Haisuli muovipussissa

Haisuli muovipussissa

”Mutta kun nyt olemme kuolleet pois siitä, mikä piti meitä vallassaan, olemme päässeet vapaiksi laista. Nyt palvelemme Jumalaa uudella tavalla, Hengen mukaan, emme enää vanhalla tavalla, lain kirjaimen orjina.” (Room. 7:6, Kr -92)

”mutta nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.” (Room. 7:6, Kr -38)

Perinpohjainen ja monitasoinen hengellinen tyhjennysharjoitus on koskenut suhdettani

  • Jumalaan ja uskoon
  • Raamattuun ja karismaattisuuteen
  • seurakuntaan ja toisiin kristittyihin

Toisin sanoen kaikkeen, mikä on ollut elämässäni tärkeää elämässäni viimeiset 24 vuotta.

Haju sen paljastaa

Hämmästelin huushollissani kummallista kellarin hajua. Tai niin kuin poikani sanoivat: ”Talossa haisee kuolema…” Minusta haju muistutti kuolemaa enemmän kellaria – ja mätää lanttua. Vuotaako katto? Ei ainakaan nähtävällä tavalla. Ei talo siis pystyyn mätäne. Onko jokin hullusti viemäröinnin hajulukossa? Mitään järkevää syytä ei hajulle ei tuntunut löytyvän. Talossamme rapistelee kyllä ajoittain lumikko, mutta ei sekään nyt tuolla tavoin löyhkänne. Hajuun ei auttanut hajusyöppö eikä ilmaraikastin, lattiakaivojen putsaus tai tuuletus.

Syy selvisi. Ei hajuaistini pettänyt. Talossa tosiaan haisi kellari – ja lanttu. Syy oli yksinkertainen. Joulukuiselta Pohjois-Karjalan reissultamme olimme tuoneet mukanamme lantun, joka sitten joulusiivoustohinassa mystisesti katosi. Lanttu kökötti muovipussissa ylimääräisten joulukoristeiden joukossa. Kuka meistä sen oli sinne vahingossa laittanut.

Fiiliksiä ja vainua

Samantyyppinen tässä-on-jotain-outoa-mutta-en-tiedä-mitä -fiiliksen kanssa pyöriskelin hengellisessä kentässä noin 16 vuotta. En osannut antaa asioille nimiä. Minusta jutussa ”haisi kellari – ja jokin epämääräinen”. Oli jotain, mikä ei ”huusholliin” kuulunut.

Tuon jonkin hahmottamisessa vierähti muutama vuosi.

Toisaalta, tuo jokin ylimääräinen ei ole tehnyt tyhjäksi ”itse huushollia”. Olkoonpa huusholli kuva Jumalasta, uskosta Häneen, Raamatusta, seurakunnasta tai karismaattisuudessta.

Aluksi tietysti oli samanmoinen olo kuin tuota hajupesää hahmottaessani: Onko koko huusholli mätä? Mihin tässä oikein voi ja uskaltaa uskoa? Tai… onko minun vainussani jotain vikaa?

On vain tarvinnut kantaa tuo ylimääräinen pois. Tosin aivan samaan tapaan kuin tuossa meidän porukalla varastoimassa lantussa, on ollut kysymys siitä, että ”ylimääräistä” on ollut tavattoman vaikea hahmottaa. Siitä, milloin ylimääräinen on mukaan tullut, on vaikea saada selvää. Jotain osviittaa tapahtumien kulusta on – ja olkoon se opiksi vastaisuuden varalle. Hahmottamisen vaikeutta ehkä on lisännyt se, että asiaankuulumaton haisuli on ollut samanmoisessa muovipussissa kuin muukin ympäröivä. Sitä on ollut vaikea erottaa asiaankuuluvasta.

Oikeastaan vasta lähempi tarkastelu – ja hyi-yök -olotila – on ollut se juttu, millä asiaankuulumattoman jäljille olen päässyt.

Raikkautta ilmassa

On ollut helpottavaa kantaa ylimääräinen porstuan ulkopuolelle, siivota ja tuulettaa kunnolla – ja jatkaa eteenpäin raikkaammassa huushollissa – myös hengellisesti.

Tämä raikkauden valossa ”Henen uusi olotila” on kirjaimellisesti auennut minulle uudella tavalla. Tästä lisää rouhe kerrallaan loppuviikon ajan.

Vastaa