Kuolleet pois laista

”Mutta kun nyt olemme kuolleet pois siitä, mikä piti meitä vallassaan, olemme päässeet vapaiksi laista. Nyt palvelemme Jumalaa uudella tavalla, Hengen mukaan, emme enää vanhalla tavalla, lain kirjaimen orjina.” (Room 7:6)

Jeesuksen uusi taso

Evankeliumeissa löydämme Jeesuksen vastakkainasettelusta fariseusten, kirjanoppineiden ja saddukeusten kanssa. Aivan niin kuin aikamme teologiassa myös tuolloin oli oppisuuntauksia, joilla oli oma näkemyksensä siitä, kuinka esimerkiksi Mooseksen lakia oli noudatettava. Fariseukset ja kirjanoppineet olivat tunnettuja tiukkuudestaan ja saddukeukset olivat taipuvaisia liberaaliuteen.

Koululaisille selitin eroa seuraavasti: Fariseukset miettivät asioita sallittujen asioiden näkökulmasta. Koulumaailmassa vastaava tilanne olisi: Koulussamme saa leikkiä x-hippaa, kirkonrottaa ja väriä (lista jatkuisi muutamalla leikillä). Tästä näkökulmasta esimerkiksi ameeba tai peili eivät olisi sallittuja, koska niitä ei listassa mainita. Saddukeukset tulkitsivat asioita vapaamielisemmin – joskus ”porsaanreikiä” etsien. Esimerkiksi koululaiset käyttävät joskus taktiikkaa: Kukkulankuningasta ei saa leikkiä, mutta vuoren valloitusta saa, saahan? (Käytännössä kyse on samasta asiasta, nimi vain on eri…)

Jeesus peräänkuulutti parempaa/suurempaa vanhurskautta kuin lainoppineiden ja fariseusten vanhurskaus oli. Käytetty kreikankielinen sana tarkoittaa ´erinomaisempaa, ylemmällä tasolla olevaa´.

Jeesus vei asioita kirjaimellisesti uudelle tasolle. Hän vei käskyjen toteuttamisen näkyvän tekstin, kirjaimen ja pykälien taakse motiiveihin: Tappaminen ei ollut vain henkirikos, vaan toisen mitätöiminen oli Jumalan silmissä tappoon verrattava teko. – Huomaa: Taustalla on farisealainen pilkun viilaaminen ja saddukealainen porsaan mentävien reikien etsintä – Molemmissa ajauduttiin harhateille. Jeesuksen sanoin: Hyttystä siivilöitäessä nielaistiinkin kameli. Keskityttiin vääriin asioihin. Pienimmistäkin asioista kymmenyksiä maksettaessa saatettiin unohtaa laupeus ja vanhurskaus. ”Vanhurskaus” saattoi jäädä sanojen tasolle ts. teot ja sanat eivät olleet linjassa: Toiselta vaadittiin sitä, mihin ei itse pystytty (tai edes koskettu).

Suhtautuminen lakiin ratkaisee

Kristilliseltä kannalta radikaalia ja merkittävää on ajatus siitä, että Jeesus on täyttänyt lain.

Paavalin teologia on tässä erittäin keskeisessä asemassa. Hän, alunperin juutalainen oppinut, jos kuka tiesi juutalaisuuden kiemurat. Hän tiesi, mitä laki vaati. Hän tiesi myös fariseusten tulkinnan laista. Hän tiesi myös fariseusten kanssa napit vastakkain olleiden saddukeusten tulkinnat. Hän nk. osasi nämä asiat! Kohdattuaan ylösnousseen Kristuksen Paavalin teologia mullistui. Tuosta mullistuneesta teologiasta saamme lukea Paavalin kirjeistä.

