Laajeneminen

Laajeneminen

Toinen epämukavuusalue on se, että nämä tulijat tuovat mukanaan uusia tuulia ja taitoja. Meille pitäisi olla ilo, että työtä tekemässä on useampi käsi- ja jalkapari ja että työmme monipuolistuu. Joskus se vain kokeilee totunnaisuuksiamme. Jos olemme fiksuja, kannattaisi antaa heille tilaa.

Artikkelin kirjoittaja veti asiat aika sinkeälle todetessaan, että samaan aikaan kuin väitämme tavoittavamme ihmisiä Jumalan valtakuntaan, blokkaamme heiltä pääsyn sinne!

Miten me sen sitten teemme – yksinkertaisesti torjumalla laajenemisen mahdollisuuden, joka on käsissämme silloin, kun emme roiku meidän ”syissämme”.

”Hengellinen” konsumerismi

Luin maanantaisena vapaapäivänäni rajun artikkelin, jossa etsittiin todennäköisintä syytä siihen, että seurakunta ei mene eteenpäin. Todennäköisemmäksi syyksi artikkelin kirjoittaja mainitsi ”hengellisen konsumerismin” 1), jossa ”kuluttaja” vaatii ” kaikki on minusta kiinni — kohtaa minun tarpeeni, ruoki minua – kuluttajaa”.

Toki, kyllä, tietenkin… paimenen tehtävä on ruokkia ja pitää huolta laumasta… tai ei oikeastaan pelkästään paimenen, vaan koko seurakunnan kokonaisuuden tarkoitus on toinen toisesta huolehtiminen – ja KASVU!

Pohtiessani aihetta minulle tuli mieleen yksi sana, joka kuvaisi erinomaisesti Jumalan valtakuntaa sellaisena kuin Kristus sitä julisti: Ekspansiivinen, laajeneva, jokin joka pyrkii laajenemaan sekä avoin.

Tämä koskee niin yksittäistä seurakuntaa kuin vaikkapa pienryhmää – tai kokonaista kirkkokuntaa.

Kristitty eikä kristillinen seurakunta ole vain itseään varten. Sen tehtävä on syvimmiltään lähetystehtävä: Mennä KAIKKEEN MAAILMAAN, kertoa evankeliumi, kastaa, opettaa. Sen tehtävä on kasvaa ja lisääntyä.

Kysymys ei ole siitä, olenko minä tai sinä, miten ulospäinsuuntautunut, valmis puhumaan Jumalasta ja Jeesuksesta ventovieraille, tms., vaan siitä, että seurakunta kokonaisuutena toteuttaa tätä tehtävää – jokainen lahjansa ja kutsumuksensa mukaan. Joskus sanomaa eteenpäin vievä lahja on hiljaisen käytännöllinen. Itse olen kiittänyt sitä näppärää ihmistä, joka viime vuonna pääsiäiskiertueellemme teki vanerista, rimoista ja styroksista Jeesuksen haudan, joka taittui kätevästi kokoon ja on helppo kantaa. Saman henkilön käsialaa on risti, joka myös taittuu kätevästi kokoon ja on helppo kantaa.

Armoitusten ja (armo)lahjojen kokonaisuuden ”idea” on Kristuksen ruumiin rakentaminen ja sen jäsenten kasvu. Kasvu sekä Kristuksen ruumiin sisällä että määrällinen kasvu, jossa uusia ihmisiä liittyy Kristuksen ruumiiseen ja/tai ne, jotka ovat väsähtäneet tai jääneet syrjään saavat uuden voiman ja/tai tulevat aktiivisiksi toimijoiksi.

Kristuksen ruumiissa pitäisi olla tämmöistä positiivista kuhinaa.

Toisenmoista kuhinaa

Sen sijaan järjestämme toisenmoista kuhinaa… Sitä tuo lukemani artikkeli erinomaisesti kuvasi.

… Osaamme me keittää omia soppiamme ja saada energian kulumaan vaikkapa keskinäisissä nahinoissa.

…ja osaamme vastustaa muutosta, silloin kun se vie meidät oloihimme tottuneet epämukavalle alueelle. Muutama esimerkki poimittuna artikkelista. Näille yhteistä on muutosvastus:

”Kyllä me halutaan tavoittaa ihmiset…
– …mutta me ei haluta…
– muuttaa musiikkia
– parkkeerata kauemmas 2)
– muuttaa tilaisuuksien aikaa
– muuttaa tapaa saarnata
– … mutta minä en halua hänen soittavan rumpuja…

Meidän syymme

Artikkelin kirjoittaja käski täyttämään omat ”syymme” listaan.

Listaa lukiessa tuli mieleen, ajattelemmeko tosissamme, että toisenmoinen musiikki tai tilaisuuksien ajan muuttaminen on sama kuin meille tärkeästä sanomasta luopuminen. Kysymys on sanoman kertomista toisenlaisin nuotein,toisena ajankohtana, ehkä toisenlaisin välinein ja yksinkertaisemmin – niin, että sanoma tavoittaa kohteensa ja kohde pääsee ratkaisemaan suhteensa sanomaan.3)

Toinen epämukavuusalue on se, että nämä tulijat tuovat mukanaan uusia tuulia ja taitoja. Meille pitäisi olla ilo, että työtä tekemässä on useampi käsi- ja jalkapari ja että työmme monipuolistuu. Joskus se vain kokeilee totunnaisuuksiamme. Jos olemme fiksuja, kannattaisi antaa heille tilaa.

Artikkelin kirjoittaja veti asiat aika sinkeälle todetessaan, että samaan aikaan kuin väitämme tavoittavamme ihmisiä Jumalan valtakuntaan, blokkaamme heiltä pääsyn sinne!

Miten me sen sitten teemme – yksinkertaisesti torjumalla laajenemisen mahdollisuuden, joka on käsissämme silloin, kun emme roiku meidän ”syissämme”.

Lähde: http://www.churchleaders.com/pastors/pastor-articles/166103-james-white-killing-your-church.html?p=2

1) konsumerismi tarkoittaa kansantaloustieteessä sitä, että markkinoiden tulee muotoutua kuluttajien halujen pohjalta ja jossa kulutus on keskiössä.

2) Parkkeerausesimerkki ei ole kaukaa haettu. Muistan takavuosina saaneeni seurakunnan tilaisuuteen saapuneille autoille varatun parkkeeraustilan täytyttyä, kovan ukaasin naiselta, että minun oli korvattava hänen pilalle menneet kenkänsä – hän joutui jättämään vesisateessa autonsa sadan metrin päähän tapahtumapaikasta.

3) Toinen äärilaita sitten tosiaan on sanoman loiventaminen sen vuoksi, että vastaamme ”kuluttajien” odotuksiin. Laajeneminen ei pitäisi tapahtua sanoman sisällön ja terän kustannuksella!

Vastaa