Toimittajan (läsnäolon) parantava voima

Toimittajan (läsnäolon) parantava voima

Provokatiivinen otsikko juontaa juurensa huomioihini tilanteista, joissa media on tarttunut johonkin ilmiöön. Usein tuo ilmiö näyttää paranemisen merkkejä pian sen jälkeen, kun ilmiöstä on tullut julkinen. Ainakin sitä yritetään selitellä parhain päin.

Mielestäni noissa tilanteissa kannattaisi pitää linja. Nimittäin ihmisten mielistä asiat voivat unohtua ja niitä voi puhumalla paikkailla, mutta painettu (tai internettiin laitettu) sana ei helposti katoa.

Muistan aikanaan kun taannoisen uskonyhteisöni käytänteet nostettiin esille, samaa selittämistaktiikkaa siinäkin yritettiin. Mitään tuommoista ei ole tapahtunut. ”Ei, ei me olla väitetty, että uskovissa ihmisissä on demoneita… me vain tarkoitettiin sitä, että maailma yleisesti on pahan vallassa…” mutta entäpä jos omalla suulla on tullut puhuttua julkisessa tilanteessa, että suru ja viha ovat henkivaltoja tai että työttömyys ja sairaus ovat synnin seurausta ja tuosta tilanteesta on vielä ääni-/kuvatallenne? Tai sitten vähätellään omaa roolia tapahtuneessa…: ”Mie olen ollut vain juoksupoika” – Lausunto, joka on vastoin esimerkiksi yhteisön julkisuuskuvaa, jossa ”juoksupoikana” esittäytyvä onkin ”päätekijä”.

Tiistaina todistimme mediaa (tai ainakin otsikointia) seuranneet yhtä ”ihmeparanemista”. Ensin julistaja julisti sadoista pahojen henkien vaivaamista – ja toimittajien läsnäolossa määrä väheni äkisti muutamiin. On se vain ihme vaikutus – Iltalehdellä!

Satiiri sikseen! Nimittäin tuollainen häilyvyys voi olla kohtalokasta paitsi lausuinnoissaan häilyvälle julistajalle (olemme molemmissa edellä mainituissa esimerkeissä nähneet, että kokouspaikkojen ovet alkavat sulkeutua sitä myöten, kun ylilyöntejä tapahtuu ja sitä myöten kuin niiden ”(pois)selittäminen” saa valtaa) – myös niille, joille julistetaan.

Yhdyn 100-%:sti Kallion kirkkoherran Teemu Laajasalon sanoihin:

”Uskon pitää olla ihmistä vapauttava eikä ahdistava voima.”

Siinä demoniopetuksessa, johon olen törmännyt, viitataan Raamattuun. Raamatusta en kuitenkaan löydä mitään ”örkkipelon” lietsomista. Jeesuksen suhtautuminen parantumiseen/parantamiseen – ja myös vapautumiseen/vapauttamiseen – oli hyvin suorasukainen – ja ennen muuta turvallinen.

Koskaan Jeesus ei syyllistänyt ihmistä tämän sairaudesta. Sellaiseksi emme millään voi tulkita anteeksiannon ja uuden elämän/mahdollisuuden julistusta, jotka monesti liittyivät Jeesuksen parantamistoimintaan.

Lääkkeiden tai lääkäreiden ”demonisoiminen” on yksi erikoisuus, jota esiintyy silloin tällöin toisinaan karismaattisuuden liepeillä. Lääkkeitä ja lääkäreihin turvautumista pidetään epäuskona – tai niin kuin Iltalehden uutisoima julistajan sammakko meni ”lääkkeet ovat väylä demoneille”. Moisessa yleistämisessä pitää olla äärimmäisen varovainen. Antibiootti tai rokote ei kanna mukanaan demoneita. Kun meille on annettu mahdollisuus saada apua vaivoihimme (joita jokainen joskus saa) nykyaikaisesta lääketieteestä, olemme hölmöjä, jos emme ota apua vastaan. Samaan tapaan olemme hölmöjä, jos laiminlyömme terveellisen ravinnon ja liikunnan sillä verukkeella (!), että Jumala on sairauksiemme parantaja. Kyllä Hän on – mutta meidän pitää tehdä omakin osamme – pitää itsestämme huolta, ettemme esimerkiksi huonon ravitsemuksen takia tule kipeiksi.

Parantumisesta puheen ollen: Itselläni on tuore esimerkki siitä, että meillä on elävä Parantaja! Viimeisen vuoden aikana minulta on kaksi kertaa otettu EKG. Molemmilla kerroilla ”sydänfilmissä” on jotain ennenkuulumattoman outoa: Välikammiolisälyönnit, jotka ovat näkyneet EKG:ssa vuodesta -89 vuoteen 2008 omituisena sahalaitana, ovat poissa!

Tuosta voisi äärimmäisen tulkinnan mukaan vetää ainakin kaksi johtopäätöstä: 1) Minulla on täytynyt olla jokin ”synti” vuosina -89-2008 (-2012), kun nuo lisälyönnit vaivasivat niin, että sain suosituksen, että minun ei pitäisi hakeutua 3-vuorotyöhön (ja/tai söin Propralia yövuorojaksoina). 2) Olen ollut epäuskoinen, kun turvauduin lääkäriin flunssavaivoineni, joiden yhteydessä EKG otettiin.

Nähtävästi Ylempi Lääkäri on parantanut rytmihäiriöt – ja flunssavaivoihin sain antibioottia. Elämä jatkuu ”säännöllisellä sydämellä”!

Minusta on äärimmäisen hölmöä lähteä etsimään syitä ja kaivella juurimultia, miksi jokin ongelma on elämässämme tai – niin kuin joskus tapahtuu – syyttää ”parantumattoman” epäuskoa parantumisen puutteesta. Epäilenpä, että jokainen joka tulee rukousjonoon tai menee parantamista ”markkinoivan” pastorin tai evankelistan puheille, menee pyytämään rukousta vaivaansa jos ei nyt vuoria siirtävän uskon niin ainakin sinapinsiemenen kokoisen uskon kanssa. Me emme voi emmekä saa alkaa tällaista ihmistä syyttämään! Esimerkiksi Saulus Tarsolainen kääntyi kristityksi suoraan kristinuskon vainoojasta! Jumala ei ole rajoittunut! – Tai sitten niin kuin itselleni aikanaan kävin, kun pyysin esirukousta silloisen uskonyhteisöni ”profeetalta” itselläni todetun kasvaimen vuoksi. ”Profeetta” totesi, että ”kun kaikki on ohi”, otan Jumalan vakavasti… ts. hän väitti, että olen leikkinyt Jumalan kanssa!!! Itsetutkiskelun paikka minulle. Kyselin, mitä kummaa minun olisi tehtävä toisin tai vakavammin… Jälkikäteen osasin jättää kommentin sikseen ”profeetan sammakkona” – mutta periaattessa olisin voinut syyllistää itseni aika rankasti moisesta!

Oman itsen penkomisen sijaan luotan Häneen ja uskon, että Hän kertoo, jos elämässäni on jotain vinossa niin, että osaan tuon vinouman korjata… ja toisaalta myös siihen, että Hän käyttää eri keinoja ja väyliä parantumiseen, eheytymiseen ja vapautumiseen…joskus Hän näyttää parantavan, vaikka en itse sitä tiedä tuolloisena hetkenä… se vain näkyy eittämättömästi jopa mitattavalla menetelmällä… tai joskus tilanteissa, joissa en älyä parantumista pyytää…

Esimerkiksi syksyllä 2002 menin syksyiseen seminaariin hirvittävän kipeän nilkan ja polven kanssa. Seminaaripuhuja (joka ei tiennyt mitään vaivastani) sai sanan, jonka mukaan olin stressaantunut ja reagoin stressiin niveltulehduksella. Puhuja sanoi, että olisin terve vaivastani. Työkavereiden ihmeeksi seuraavana aamun kävelin täysin normaalisti.

Yhdessäkään tilanteessa Hän ei ole syyllistänyt… tai vaatinut jotain enemmän tai paremmin…Hän on yksinkertaisesti vain koskettanut ja parantanut – eikä siinä ole tarvittu edes selittelyjä…

p.s. Löysin arkistojeni kätköistä kirjoitukseni, jossa otin kantaa tähän demonien karkottamiseen… http://pauliinakuikka.wordpress.com/2011/07/21/koyhina-%E2%80%93-mutta-monia-rikkaiksi-tekevina-mitaan-omistamatta-%E2%80%93-mutta-omistaen-kaiken/

Vastaa