Valinta

Valinta

Tänään voin jälleen kerran todistaa Herran uskollisuudesta. Hän ei myöhästy eikä jätä pulaan.

Kamppailin viikkotolkulla pääsiäisaiheen ympärillä pohtien, miten kummassa oikein toteutan koululaisille pääsiäisvaelluksen yhden henkilön resurssein. Kerrontaahan sen pitäisi olla. Yhden hengen näytelmä ei taida oikein onnistua. Minkä näkökulman valitsisin?

En pidä siitä, että asiat tapahtuvat viime tingassa. Inhoan olla myöhässä.

Nyt langan päätä ei meinannut löytyä millään. Ensimmäinen esityskin piti olla – ei sen varhemmin kuin huomisaamuna.

Aamulla selasin kirjaa, josta löysin Pietarin näkökulman pääsiäisen tapahtumiin. Siitä muokkaamalla syntyi Pietarin pääsiäinen. 🙂 Vaikka kalasien ja pyöreän leivän etsiminen tuotti päänvaivaa, kaikki palaset on nyt koossa – riittävän ajoissa!

Herra on uskollinen, Hän ei myöhästy – eikä jätä pulaan.

Itse Pietarin tarina on suuri kertomus Herran kärsivällisyydestä ja uskollisuudesta.

Pietarin matkassa kuljemme tällä viikolla päivän matkan kerrallaan. Jaan jotain siitä, mitä Pietarin tarina minulle jutusteli.

Pietari näyttää olleen aikaansaava, helposti asioille syttyvä koleerikko. Hän oli heti valmis jättämään veneen ja verkot, kun Jeesus kutsui seuraansa.

Pietarissa Jeesus näki kallion, jolle rakentaa seurakunta.

Muokattavaakin Pietarissa oli. Jeesuksen piti käsitellä moniakin elämänalueita – myös äkkiä innostuvaa – ja melkein yhtä pian sammuvaa uskoa.

Pietari on jäänyt Raamatusta mieleen paitsi kalansaaliistaan, myös siitä, että hän pyysi Jeesusta todistamaan henkilöllisyytensä erikoisella tavalla: ”Jos se olet sinä, Herra, käske minun tulla vettä pitkin luoksesi.” Jeesus käski. Pietari käveli – siihen asti, kunnes alkoi pohtia vettä, aaltoja – ja tilanteen mahdottomuutta. Siitä alkoi vajoaminen.

Jeesus nuhteli tuossa asiayhteydessä Pietarin uskon ”vähyyttä”. Käytetty sana ολιγοπιστος [oligopisto] juontaa juurensa sanoista πιστις [pistis] ´usko´ ja ολιγος [oligos], joka viittaa sekä ´kooltaan/määrälätään pieneen´,´tasoltaan ohueen/kevyeen´ että ´kestoltaan lyhytkestoiseen´.

Erityisesti viime mainittu sopii hyvin Pietarin äkkiä syttyvän – ja yhtä äkkiä sammuvan – luonteen kanssa: Jeesus ei välttämättä moiti Pietarin uskon pienuutta (vaatii aika paljon, että joku kävelee veteen, vaikka Jeesus on siellä!), vaan joko ohueen – tai vielä todennäköisemmin lyhytkestoiseen – uskoon. ”Pietari, miksi sinun uskosi kesti niin lyhyen aikaa.”

Tekstistä käy selville hyvin myös se kuoppa, johon varmasti itse kukin vuorollamme putoamme: Alamme katsella olosuhteita – ja kukin tavallamme alamme pudota.

Joillekin tuo putoaminen alakulo. Toiselle luovuttaminen siitä, mistä on halunnut pitää kiinni.

Oikeastaan Pietari ei tehnyt mitään väärää siinä, että hän havainnoi ympäristöään. Ongelma oli siinä, että hän antoi olosuhteiden heilauttaa hänen luottamustaan Jeesukseen ja Hänen käskyynsä tulla.

Samaan tapaan voimme ajatella itse kukin niiden asioiden kanssa, joiden kanssa matkaa teemme, että toisaalta meitä kantavat Jumalan lupaukset Sanasta (ja ehkä jonkun kohdalla vielä jonkinlainen olosuhteiden tai rohkaisun puhe, joka on rohkaissut kulkemaan tiettyyn suuntaan), toisaalta haastavat elämän olosuhteet, vaikeudet ja vastoinkäymiset, myös ihmisten mielipiteet ja sanomiset.

Kysymys on: Kumpaa uskomme enemmän – Jeesuksen käskyä tulla/mennä vai aallokkoa ympärillämme.

Vastaa