Suuria ja sileitä seteleitä – Ajatuksia ”taivaallisesta taloudenhoidosta” osa 2

Suuria ja sileitä seteleitä – Ajatuksia ”taivaallisesta taloudenhoidosta” osa 2

Hengellisessä kentässä saatamme kopioida geenivirhettä kuin raiteiltaan mennyt ihmiskeho: Toistamme ja apinoimme kuulemaamme opetusta sen enempää pohtimatta, perustuuko opetus siihen, mihin meidän kristittyinä pitäisi tukeutua: Jumalan ilmoitukseen Pojassaan ja Sanassaan. Tarkemmin: Perustuuko opetus ilmoituksen kokonaisuuteen? Ei riitä se, että opetus löyhästi liittyy johonkin osaan ilmoituksesta. Sen pitää kiinnittyä ilmoitukseen tiiviisti ja lujasti.

Seuraavassa yksi uhraamis-/antamisopetuksen variaatio, joka välttämättä ei täytä tiiviisti ja lujasti kiinnittymisen kriteeriä, jos opetusta tarkastellaan Raamatun kokonaisuudesta käsin.

Kysymys on uhraamisesta ja siemenen kylvämisestä

Opetusten koukerot ovat oivallinen esimerkki, että löyhästi Raamattuun liittyvillä tulkinnoilla saadaan aikaan varsin mielenkiintoisia ja mielikuviteksillisia ajatuskulkuja.

Uhraamis- ja siemenen kylvämisopetuksen juuret näyttävät olevan Vanhassa testamentissa.

Uhraaminen saattoi liittyä esimerkiksi liiton solmimiseen tai kiitollisuuteen Jumalan avusta. Erityisen keskeistä uhraaminen oli synnin sovittamiseen liittyvänä toimenpiteenä. Siitä Mooseksen laissa on tarkat käskyt. Kyseessä oli konkreettinen uhri: eläin. Mooseksen laki määräsi, että osa näistä uhreista kuului papeille ja leeviläisille. Ne olivat osa heidän elantoaan.

Uhraaminen liittyi myös osaan (1/10) maan sadosta. Parhaimmasta.

Varsinainen siemenen kylvämisopetus (engl. seed) on tässä mielessä tosiaan todella kaukaa haettu!.

Löyhästi se voidaan liittää uhraamiseen ja kymmenyksiin ja kuuliaisuuteen niissä. Kuuliaisuudesta ja siunauksesta, tottelemattomuudesta ja kirouksesta kertovista kohdista varmasti tutuimmat ovat 5. Moos 25, Malakian kirjan ”kymmenyskohta” ja Haggain kirjan Jumalan huone raunioina -teema.

On huomattava tausta: Mooseksen kirjoissa on ohjeita, jotka koskevat Israelin kansaa, heidan suhdettaan Jumalaan ja ihmisiin. Mooseksen kirjoja lukemalla huomaamme, että ohjeita oli useimmille elämanalueille. Profeettojen tehtävä oli suppeampi: välittää Jumalan antama viesti tiettyyn asiaan liittyvänä. Tämä tausta pitää yrittää saada selville ja huomioida myös tekstin tulkinnassa. 5. Mooseksen kirjan kohdalla korostus on kokonaisvaltaisempi: Kuuliaisuus on Sanan tekemistä kokonaisuutena, ei pelkästään kuuliaisuutta uhraamisessa. Haggain kirja puhuu siitä, Jumalan huone on raunioina. Tästä piittaamattomuudesta seurauksena on, että maa pidättää satonsa ja kukkaro tyhjenee. Malakian kirjan kohta puhuu siitä, että nimenomaan kymmenysten maksamattomuudella on maallisen elämän kannalta ikävät seuraukset.

Niinpä niin: Jos siirrämme Vanhan testamentin jumalanpalvelusohjeen osaksi opetusta, jossa kehotetaan ihmisiä antamaan milloin minkämoisia uhreja (kuten kiitosuhri, rakkauden uhri – tai ”siemen” jonkin tietyn asian saavuttamiseksi joko omassa tai toisen elämässä), on vaara, että yritämme osuttaa pyöreää palikkaa reikään, joka on kolmionmuotoinen tai päinvastoin.

Palikka voi olla seuraavannäköinen:

”Jumala on puhunut minulle. Tiedän menneisyytesi. Tiedän nykyisyytesi. Tiedän tulevaisuutesi. Älä sulje profeetallista ovea edestäsi.

Tuokaa täydet kymmenykset aarrekammioon, jotta temppelissäni olisi ruokaa — Silloin saatte nähdä, että minä avaan taivaan akkunat,…

Usko ”siemenen” (engl. seed) muuttavaan voimaan, aikaan ja sadonkorjuuseen. Juuri nyt, kuvittele saavasi suurin mahdollinen summa. Nyt kuvittele itsesi antavasi sama summa, sillä sinä saat olla vakuuttunut siitä, että Jumala toimii tämän lainalaisuuden mukaan. Yksinkertaisesti kysy itseltäni: Voitko niittää ennen kuin olet kylvänyt? –” (lyhennelämä nettiprofeetan lähettämästä sähköpostista)

Tämä pyyntö on puettu ”profetiaan” – tai oikeammin lupaukseen ”profetiasta”. Jos annan tuon suurimman kuvittelemani summan, tulen niittämään suurimman kuvittelevani summan. Joidenkin opettajien mukaan 30-, 60-, 100-kertaisesti.

Eilen kirjoitin siitä, että ehkä kuitenkin kannattaa varmistua siitä, millaiseen maaperään kylvää… Itsekkyyden peltoon vai Hengen peltoon.

Tämä kyseinen kylvöyritys haiskahtaa itsekkäältä kahdesta syystä: Siinä tulee esille kaksi minää. Tämä profeettaminä (voi olla julistajaminä,… tai ”vapauttajaminä” (henkilö, joka lupaa saavansa toiset vapaaksi vaikeuksista ja vastoinkäymisistä) ja myös hädänalaisen ihmisen minä. Profettamina tienaa tässä – hädänalaisen ihmisen minä etsii apua. Ongelma on siinä, että tämä profeettaminä pyrkii hyötymään hädänalaisen ihmisen hädän kustannuksella! Suomeksi sanottuna: Sanoissa on kiristämisen meininki! Profeettaa väittää tietävänsä jotain, mitä tämä hädässä oleva ei tiedä – ja kertoo tietonsa rahasta. Lisäksi tämä profeettaa käyttää väärin Malakian kirjan kohtaa.

Kysymys oli siitä, että temppeliin piti tuoda kymmenyksiä, jotta temppelissä olisi ruokaa. Kysymys oli siitä, että nämä ihmiset olivat lakanneet huolehtimasta niistä ihmisistä, jotka palvelivat temppelissä Jumalan säätämyksen mukaan. Ei siinä sanallakaan puhuta, että profetoinnista tai vapauttamisesta pitäisi maksaa!

Opetuksessa vilahtaa ”suurin mahdollinen summa” – sama, minkä voi kuulla opetuksessa, jonka mukaan pitää maksaa parhaat päältä. Totta kymmenysten kohdalla puhuttiin sadon parhaimmasta.Kysymys oli parhaista hedelmistä, laadukkaimmista ja pulleimmista jyvistä,… Aikamme välineeseen uhrata mennäksemme, kysymys on parhaasta osasta – mikä ei tarkoittane pelkästään suurimpia tai sileimpiä seteleitä, vaan sitä mistä on eniten hyötyä Jumalan valtakunnassa.

Kysymys on parhaan osan kylvämistä oikeaan paikkaan.

Malakia ja Haggai voisivat aikanamme oikeasti sanoa:

Minkä ihmeen takia te kylvätte sellaiseen, mikä ei ketään hyödytä? Miksi annatte Jumalan oikean huoneen olla raunioina? Kylväkää sinne, missä tehdään asioita Jumalan mielen mukaan. Kylväkää sinne, mikä oikeasti rakentaa ja siunaa ihmisiä tätä aikaa ja iankaikkisuutta ajatellen.

Voisin kuvitella, että joku heittää mielessään kysymyksen, mikä tuo huone tai hyvä pelto on. Uskaltaisin vastata: ei, että ei tuon profeettaminän kaltainen henkilö, joka pyrkii hyötymään tästä asiasta, vaikka ulkonaisesti tarjoaa kaikkea hyvää: siunausta, vapautta, tulevaisuuden kuvia, ovien avautumista. Valitettavasti tämä geenivirhe tahtoo kopioitua meidän suomalaiseenkin hengellisyyteen. Alamme ajatella suurimpia summia ja metsästää niitä – ja siinä sivussa unohdamme, että pitäisi rakentaa Jumalan huonetta.

Takavuosina tapahtui seuraava tapaus. Silloisessa uskovien porukoissa, joissa liikuin, meni kovasti lopunajan profetioiden kanssa askarteluksi. Joukossa oli karsi kaivurikuski. Kuka toisen uskonelämän määrittelee, mutta tämä juronpuoleinen mies ei ollut uskovan prototyyppi. Kuitenkin juuri hän totesi: Minä ainakin haluan kuulla evankeliumia. – Eikä hän tarkoittanut mitään kaikesta päästävää ja vapauttavaa sanaa, joka sallisi kaiken. Hän tarkoitti rukiista leipää, jossa on luonnetta ja makua. Evankeliumia, joka vapauttaa siitä, missä Sana toisaalta on näyttänyt jotain poispantavaksi. Siinä sen kuulimme – kaikki.

Vastaa