Kiitos Herralle!

Kiitos Sinulle lukijani.

Hyvä, että rukoilet blogini ja minunkin puolestani, jotta saisin oikeat sanat, että voisin rohkeasti kirjoittaa evankeliumin salaisuutta — Rukoilkaa, että voisin kirjoitta rohkeasti, niin kuin minun tulee. (Ef. 6:19,20 mukaellen)

Vastaa