Puututtava on!

Ajattelemisen aihetta antoi eilen Face Bookin suosittelema sivusto, Nettiturvakoti

http://www.facebook.com/pages/Nettiturvakoti/176859542400507

Nettiturvakoti on yksi tapa tarjota matalan kynnyksen apua erityisesti perheväkivaltaan. Sivustolta välittyy KAIKKEIN TÄRKEIN VIESTI: Älä jää yksin asiasi kanssa, älä jätä perheväkivaltaa salaisuudeksi, vaan hae apua!

Väkivalta missään – ei henkisessä, hengellisessä eikä fyysisessä mielessä – ei ole perusteltavissa, ei edes/etenkään hengellisesti/opillisesti. Kaikkein vähiten sitä saisi löytyä hengelliseksi itseään tituleeraavan yhteisön suojista. Se, että me uskovat olemme vajavaisia, on huono selitys.

Ongelma on usein siinä, että tekijä pyrkii ”normalisoimaan” käytöksensä ts. luomaan illuusion siitä, että asioiden kuuluukin olla niin kuin ne nyt ovat. Hän etsii oikeutuksen teoilleen menneisyydestään (syyttää vaikkapa ankeaa lapsuuttaan), nykyisyydestään (väittää, että puoliso tai työ saa hänet ”hulluksi”) ja/tai kristillisestä opista (perheen pää -opetus tms.) Saapa ympärillään olevat uskomaan tähän oikeutukseen ja jopa puolustamaan tekijää. Olen joskus verrannut kipeää perhettä tai yhteisöä kipeään haavaan. Mielestäni kuva sopii erittäin hyvin kuvaamaan tilannetta, jossa jopa henkilö, johon väkivalta kohdistuu puolustaa tilannetta!

Viime viikolla Iltalehdessä ollut alistajan tunnistuslista on ainakin minun kokemuksen mukaan erittäin osuva:

1. Ylivalta

Muita alistavat ihmiset haluavat tuntea koko ajan olevansa vastuussa suhteesta. Tällaiset miehet tekevät päätökset sinun ja perheesi puolesta konsultoimatta ikinä sinua. Sinun odotetaan hyväksyvän käskyt ja päätökset epäröimättä. Alistaja saattaa kohdella sinua kuin olisit palvelija, lapsi tai kokonaan hänen omaisuuttaan.

2. Nöyryyttäminen

Alistaja tekee mitä tahansa, jotta hän saa sinut tuntemaan itsesi mitättömäksi ja nöyryytetyksi. On todennäköisempää miehelle, ettet pakene suhteesta, kun tunnet itsesi arvottomaksi ja uskot, ettei kukaan muukaan halua olla kanssasi. Nöyryyttäjän perusarsenaaliin kuuluvat loukkaukset, nimittely ja julkinen vähättely.

3. Eristäminen

Jotta mies saisi lisättyä riippuvuuttasi häneen, hän yrittää pitää sinut mahdollisimman kaukana muusta maailmasta ja omasta elämästäsi. Hän ei halua, että tapaat ystäviäsi ja perhettäsi, ja ääritapauksissa mies saattaa estää sinua jopa menemästä töihin.

4. Pelottelu

Tämä on suoran uhkailun esivaihe. Jos et tee kuten alistaja haluaa, hän yrittää pelotella sinua. Tähän taktiikkaan kuuluvat uhkaavat elkeet, kuten tavaroiden rikkominen, muuten yhteisen omaisuuden tuhoaminen tai jopa erilaisten aseiden esittely silmiesi edessä.

5. Suora uhkailu

Mikäli pieni pelottelu ei auta, alistaja todennäköisesti aloittaa varsinaisen uhkailun. Mies uhkailee, koska hän ei halua sinun lähtevän huonosta suhteesta. Uhkailu voi kärjistyä äärimmillään tappouhkauksiin tai muiden perheenjäsenten (tai eläinten) vahingoittamiseen. Moni alistaja vetää myös sosiaaliviranomaiset mukaan keskusteluun, mikäli puhut lähtemisestä, ja tilanteessa mukana on yhteisiä lapsia.

6. Kaiken kiistäminen

Alistava kumppanisi yrittää vähätellä käytöstään, tai kokonaan kieltää, että hän on tehnyt mitään väärää. Syntipukiksi alistaja maalailee ketäpä muuta kuin sinua.

Nämä henkilöt ovat herra (joskus myös rouva) Täystuhoja, ja osaavat jättää ”uhrinsa” melkoisen huonoon happeen.

Tämä ei – onneksi – ole tarinan loppu. Tämmöisen Täystuhotornadonkin jäljiltä on mahdollisuus toipua ja mennä eteenpäin.

Tuossa Nettiturvakodissa yksi kanava. Myös seurakuntien diakoniatyöntekijät ovat ammatti-ihmisiä tässä. Ja voimme sinä/minäkin kuunnella ja auttaa eteenpäin. Mutta muistetaan yksi tärkeä asia: (Perhe)väkivallan äärellä meidän on unohdettava kaikenmoinen hurskastelu ja tekopyhyys. Pyhistä pyhimmältäkin näyttävä henkilö voi olla oikea peijooni kulisseissa (usko voi itse asiassa olla tekijälle vallan ja alistamisen väline!). Erityisesti (herätys)kristillisissä piireissä asian puheeksiottaminen on kova paikka. Usein myös uhri suojelee asiaa viimeiseen saakka. Kumma kyllä – sillä useimmiten uhri ei asiaintilaan ole millään muotoa syyllinen. Kun/jos joku henkilö, jonka tunnet, antaa pienenkin signaalin siitä, että asiat eivät ole kunnossa, tarraa tuohon täkyyn – ja auta avun lähteille. (Perhe)väkivalta on kaikkea muuta kuin viisastelun tai hurskastelun paikka. Se on erityisesti sen kohteeksi joutuneelle äärimmäisen tuskallinen ja rankka kokemus, joka ei silottelemalla häviä minnekään.

Eilen (luterilaisissa) kirkoissa luettu teksti haastaa hyvällä tavalla olemaan näissä asioissa oikeuden, totuuden ja vapauden puolella:

”Älkää antako kenenkään pettää itseänne tyhjillä puheilla, sillä niiden vuoksi Jumalan viha kohtaa kaikkia tottelemattomia. Älkää siis olko sellaisten kanssa missään tekemisissä. Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina! Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä. Pyrkikää saamaan selville, mikä on Herran mielen mukaista. Älkää osallistuko pimeyden töihin: ne eivät kanna hedelmää. Tuokaa ne päivänvaloon.”

Osallistuminen voi olla myös sitä, että ummistamme silmämme siltä, että joku tietämämme henkilö voi huonosti.

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: