Muistiinpalautusta

Muistiinpalautusta

Viime viikolla siivotessani palautui mieleeni yksi elämäni hulluimmista kuukausista.

Liki pitäen kaksi vuotta sitten sain puhelun eräältä henkilöltä, joka oli pienen hetken kuulunut samaan yhteisöön kuin minä. Tuo pieni hetki oli rikastuttanut ja monimutkaistanut tuon soittajan elämää hurjasti. Hän oli saanut oppikurssin siitä, että aivan kaikkia profetioita ei pidä uskoa. Elämä oli monimutkaistunut melko lailla ennen kuin hän oli tuon läksyn oppinut.

Minulle tuli tuossa hetkessä mitta täyteen. Suostuin antamaan omalla nimelläni ja kasvoillani haastattelun Iltalehdelle, jonne tuo tarina meni uutisvinkkinä.

Koko tapahtumaketjun minulle palautti mieleen Iltalehden juttu, jonka siivotessani löysin arkistoni kätköistä.

Paljon on muuttunut tuon hetken jälkeen.

Jokaiselle vastaavantyyppistä kokeneelle tiiviistä, itselle tärkeästä yhteisöstä irtaantuminen on ollut vakava kokemus. Siihen on liittynyt paljon sellaista, mikä ei yhdessä hetkessä aukea ja mitä ei voi muutamaan sanaan pukea. Tunneskaala vaihtelee surusta vihaan…ja niin kuin nyt: helpottuneeseen nauruun. Tuo naurukin sisältää paljon.

Helpottuneisuutta: Se on ohi.

Huvittuneisuutta: Miten asiat ovatkaan muuttuneet.

Huumoria: Voi, näitä ihmisiä ja ilmiöitä.

Hippusen huoltakin: Mitä tämänkaltainen tekee ihmisille ja heidän uskolleen.

Yleistämistä ja lokeroimista kannattaa välttää asioista puhuessa, kirjoittaessa tai niitä ajatellessa. Samaan aikaan kannattaa pitää silmät auki, koska ilmiöt ja ihmiset ovat olemassa. Kaikki ympärillämme ei ole pyhää eikä hyvää, ei edes totuudellista tai sitä, miltä se saadaan näyttämään.

Väkisinkin tulee huulille rukous: Herra, armahda meitä… että osaisimme ottaa nämä asiat oikein, toimia oikein, rehellisesti ja totuudenmukaisesti, johtaa ihmisiä Totuuteen.

Se, että näkee vian toisessa, ei tarkoita välttämättä, etteikö näkisi valuvikaa itsessä.

On sanottu, että tilaisuus voi tehdä varkaan. Näin asia on myös hengellisessä kentässä. Kullan ja kunnian houkutus on vaarassa johtaa kompromisseihin.

On kyseessä myös esikuvan voima. Edellisessä kirjoituksessani viittasin hengellisen kentän tyyppikuvista ”Big Beniin”. Hänen suuruutensa konsepti on vaarana houkuttaa meitäkin yrittämään suurta suuren itsensä takia. Vaarana on sotkea Jumalan valtakunta ja oma dynastia. Ihminen pettää joko tietoisesti tai tiedostamattomasti itseään ja muita. Hän väittää ajavansa Jumalan asiaa – ja suurimmiltaan ajaakin omaansa. Esikuvana Big Ben helposti tuotaa samanmoisia seuraajia.

Ei kaikki, mikä (kristillisestäkään) mediasta tai suuresta maailmasta tulee, ole aina hyvää – ja oikeasti Jumalan valtakuntaa rakentavaa.

Siunattua ja suoraselkäistä viikkoa!

Vastaa