Toisenlainen odotusarvo

Lapsuuden koti on paljon elämäämme muokkaava asia. Samoin kristitylle on se hengellinen lapsuudenkoti, jossa hän ottaa uskonsa ensimmäisiä askelia ja varttuu.

Seuraavat ajatukset ovat perustavanlaatuisia silloin, kun alamme rukoilla omasta tai toisten puolesta.

Osa kovia kokeneista lapsista ja nuorista sisäistää elämän epäreiluuden ja kaltoinkohtelun itseensä. Se, että joku tekee hänen ympärilläänn väärin (tai tekee hänelle väärin), onkin lapsen/nuoren mielikuvissa hänen oma vika. Osaksi elämää tulee ajatus, että ei ansaitse parempaa kuin myrskyt, tragediat ja epäonnistuminen. Usein näin on eriasteista tai -muotoista väkivaltaa kohdanneilla lapsilla ja nuorilla. Toki väkivalta voi murtaa myös aikuisen henkisen selkärangan, mutta lapsilla ja nuorilla tämä on vieläkin todennäköisempää.

Hengelliseen kenttään siirrettynä sama voi toteutua seurakuntayhteisössä tapahtuvassa vallan väärinkäytössä.

Myrskyistä, tragedioista ja epäonnistumisista tulee ”normaalia” elämää. En osaa elämältä enempää toivoa.

Joskus olemme aika taitavia hengellistämäänkin nämä kuviot – ja taipumaan väärässä paikassa. Tueksi voimme hengellisissä piireissä ottaa jakeita Raamatusta, kuten klassisen kohdan ”auktoriteetin alle alistumisesta” tai hengellisyyteen viittaavan opetuksen ”kärsi, niin kirkkaamman kruunun saat”. Molemmat ovat paikallaan asiayhteydessään. Kumpikin opetus on nyrjähtänyt sijoiltaan, jos niillä aletaan perustella alistamista tai kärsimystä, joka voitaisiin välttää.

Opetuksen epäloogisuuden haluan osoittaa esimerkillä. Jos ”voideltu pastori” tai ”profeetta” tai kunnioitettu julistaja käskisi sinun kävellä 10 km kivi kengässä, tekisitkö niin vai sanoisitko suoraan, että nyt jokin julistuksessa tai profetiassa on raiteiltaan? Voittaisiko terve järki vai uskoisitko mieluummin ”voideltuna” puhuttua sanaa tai profetiaa tai Sanalla perusteltua opetusta? Entä, jos asia perusteltaisiin vielä niin, että sinulla on Taivaassa kirkkaampi kruunu, kun vain teet tuon?

Toivon, että jokainen lukijani vastaisi, että hän kyseenalaistasi opetuksen tai profetian sillä perusteella, että Jumala/Pyhä Henki ei vie ihmistä mihinkään järjettömään tai hölmöön. Näkemäni perusteella voin kuitenkin sanoa, että liian usein toimin juuri noin sokeasti, kun profetian/opetuksen etuliitteeksi laitetaan Pyhä Henki, Herra tai Pyhä.

Olemme liian usein valmiit kävelemään kivi kengässä tai kärsimään mielettömyyttä markkinoidun kruunun eteen. On aivan eri asia, kun Jumala lupaa kuin kun ihminen lupaa (omiaan). Jotkut markkinoinnin mestarit osaavat jopa tragediat, myrskyt, tms. paketoida pyhään muotoon saadakseen oikeutuksen hengelliseen kaapuun puetulle kyykyttämiselle. Toinen äärilaita on tietysti ihmisten syyllistäminen siitä, että heillä menee huonosti. Rukoiltavan uskon puutetta on helppo syyttää rukousvastauksien puuttumisesta!

Usein olen nähnyt näiden kahden liittyvän yhteen: Ts. lapsi tai nuori, joka on kohdannut väkivaltaa tai vallan väärinkäyttöä jossakin muodossa kokee kodikseen yhteisön ja/tai ihmissuhteen, jossa tehdään samoin. Ahtaus, valta tai tragedia tuntuu tutun turvalliselta. Valintaan voi vaikuttaa myös odotusarvo: Jos en osaa/jaksa elämältä kummempia odottaa, tyydyn elämässäni odotusarvoni mukaiseen elämään.

Jumalan odotusarvo on kuin terveen/normaalin isä/äidin odotusarvo lapselleen se, että lapsella olisi kaikki hyvin!

Aina omat kotimme, vanhempamme tai hengelliset kotimme eivät ole tätä odotusarvoa osanneet meille välittää. Jumala haluaa myös tälla alueella luoda meidät uusiksi. Hän haluaa vakuuttaa hyvää tahtoaan ja hyviä ajatuksiaan meitä kohtaan. Myös sitä, että Hän on tukemme, turvamme ja Puolustajamme silloin, kun elämä mättää, tragediat uhkaavat vyöryä ylitsemme ja jokin asia/ihminen/olosuhde uhkaa jyrätä ylitsemme.

Kun tämän tajuamme, alamme paitsi ratkaisuissamme myös rukouksissamme turvata hyvään odotusarvoon emmekä suostu alistumaan pahuudelle, vääryydelle tai hyväksikäytölle, vaan edellytämme elämässämme ja rukouksissamme muutosta!

2 Replies to “Toisenlainen odotusarvo”

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: