Moninaisuus

Moninaisuus

Paavalin avartavien sanojen äärellä minulle tulee mieleen väkisinkin Jumalan valtakunnan rikkaus ja monipuolisuus.

Jumala ei ole laillamme rajoittunut!

Katsokaa vaikka Jumalaa luomakunnassaan!

Taustana tämänpäiväiselle kirjoitukselle on eilinen kirjoitukseni Kapeikko sekä kirjoitukseni vuodelta 2011 Avartukaa tekin http://pauliinakuikka.wordpress.com/2011/01/11/avartukaa-tekin/

“Me puhumme teille avoimesti, korinttilaiset, sydämemme on avara, siinä on teille tilaa. Sen sijaan teidän sydämenne on ahdas. Antakaa vastalahja — puhun kuin lapsilleni — avartukaa tekin!” (2 Kor 6: 11-13)

πλατυνω [platunoo] tarkoittaa ´avaraa paikkaa´ sekä kuvaannollisesti ´avaraa sydäntä, joka ottaa vastaan, sulkee sisäänsä, toivottaa tervetulleeksi jonkun rakkaudella´. Paavali vetoaa itsensä ja kanssaan olleiden puolesta siihen, että hänen (heidän) sydämensä on avara Korinttin kristittyjä kohtaan.

Se sijaan Korinttin kristittyjen sydämissä oli havaittavissa ahtautta στενοχωρεω [stenokhoreoo] ´ahdas, kapea (vrt. kapeikko tai jokin, mikä puristaa tai kramppaa)´ tai kuvaannollisesti ´vakavasti (hengessä) ahdas´.

Kuva sydäninfarktista on varmasti osuva. Ahdas, kalkkeutunut suoni ei enää päästä verta läpi. Rinnasta puristaa. Suoni on vakavasti ahdas. Tila on kiusallisen kipeä – ja jopa hengenvaarallinen. Suoni tarvisee hoitoa: pallolaajennuksen tai ohitusleikkauksen, jotta ahtaus tulee hoidetuksi.

Korintti

Korinttin seurakunta tuotti päänvaivaa Paavalille. Seurakunta oli täynnä Jumalan antamia armolahjoja – ja samaan aikaan myös täynnä ongelmia, joihin Paavali joutui puuttumaan. Samaan aikaan seurakunta ilmensi hengellistä ahtautta. Se millä tavalla ahtaus ilmeni, sitä ei täsmällisesti kerrota. Joitain viitteitä Paavalin kirjeistä saadaan. Paavalia kritisoitiin muun muassa siitä, että hän ei ollut ”originaali apostoli”, vaan tullut kristityksi vasta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen. Paavalin arvovaltaa vähäteltiin tämän vuoksi. Paavali antaa viitteitä myös toisenmoisesta kritiikistä: Paavalin vaatimattomuus näyttää olleen toinen ruuansulatusta koetteleva asia. Paavalilta olisi näemmä odotettu suurenmoisempaa esiintymistä. Sen sijaan Paavali ”originaalina juutalaisena” avarasti hyväksyi veljikseen ja sisarikseen pakanat – vieläpä sellaiset, jotka eivät käyttäytyneet aina kristitylle sopivalla tavalla!

Epäloogista

Paavali käski korinttilaisia avartumaan. Korinttilaiset olivat oikeastaan aika epäloogisia tuossa ahtaudessaan. He tekivät täsmälleen sen, mitä Jeesus sanoi: Siivilöivät hyttysen, mutta nielaisivat kamelin.

Korinttilaiset tarttuivat Paavalin taustaan ja uskoontulon ajoitukseen. He tarttuivat Paavalin kutsumuksen oikeellisuuteen ja Paavalin tapaan julistaa. Samaan aikaan heidän parissaan oli asioita, joiden olisi pitänyt kiinnittää huomiota: Seurakunnassa näytettiin kilpailevan statuksesta ja arvovallasta. Seurakunnan tilaisuuksissa oli epäjärjestystä eikä siellä otettu tarpeeksi huomioon vähempivaraisia. Paavali joutui varoittamaan uskottomuudesta ja epäjumalanpalvonnasta. Jne.

Moninaisuus

Paavalin avartavien sanojen äärellä minulle tulee mieleen väkisinkin Jumalan valtakunnan rikkaus ja monipuolisuus.

Jumala ei ole laillamme rajoittunut!

Katsokaa vaikka Jumalaa luomakunnassaan! Hänellä on ollut runsaasti mielikuvitusta luodessaan luomakunta kaikkine yksityiskohtineen! Katsokaa Häntä Hänen seurakunnassaan! Hän on tarkoittanut myös seurakuntansa moninaiseksi seurakunnaksi! Seurakunnassa on erilaisia – toisistaan erovia (!) – lahjoja, armoituksia ja (palvelu)tehtäviä, ja Jumala toimii seurakunnassaa eri tavoin. Takana on yksi ja sama Herra ja yksi ja sama Henki. (Vrt. 1 Kor. 12: 4-6)

1 Kor 12: 13-14 korostaa, että Kristus on yksi ruumis, johon erilaisista taustoista tulevat Kristukseen uskovat on kastettu.

”Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät, kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä.” (1 Kor 12:14)

Paavali jatkaa kertomalla Korinttin kristityille, että on mieletöntä, jos jokin ruumiin osa sanoo toiselle, ettei tämä kuulu ruumiiseen tai että joku pitää toista vähempiarvoisena.

Erilaisuuden hyväksyminen ei koske pelkästään lahjojen erilaisuutta, vaan myös sitä, että olemme itse kukin eri vaiheessa (uskon)elämää: Toisaalla Paavali kertoo, että yhtä lailla heikko, sairas ja myös uskossaan heikko kuuluvat ruumiisen siinä kuin vahva ja terve ja uskossaan vahva. Vahvan ja terveen velvollisuus on auttaa heikkoa ja sairasta, uskossaan vahvan uskossaan heikkoa eteenpäin. Ei suinkaan sysätä tällaista henkilöä syrjään!

Vastaa