Oletko tosiaan ajan tasalla, Jeesus?

Oletko tosiaan ajan tasalla, Jeesus?

Huomaathan, että Filippuksen ehdottama rahasumma, jolla lähdettäisiin leipäostoksille ei ollut ihan pieni: 200 denaria, noin 8,5 kuukauden palkka – mutta sellaisenaankin riittämätön noin 12 000-20 000 ruokkimiseen. Andreaan ehdotus oli toinen ääripää. Pojan jäljellä olevat eväät, joista tosiaankaan ei ollut mihinkään – paitsi Jeesuksen siunaavissa käsissä!

Tässä muistutus itse kullekin: Silloin kun on vain tyhjät kädet, epäonnistunut business, toivoton tilanne – ja olo, onko Jeeus oikeasti ajan tasalla – on juuri se tilanne, jossa Jeesus ilmestyy: Täyttää aitat, saa kukoistamaan sen, mikä kaiken järjen mukaan piti olla mennyttä.

Viisi leipää ja kaksi kalaa -teksti avautui uudesta näkökulmasta. Minulle nousi ajatus, että opetuslapsilla oli käsitys siitä, että Jeesus ei oikein olisi ollut ajan tasalla ”nälkäongelman” kanssa. Miten monta kertaa sinulla tai minulla on tullut tunne, että Jeesus ei olisi ajan tasalla?

Kerroin edellisessä kirjoituksessa myös lehmäongelmasta. Olen tarinan kertonut useissa yhteyksissä. Nyt tarina nousi mieleeni liittyen leipä/kalaihmeeseen – ja mieleeni johtui tarinan yksityiskohta, johon en aiemmin ollut kiinnittänyt huomiota.

Kamppailin tuossa vaiheessa omituisen ongelman kanssa. Lehmäni eivät tulleet tiineiksi millään. Ajattelin, että tankkiin ei riitä maitoa – ja kohta ei myöskään leipää pöytään. Elettiin syksyä 1996. Tuossa tilanteessa ajattelin, että onko Jumala oikeasti kiinnostunut minun lehmistäni. Eräänä aamuna minulta meinasi mennä aamukahvit väärään kurkkuun, kun luin Raamattua; huomasin lukevani seuraavaa tekstiä:

Vilja-aittamme ovat täpötäynnä,
meillä on kaikkea yllin kyllin.
— lehmämme ovat lihavia ja tiineitä. (Ps. 144: 13,14)

Ohhoh, kyllä Jumala taitaa sittenkin olla kiinnostunut – minun lehmistäni! Tuon jälkeen tapahtui jotain merkillistä: Seminologi ravasi navetassani entiseen tahtiin – sillä erolla entiseen, että vasikoitakin alettiin odotella.

Keväällä 1997 koin kaksi hurjaa takaiskua. Minulta menehtyi kaksi hyvää lypsikkiä – Ilo ja Hyöty – tavoilla, joita en aiemmin ollut kohdannut. Toiseen näistä tapahtumista liittyi edellisessä kirjoituksessa mainitsemani voitonriemuinen ”todistus” siitä, että potkurilehmää lypsämisessä auttanut henkilö olisi saanut ”kirouksellaan” lehmän potkaisemaan tyhjää. Kuten laskeskelin seurannaisvaikutuksineen lehmien menetys on euromääräisestikin iso juttu.

Siitä huolimatta kolmea kuukautta myöhemmin tapahtui jotain merkillistä. Lomittaja tuli navetalta kauhistuneen näköisenä: ”Meillä ongelma.” Maitohuoneessa minua odotti uskomaton näky. Maitoa tihkui kannen välistä. Tankki oli piripintaan saakka täysi. Tämän lisäksi pellosta tuli kyseisenä kesänä huippusato.

Nämä muistot muistuttavat minua kahdesta asiasta:

1) Vaikka eräs henkilö rehvastelikin potkurilehmän ”kiroamisella”, tuo ei ollut nk. viimeinen sana. Viimeinen sana oli ylivuotava tilasäiliö ja töpötäyso rehutorni.

2) Näyttää siltä, että kun leipä/kalaihme tapahtuu meidän elämässämme, se noudattaa samantyyppistä ”kaavaa” kuin, mikä on kirjattu Johanneksen 6. lukuun:
– Ensin voimme tarjota Jeesukselle hyvää inhimillistä ratkaisua – ja huomata samaan aikaan, että emme pysty ratkaisemaan kyseistä ongelmaa. Huomaathan, että Filippuksen ehdottama rahasumma, jolla lähdettäisiin leipäostoksille ei ollut ihan pieni: Se oli 200 päivän eli noin 8,5 kuukauden palkka – mutta sellaisenaankin riittämätön noin 12 000-20 000 ruokkimiseen. Andreaan ehdotus oli toinen ääripää. Pojan jäljellä olevat eväät, joista tosiaankaan ei ollut mihinkään – paitsi Jeesuksen siunaavissa käsissä!

Tässä muistutus itse kullekin: Silloin kun on vain tyhjät kädet, epäonnistunut business, toivoton tilanne – ja olo, onko Jeeus oikeasti ajan tasalla – on juuri se tilanne, jossa Jeesus ilmestyy: Täyttää aitat, saa kukoistamaan sen, mikä kaiken järjen mukaan piti olla mennyttä.

2 kommenttia

  1. Oi kiitos, ihana todistus Jumalan teoista ! Tämä rohkaisi tilanteessani, kun epäuskoisia ajatuksia oli enemmän kuin uskovia ! Herra tietää ja vastaa, vaikka tulisikin takaiskuja !

    1. Kiitos, Pirjo, kommentista. Hienoa, että sait rohkaisua.

      Tänä viikonloppuna juttelin erään ”pitkän linjan” uskovan kanssa. Jutustelussamme tuli esiin se, että kannattaa uskaltaa oman elämänsä kanssa Sanan lupausten varaan – ja jatkaa rukousta asioiden oikenemista niin kauan kuin a) niihin tulee vastaus tavalla (täsmälleen rukoustemme mukaisesti) tai toisella (tai – joskus enemmän/syvemmin kuin tajusimme pyytää…) tai b) Herra sanoo, että tilanne on ”pysyvä” – ja Hänen armonsa kantaa siinä.(vrt. Paavalin pistin)

      Toinen, mitä juttelin mieheni kanssa pitkällä ajomatkalla: Herra on sama – eilen, tänään ja iankaikkisesti. Tämä merkitsee sitä, että Herra on sama, muuttumaton, Hän, joka Hän on aina ollut. Siten olet (olemme) Hänen vakaissa käsissään asioiden kanssa.

      Siunausta Sinulle. Muistan Sinua rukouksin – että asiat, joiden kanssa olet kamppaillut, oikeavat Herran hyvällä tavalla.

Vastaa