Skip to content

Rosoista sen tunnistaa – Hedelmäntunnistamiskoulu osa 2

Rehellinen rosoisuus?

Kasvun lisäksi epäaidon hedelmän tunnistamisessa auttaa – erityisesti ”tekohedelmien/kukkien” osalta – ajatus siitä, että ”liian hyvää ollakseen totta” -fiiliksen kohdalla hälytyskellot soivat usein oikeaan aikaan.

Tietty rosoisuus kuuluu elämään – myös aitoon hedelmään. Aito hedelmä ei välttämättä ole täysin symmetrinen.

Raamattu on hyvinkin rosoinen kirja. Rosoisia ovat myös Jumalan käytössä olleet henkilöt.

Jos alamme väittää itseämme rosottomiksi, olemme vaarassa tulla epäaidoiksi suhteessamme toisiimme ja suhteessamme myös Jumalaan.

Olemme rosoisia. Seurakuntammekin ovat rosoisia. Uskomme on rosoista.

Jos muuta väitämme, markkinoimme epäaitoa hedelmää, hedelmää, jota oikeasti ei ole.

Väärä markkinointi tuo asiakkaita – ja se tuo ennen pitkää pettyneitä asiakkaita, kun he ovat huomanneet, että markkinoitu upea usko ei toimi.

Asiakkaat pettyvät ensin itseensä – ja uskoonsa. He pettyvät ennen pitkään myös markkinoijaan; huomaavat, että markkinoija puhuikin puppua.

En rosoisuudella laillista töppäyksiämme ja väärinkäytöksiämme. Niistä meidän pitää pyrkiä poispäin ja eteenpäin. Kasvaa. Tulla aikuisiksi, täysi-ikäisiksi Kristityiksi. Suunta on: vähemmän lihan tekoja, enemmän Hengen hedelmää.

Tämä kasvu lähtee liikkeelle aina rehellisestä rosoisuudesta: Nykytilanteen tunnistamisesta ja tunnustamisesta rosoisuudessaankin. Haavojen havainnoinnista. Pyrkimisestä eheyteen. Anteeksipyytämisestä ja parannuksesta anteeksiantoon ja uuteen alkuun.

Silloin kun tätä rosoisuutta ei ole näkyvillä eikä ole näkyvillä pyrkimystä – tai tarvetta – eteenpäin, hälytyskellot saavat soida. Liian täydellinen tuskin on aitoa.

Mätä kohta omenassa

Hedelmäntunnistamiskoulussa voimme tehdä vääriä johtopäätöksiä. Se mihin olen yleisimmin törmännyt, on seuraava: Pastori/evankelista/kirkkoherra, tms. torveltaa tai opettaa omiaan. Paikallisesti tai Suomen (tai maailman) laajuisesti asia nousee esille. Hedelmä ei kestä lähempää tarkastelua. Jotain on hullusti. Hedelmässä on mätiä kohtia. Ne maistuvat kamalalle. Pastori/evankelista/kirkkoherra on ollut voimakas mielipidevaikuttaja. Hän on tehnyt hyvää ympäristössään: antanut rahaa lähetystyöhön, perustanut lastenkoteja tai opettanut hyviä asioita. Tuo on osa hedelmän hyvää puolta – nautittavaakin.

Mitä teemme hyvälle? Heitämmekö hyvänkin pois? Tuomitsemmeko hyvänkin mädäksi?

Kun ajattelemme järkevästi, meidän ei pitäisi toimia noin. Noin kuitenkin helposti virheellisesti toimimme.

Kuultuamme esimerkiksi uskon julistusta sellaisen henkilön julistamana, jonka elämästä myöhemmin paljastuu julistuksen ja/tai uskomme kanssa ristiriitaisia asioita, olemme valmiit leimaamaan vääräksi opetuksen kokonaisuudessaan. Viime kesänä luin uskon julistuksen kritiikkiä, jossa osoitettiin ajatuskulku ”usko näkee, usko puhuu Jumalan lupauksia, usko toimii ja usko seisoo Jumalan lupauksissa” vääräksi sen takia, että scientologit käyttävät saman tapaista ”uskon kehää” opetuksessaan. Samaan tapaan rukouspiiri (siis piiri, jossa rukoillaan yhdessä toisten puolesta piirissä istuen) on ”tuomittu” vääräksi, koska joissain okkultistisissa piireissä käytetään samaa ”piirimetodia”.

Epäreilua

Mielestäni tuomio on epälooginen ja epäreilu. Esimerkiksi Rasputinista kertovassa kirjassa kerrottiin, että Rasputin käytti orgiamaisissa okkultisissa menoissaan muun muassa ortodoksista pääsiäishymniä ”Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti”! TOIVOTTAVASTI kukaan ei tämän perusteella ala varomaan julistamasta Jeesuksen ylösnousemusta! Eihän sekään, että new agerilaiset käyttävät henki -sanaa (ainakaan TOIVOTTAVASTI) saa meitä hylkäämään Raamatun opetusta Pyhästä Hengestä.

Kirjoitan tämän oman kokemuksen perusteella, koska oman karismaattisen seikkailuni jäljiltä tein kaikinpuolisen ”syväsukelluksen”. Tämä syväsukellukseni koski kaikkea uskoon ja erityisesti karismaattisuuteen viittaavaan. Perinpohjin tutkin sen, mihin uskaltaa uskoa ja mitä uskaltaa uskoa.

Myös minun elämässäni oli vaihe, jolloin pelkäsin uskovani ”väärin” tai ”liikaa”, koska uskoa oli markkinoitu väärällä tavalla ja/tai uskon markkinoijat eivät eläneetkään markkinoimallaan tavalla.

Valkenihan se!

Viimein minulle se valkeni: Heidän väärä elämäntapansa ei kyllä ollut parasta mainosta asialle, mutta se ei tehnyt tyhjäksi hedelmän hyvää osaa. Opetuksessa oli hyvääkin. Yhteisössäkin oli hyvää. Ennen kaikkea: Kaikki usko ei ollut mätää.

Itse asiassa tuo (joidenkin mielestä kammosladi)opetus uskosta – ”usko näkee, usko puhuu Jumalan lupauksia, usko toimii ja usko seisoo Jumalan lupauksissa” – on se tapa, jolla otamme Kristuksen uskossa vastaan ja tapa, jolla meidän tätä uskon elämäämme pitäisi elää, tapa, joka on perusteltavissa Raamatun kokonaisuudella.

Se että joku käyttää ajatusta omiin tarkoitusperiinsä, ei tee tyhjäksi itse hyvää ajatusta.

Mätä kohta omenassa ei tee koko omenaa mädäksi.

1 Comment »

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: