Havunkaristaja

Kovan tuulen jäljiltä männyt eivät näyttäneet olemoisinkaan samalta kuin artikkeliin liittämässäni kuvassa. Lumi oli tiessään. Kuivia – ja vähän eläviäkin – oksia oli lentänyt kymmeniä metrejä pitkin hankea.

Kotipuolessani vanha kansa tapasi sanoa:

Kolme havunkaristajaa ennen kuin lumi sulaa ja tulee oikeasti kevät.

Myös hengellisessä elämässä koemme näitä havunkaristajia. Ne ovat omiaan karsimaan kuivaa ja kuollutta elämästämme.

Noissa vaiheissa voimme tehdä vääriä tulkintojakin.

Voimme ajatella, että Jumala on epäreilu, kun Hän sallii tuommoista. Esimerkiksi omassa karismaattisessa koulussamme miehelläni ja minulla on ollut tuollainen vaihe. Oli karmivaa herätä huomaamaan, että joku käyttää uskoa, Raamattua ja Pyhän Hengen työtä ohjatakseen ihmisiä ja/tai vahingoittaakseen ”vastaanpotkijoita”. Erityisen vaikeaa tuollaisen kohtaaminen on niille, joille usko on markkinoitu ”sokerikuorrutuksella”: Kaikki uskoon liittyvä on ihanaa. Jumala antaa menestystä joka mutkassa. Tuohon uskoon ei sovi taistelut siinä muodossa kuin niitä kohtaamme – tai raadollisina ihmisinä saamme aikaan.

Periaatteessa nuo sokerikuorrutususkon markkinoijat ovat oikeassa:

  • Uskoon, jota Jumala haluaisi meille antaa, liittyvät sellaiset sanat kuin siunaus, elämä, eteenpäinmeno, terveys, menestyskin.
  • Uskossa, rohkeudessa ja luottamisessa ei ole mitään väärää.
  • Siinä, että uskomme Jumalan hyvään tahtoon elämässämme ja vetoamme Hänen lupauksiinsa, ei ole mitään väärää.

Ongelma on siinä, että elämme langenneina ihmisinä langenneessa maailmassa, jossa kaikki ei toimi aivan niin kuin Jumala on suunnitellut. Sokerikuorrutususkon markkinoijat kieltävät tämän todellisuuden – ja usein pakottavat myös seuraajansa tekemään niin. Pahimmillaan usko on heille vain yksi väylä yrittää saada asiat junailtua mieleisellään – ja heitä hyödyttävällä – tavalla.

Tämä johtaa heidän ja heidän seuraajiensa kohdalla erilaisiin ratkaisuihin:
1) Kieltäminen ja torjunta. Yksinkertaisesti kieltäydymme näkemästä todellisuutta.
2) Peittäminen ja näytteleminen. Peitämme elämän vaikeudet sokerikuorrutukseen. Ristiriita voi pakottaa näyttelemään menestyvää ja tervettä, vaikka asiat eivät niin olisikaan. Esimerkkinä julistaja, joka käytti muun muassa verenpaineeseen ja allergiaan lääkkeitä, vaikka julkisesti julisti, että sairaus on synnin seurausta.
3) Väärentäminen. Yksi ratkaisumalli on samantyyppinen kuin joskus koulumaailmassa kohtaa. Huonoon kokeeseen väärennetäänkin huoltajan nimi. Sokerikuorrutuspiireissä tämä tapahtuu yleensä niin, että ”arvosana” väärennetään. Olen nähnyt matkan varrella suurenneltuja tai keksittyjä ”ihmeitä”, joilla pönkitetään omaa julistusta – ja vääriä todistuksia/todistajia (jotka on jollain kumman ilveellä saatu mukaan!!!) omien toilausten peittelemiseen/oman aseman pönkittämiseen.

Näissä tilanteissa ei ole kysymys uskosta, vaan väärinymmärretystä ja vääristyneestä uskosta ja  uskon väärinkäytöstä.

Meidän karu herätyksemme sai aluksi kovastikin kysymään sitä, missä Jumala on ollut kaiken tuon keskellä.

Nyt näen asian niin, että raju herätys todellisuuteen oli kuin yksi havunkaristaja, joka tipautti elämästä jotain, mikä oli uuden kasvun tiellä.

Jumala on ollut kanssamme, mutta

  • Hän ei ole ollut tuossa uskon, Raamatun ja karismaattisuuden käytössä. Siinä ihmiset toimivat ihan omineen.
  • Hän ei myöskään ole ollut meidän yllemme lataistuissa kirouksissa, tuhon rukouksissa/profetioissa.
  • Hän ei myöskään ole ollut meistä puhutuissa asioita vääristelevissä lausunnoissa – eikä tuomioissa, joissa meistä tehtiin ”uskosta osattomia” tai ”saatanan kätyreitä”.

On ollut

  • hirvittävää nähdä, mitä on tehty uskon nimissä ja varjolla.
  • hirvittävää huomata oma sokeus ja oma osuus kaiken keskellä.
  • hirvittävää olla tuulten ravisteltavana.

Kokemus on ollut raju – ja samaan aikaan puhdistava. Välillä on ollut kysymys:

  • Mitä jää jäljelle – vai jääkö mitään?
  • Mitä on usko oikein on?
  • Mihin tai kehen pystyy luottamaan?
  • Onko olemassakaan sellaista yhteisöä, joka ei olisi jossain määrin ”outo”?

Lopputulos on kuitenkin kuin havunkaristajien jälkeen. Ylimääräinen on lähtenyt (ainakin suurimmalta osin). On uuden kasvun aika ja tila. Ravistelun taustalla on loppu pelissä Jumalan hyvyys. Hän haluaa vapauttaa vääristä taakoista ja meille kuulumattomista ikeistä – myös oksista jotka eivät kanna hedelmää.

Loppuun Jesajan kirjan lupaus myrskyn raastamille:

”Sinä onneton, myrskyn piiskaama,
sinä jota kukaan ei lohduta!
Malakiitilla minä peitän sinun seinäsi,
minä lasken sinun perustuksesi safiireista,
rubiineilla minä päällystän sinun muuriesi harjat, sinun porttisi minä rakennan vuorikristallista ja jalokivistä koko sinun ympärysmuurisi.
Herra itse on opettava sinun poikiasi,
runsas on lastesi onni ja rauha.
Kun oikeus on sinun perustuksesi, sinä kestät.
Olet kaukana sorrosta, sen uhka ei enää sinuun yllä,
olet vapautunut pelosta, ei se enää sinuun pysty.
Jos joku hyökkää kimppuusi, minä en häntä auta. Joka hyökkää kimppuusi, se sortuu jalkojesi juureen.
Minä olen luonut sepän
lietsomaan hiilten hehkua
ja takomaan asetta käyttäjän käteen,
olen myös luonut tuhoojan tuhoamaan,
ja niin jokainen ase, joka taotaan sinua vastaan, on tehoton. Jokaisen kielen, joka käy sinua syyttämään, sinä osoitat valehtelijaksi. Tämä on Herran palvelijoiden perintöosa. Minä annan heille siihen oikeuden, sanoo Herra.” (Jes. 54: 11-17)

Jumala ei jätä meitä myrskyn armoille – eikä myrskyn raastamiksi. Hän haluaa meidän hyväämme – ja antaa meille hyvää. Ylimääräisen karsiminen antaa tilan hyvän kasvaa.

1 Comment

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s