Paavalin työsarka olivat nk. pakanat. Tästä huolimatta hänen kirjeensä viesti ja uskonperustelu kohdistui myös juutalaisille – ja juutalaisille kristityille. Paavalin teksteissä on perustelu sille, miksi armo kuuluu myös ei-juutalaisille ja sille, miksi juutalainen tarvitsee Kristusta. Roomalaiskirje on nimenomaan tästä näkökulmasta kirjoitettu. Galatalaiskirje on kirjoitettu tilanteessa, jossa kyseiseen kristilliseen seurakuntaan oli yritetty ujuttaa uudestaan lain opetusta. Paavalin painotus oli raju:

”Te, jotka pyritte vanhurskauteen lakia noudattamalla, olette joutuneet eroon Kristuksesta, armon ulkopuolelle.” (Gal. 5: 4)

Melkein samaan kynänvetoon Paavali torjuu väärän vapauden tulkinnan: Vapaus ei ollut siksi, että itsekäs luonto saisi vapaana mellastaa. Samassa luvusta on peräisin Paavalin kuvaus lihan teoista ja Hengen hedelmistä:

” antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja.

Liha haluaa toista kuin Henki, Henki toista kuin liha. Ne sotivat toisiaan vastaan, ja siksi te ette tee mitä tahtoisitte. Mutta jos Henki johtaa teitä, ette ole lain alaisia.

Lihan aikaansaannokset ovat selvästi nähtävissä. Niitä ovat siveettömyys, saastaisuus, irstaus, epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus, kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen. Varoitan teitä, kuten olen jo ennenkin varoittanut: ne, jotka syyllistyvät tällaiseen, eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa.

Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki.

Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen. Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta. Emme saa tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme.”

Miksi vapaus tuottaa paremman tuloksen kuin laki?

Että vapaus tuottaisi paremman lopputuloksen kuin laki ja käskyt?

Otetaan muutama fakta Paavalin opetuksesta & Heprelaiskirjeestä:

1) Laki sinänsä on hyvä, mutta se on ihmisen voimattomuuden ja lankeemuksen kautta tullut voimattomaksi.

2) Vanhan liiton uhrit olivat tämän asiaintilan ratkaisemiseksi.

3) Jeesus oli kerta kaikkinen uhri meidän puolestamme. Hänen uhrinsa mitätöi velkakirjan. Ihminen on täydellisesti sovitettu ja Jumalalle kelpaava Kristuksen uhrin kautta.

4) Ihminen on täydellisesti Jumalalle kelpaava uskon kautta Kristukseen Jeesukseen.

Uusi olotila – uusi herra

Sovituksen ja lunastuksen – ja sen vastaanottamisen (uskossa) kautta/myötä – näyttää tulevan uusi ”olotila”, jossa synti ei ole enää meidän Herramme, vaan Kristus.

Aivan niin kuin Kristus on ristiinnaulittu, olemme mekin ristiinnaulitut ”himoinemme ja haluinemme” (Paavalia lainaten).

Emme ole lain, vaan armon alla.

”Tiedämme, että vanha minämme on yhdessä hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta tämä syntinen ruumis menettäisi valtansa emmekä enää olisi synnin orjia. Se, joka on kuollut, on näet päässyt vapaaksi synnin vallasta.– Kun Kristus kuoli, hän kertakaikkisesti kuoli eroon synnistä. Kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle. Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa.”

Kristus on murtanut kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan synnin otteen. Meidän asemamme Häneen uskovina on uusi elämä Hänessä.

Tätä taustaa vasten emme ole altavastaajia seuraavan sanan edessä:

”Synti ei siis saa hallita teidän kuolevaista ruumistanne, niin että noudatatte sen himoja. Älkää antako ruumiinne jäseniä synnin käyttöön vääryyden aseiksi! Kun nyt kerran olette siirtyneet kuolemasta elämään, antakaa itsenne Jumalalle ja ruumiinne jäsenet hänelle vanhurskauden aseiksi!”

”Synti ei enää ole teidän herranne, sillä te ette ole lain vaan armon alaisia.”

Kristuksen omaa kasvattaa lain sijasta armo. Uskomatonta, mutta totta: ARMO KASVATTAA MEITÄ PYHITYKSEEN!

”Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa, kun odotamme autuaan toivomme toteutumista, suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä. Hän antoi itsensä alttiiksi meidän puolestamme lunastaakseen meidät vapaiksi kaikesta vääryydestä ja puhdistaakseen meidät omaksi kansakseen, joka kaikin voimin tekee hyvää.”

Posted in: Usko/Faith

Tagged as: ,

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s