Aukomisapua ongelmaryppääseen +  terävyyttä visioon + (ammattitason valokuvilla) keulaa markkinointiin - LUE LISÄÄ SINULLE TÄRKEÄN OTSIKON ALTA!

Pääsiäisen förskottia (Osa 1/2)

Tämä jae nimenomaan on omiaan johtamaan meidät pois ressukoittelusta tai voivottelusta meidän syntisyytemme suhteen. Hei, haloo, kristitty, Kristuksen omana syntiongelma(si) on ratkaistu. Sinun tai minun ei tarvitse enää tuijottaa syntisäkkimme suulta ja voivotella taakkamme painavuutta, säkkimme mustuutta. Synti(säkki)ongelma on ratkaistu ristinkuolemassa ja pääisäisaamun riemussa. Kristus on sovittanut sinun ja minun syntini.

Tekstini taitaa olla pääsiäisen förskottia.

Kärsimyspulmia ja kaksinaismoraalia

Luin vanhaa artikkeliani Miten suhtaudun kärsimykseen? Löydät kirjoituksen seuraavasta linkistä: http://pauliinakuikka.wordpress.com/2011/11/24/miten-suhtaudun-karsimykseen/

Kirjoituksessani pohdin sairautta ja kärsimystä sellaista opetusta vasten, joka opettaa, että sairaus ja kärsimys ovat synnin seurausta. Tällaista opetusta on myös suomalaisessa kentässämme.

Opetus tuo riittämiin ahdistusta sellaiselle ihmiselle, joka vilpittömästä yrityksestään elää kristittynä sairastaa tai kohtaa muita vastoinkäymisiä.

Olen nähnyt opetuksen johtavan myös epäaitouteen ja kaksinaismoraaliin ts. sairaudesta huolimatta ollaan olevinaan terveitä. Tämä voi olla suorastaan hengenvaarallista.

Tällaisella uskottelulla ei ole mitään tekemistä uskon kanssa. Usko kyllä uskoo vaikeuden ”yli” – mutta ei koskaan uskottele niiden ”ei-olemassaoloa”.

Tällaisen uskottelun ja sellaiseen rohkaisevan opetuksen näkeminen on aiheuttanut esimerkiksi itsessäni heiluriliikkeen täsmälleen toiseen äärilaitaan. Minusta tuli usko- ja menestysfoobikko, joka ampui yhdessä vaiheessa melkein kaikkea liikkuvaa.

Kuka onkaan pienin? – Pienuuskompleksi

Tästä sotkusta on seurannut laajempikin heiluriliike kuin pelkästään minun. Toisaalta tuo heiluriliike sopii meidän suomalaiseen mentaliteettiin, jossa mieluusti uskomme itsestämme jotain pientä – ja valitettavasti – sama koskee naapuriammekin: haluamme myös hänestä uskoa pientä. Minusta tuntuu, että liian usein meiltä puuttuu toisen rohkaisemisen ja eteen päin auttamisen kulttuuri. Emme itse tajua mennä eteen päin – emmekä mielellään muillekaan sellaista salli.

Tämä siirtyy myös uskonelämäämme. Katselemme myös uskoa ja luemme Raamattua pienuuden silmälasien läpi. Löydämme suomalaisesta Raamatusta paljonkin kohtia, jotka tuntuvat sopivan pienuuteemme. Olen ollut huomaavinani, että jopa kielemme tukee tätä pienuutta. Ajatellaanpa vaikka seuraavia kohtia:

”–mikä on ihminen!
Kuitenkin sinä häntä muistat.
Mikä on ihmislapsi!
Kuitenkin pidät hänestä huolen.” (Ps. 8:5)

Huomaatko, että jae on osa kokonaisuutta, jossa ihmetellään Jumalan suuria tekoja sekä luoma- että ihmiskunnassa?

Missään Raamatussa ei vähätellä luotua eikä lunastettua ihmistä.

Raamatussa on kyllä kertomuksia siitä, että väärällä tavalla suuri (itseään, omaa viisauttaan ja voimaansa, omia mielipiteitään, jne.) täynnä oleva ihminen viedään kohtaamaan se todellisuus, että omin teoin, omalla viisaudella tai voimalla ei enempää kelvata jumalan valtakuntaan kuin tehdä Hänen työtänsäkään. Tällaisia itse itsensä kohtaamaan vietyjä ovat olleet ainakin Pietari (Joh 21) ja Paavali (Apt. 9).

Haussa Mr/Miss Syntistä suurin?

Usein käytetty Raamatun jae on 1. Tim. 1: 15:

”– Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin.”

Tätä lainattaessa paino on usein jakeen lopussa – suuressa syntisessä.

πρωτος [protos], sana, joka esiintyy meidän aikanamme esimerkiksi prototyypissä. Sanalle ei itse asiassa tekisi ollenkaan kääntää sitä suurimman sijasta ´mallikappaleeksi´. Näin tämä johtaisi ajatuksemme pois ”suurimman syntisäkin” mielikuvasta ja johtaisi ajatuksemme siihen suuntaan, että Paavali oli yksi esimerkki syntisestä, jonka Kristus on pelastanut.

Olivathan Paavalin synnit raskaat – varmasti hänen itsensäkin mielestä. Aivan varmasti hän muisti ajan, jolloin hän vainosi kristittyjä. Tuollaisessa tilanteessa ei ole helppo uskoa anteeksiantoon enempää tekijän kuin tekojen kohteidenkaan. Kristuksen anteeksianto on kuitenkin ehdoton. Jokainen, joka on Kristuksessa, on uusi luomus. Entinen on kadonnut. Uusi on tullut tilalle. Näin Paavali julisti.

Ratkaistu ongelma

Tätä taustaa vasten kristitty ei ole enää syntisäkki, vaikka onkin monella tapaa hairahtuva ja lankeava. Kristittynä Kristuksen omana Hänessä asuu synnin, kuoleman ja sairauden Voittaja jo nyt.

Olen kertonutkin oman elämäni taisteluissa rohkaisseesta Roomalaiskirjeen kohdasta:

”Synti ei enää ole teidän herranne, sillä te ette ole lain vaan armon alaisia. (Room. 6:14)”

KR -38:sta minulle oli välittynyt enemmänkin kuva siitä, että sana oli vaatimus: ”Synnin ei pidä enää teitä vallitseman…”. Tässä todettiin Kristuksen omassa oleva todellisuus: ”Synti ei enää ole teidän herranne.”

Alkuteksti tosiaan tukee tätä: Synnillä ei ole enää ylivoimaa tai yliotetta, se ei hallitse meitä tai ole herramme – koska me olemme emme lain vaan armon alla (tai armosta, toinen käännösvaihtoehto).1)

Jae nimenomaan on omiaan johtamaan meidät pois ressukoittelusta tai voivottelusta meidän syntisyytemme suhteen. Hei, haloo, kristitty, Kristuksen omana syntiongelma(si) on ratkaistu. Sinun tai minun ei tarvitse enää tuijottaa syntisäkkimme suulta ja voivotella taakkamme painavuutta, säkkimme mustuutta. Synti(säkki)ongelma on ratkaistu ristinkuolemassa ja pääisäisaamun riemussa. Kristus on sovittanut sinun ja minun syntini.

Olen nähnyt tämän oman opillisenkin heiluriliikkeeni keskellä nähnyt sellaisen oudon piirteen, että herkästi samastetaan iloinen usko omavanhurskauteen ja/tai uskon varmuus pröystäilyyn Jumalan edessä.

Nämä eivät välttämättä ole samoja asioita, vaikka joskus voivat ollakin. Joku voi oikeasti pröystäillä kelpaavansa Jumalalle omilla teoillaan joko sanoin tai sitten ajatuskulun voi lukea rivien välistä. Iloinen usko ja uskon varmuus voi kuitenkin syntyä siitä aidosta löydöstä, että Kristus on minun syntieni sovittaja. Minun syntini ovat sovitetut. Olen vapaa Jumalan lapsi.

Nimenomaan tässä asiayhteydessä on Paavalin ”syntisistä suurin” lausuma:

”Minä kiitän Herraamme Kristusta Jeesusta, joka on antanut minulle voimaa. Kiitän häntä siitä, että hän katsoi minut luotettavaksi ja otti minut palvelukseensa, vaikka olin ollut herjaaja, vainooja ja väkivallantekijä. Hän armahti minut, koska epäuskoni tähden en tiennyt, mitä tein.

Meidän Herramme armo on ollut yltäkylläinen, samoin se usko ja rakkaus, jonka Kristus Jeesus saa aikaan.

Tämä sana on varma ja vastaanottamisen arvoinen: Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin. Mutta minut armahdettiin, jotta Kristus Jeesus juuri minussa osoittaisi, kuinka suuri hänen kärsivällisyytensä on. Näin olisin myös vastedes esimerkkinä niille, jotka uskovat häneen ja saavat ikuisen elämän.

Ikuiselle kuninkaalle, kuolemattomalle, näkymättömälle ja ainoalle Jumalalle kunnia ja kirkkaus aina ja ikuisesti! Aamen.” (1. Tim. 1: 12-17)

Menneet suuret synnit peilautuvat armon suuruudesta.

1) πρωτος [protos]

Have any Question or Comment?

Vastaa

4U SOMESSA

%d bloggaajaa tykkää tästä: